Mä haluaisin jo parisuhteen ja rakastua.

Olen sinkku, ja miehiä kyllä pörrää ympärillä. Mutta kukaan ei tule tekemään minkäänlaista aloitetta siellä kaupassa tai harrastuksissa. Ainoat yhteydenotot tulee joko baarissa tai sitten miehiltä jotka tuntevat mut jo pitemmältä ajalta jostain.

Tässäkään nyt ei toki ole mitään sen väärempää, mutta kun musta tuntuu että nämä miehet on vain sen yhden asian perässä eivätkä sen syvällisimpien tunteiden kanssa mukana.

Yksi näistä miehistä on sanonut, että kaipaa meidän yhdessä oloa ja katuu elämässään eniten sitä että jätti mut silloin vuosia sitten. Että joka kerran kun mä tuun autolla sitä vastaan, se kokee piston sydämessään ja että meidän kuuluisi olla yhdessä. Pyytelee mua ottamaan yhteyttä ja antamaan vielä mahiksen. Mä en ole yhtä innoissani. Kun ollaan kerran erottu, niin en lähde nielemään ylpeyttäni ja yrittämään uudelleen. Se juna meni jo.

Toinen on ihana ja hurmaava, laittaa välillä viestiä ja pyytää että nähtäisiin. Ja kun nähdään, halaa ja suutelee ja kuiskii miten paljon on mua ikävöinyt. Mutta mä en voi ottaa miehen sanoja tosissaan, sillä hän on muuttamassa kohta toiselle puolelle maailmaa joten taitaa olla pelkän seksin perässä vain.

Kolmas on kummallinen, ottaa yhteyttä vain kun on kännissä. Ja aina silloin vaikuttaa ihastuneelta, tekee mitä vain mun puolesta mitä pyydän, ärsyyntyy muista miehistä mun ympärillä. Mutta selvinpäin ollessa en kuule hänestä mitään (en kyllä ole ottanut yhteyttäkään...). On myös sanonut olevansa ihastunut muhun, mutta oikeesti ihastunut kai pitäis yhteyttä viikollakin. Sanoi kyllä viimeksi kun nähtiin, että meinasi ottaa muhun yhteyttä viime viikolla, muttei sitten kehdannutkaan.

Neljäs on varattu ja perheellinen ukkomies joka vinkuu seksiä. En jaksa kiinnostua.

Baaripokaamisetkin on tietenkin niitä, että seksiä ne vain tahtoo. Eikä siinä mitään, kyllä mäkin sitä haluan, mutta en kännissä tai kännissä olevan kanssa.

Miksi mä vedän puoleeni näitä mahdottomia tapauksia? Miksei mun elämään vois vaan tulla ihan tavallista miestä, joka rakastuisi ja rakastaisi ja pitäis mua hyvänä? Kaipaan niin hellyyttä, ihastumisen tunnetta, vastarakastumisen aikoja...

Enkä edes ole epätoivoinen, päinvastoin ihastun aika harvoin joten sekään ei selitä tätä mun miesmagneettiani. Ja ennenkuin kukaan ehdottaa, niin nettideittailu ei ole mua varten. Olen kokeillut sitäkin, ja jokainen josta kiinnostuin, osoittautuikin varatuksi vaikka esiintyivätkin sinkkuina

 

Jostakin syystä et ole valmis suhteeseen.

Kun meillä oli avoinsuhde, aina oli tunnejarru päällä. En ole koskaan rakastanut muita kun miestäni. Valitettavasti aikoinaan leikin muiden kanssa..flirttaillen enempikin..monelle ilmoitin suoraan, etten hae suhdetta, mutta silti jäivät roikkumaan.

Toisille meni jakeluun, varmasti koska itsekin tiesivät olevansa osa peliä.

Ehkä kannattaa miettiä, kuinka korkealle olet nostanut suojamuurisi.

 

Olet varmaankin oikeassa. Mun suojamuurit on korkealla, mutta haaveilen että tulee joku, joka haluaa ne murtaa. Joku, joka ei anna periksi, vaan suojamuuristani huolimatta haluaa voittaa mut omakseen. Haluan siis kai "otdisteita" siitä, että mies on tosissaan ja että hänellä on oikeasti tunteita enkä ole vain leikkikalu. En kyllä tiedä onko sellaisia miehiä olemassakaan..

 

Olet varmaankin oikeassa. Mun suojamuurit on korkealla, mutta haaveilen että tulee joku, joka haluaa ne murtaa. Joku, joka ei anna periksi, vaan suojamuuristani huolimatta haluaa voittaa mut omakseen. Haluan siis kai "otdisteita" siitä, että mies on tosissaan ja että hänellä on oikeasti tunteita enkä ole vain leikkikalu. En kyllä tiedä onko sellaisia miehiä olemassakaan..

Ei kukaan jaksa ikuisuuksia leikkiä. Ei se myöskään tarkoita että kaikki mitä on annettavana on heitettävä syliin ekoilla treffeilä.
Ettet vaan "salaa itseltäsi" säästelisi itseäsi sille katujalle?

Unohda "juna meni jo", jos tyyppi on oikea. Tämä on elämää ja voi ja saa tehdä virheitä. Hän voi myös olla henkilö, jota myöhemmin kaipaat/kadut ettet antanut teille mahdollisuutta. Me olemme ihmisiä..välillä tyhmiä.. mutta mieti, voisiko hänelle kuitenkin antaa vielä mahdollisuus yrittää?

Tosin..elämä on aika paska..toisinaan vaikka olisi tunnetta aika voi olla väärä.
Toinen on tahoillaan onnellinen ja silloin ei kyllä ole oikeutta rikkoa toisen onnea.

Minulle on käynt niin, että eräs mies yritti "rikkoa" onneani, en oikein osannut arvostaa tekoa.. että jos ikinä eroan ja hän olisi vapaa, en haluaisi hänestä mitään. Ihminen joka ei arvosta toisten suhdetta ei ehkä arvosta omaansakaan.

 

On mahdollista että et ole vaimoainesta. Moni joutuu tyytymään baarista otettuun mieheen joka sitten jossain vaiheessa ottaa jalat alleen. Tämä voi olla ainoa keino saada lapsen.

 

Tuossa saitkin jo hyviä neuvoja. Mielestäni et tarvitse enempää. Äidin blogi osasi antaa tyhjentävän vastauksen. Mun neuvoni on vaan, että luet vinkit huolella ja mietit, mitä oikein haluat. Elämä ei kestä ikuisesti, eivätkä tarjotut tilaisuudet varsinkaan. Itse oon naimisissa ollut jo yli 10 vuotta, ja haluaisin rakastua (uudestaan) minäkin!

 

On mahdollista että et ole vaimoainesta. Moni joutuu tyytymään baarista otettuun mieheen joka sitten jossain vaiheessa ottaa jalat alleen. Tämä voi olla ainoa keino saada lapsen.

Nainen joka ottaa "baarista miehen" ei arvosta tai kunnioita itseään. Koskaan ei pidä ottaa puolisoksi tai lastensa isäksi ihmistä jota halveksuu tai henkisesti "katsoo alaspäin". Ei myöskään henkilöä joka alistaa tai on jotenkin "arvovaltainen" suhteessa itseensä. Tasapaino on ensin löydettävä itsestään, vasta sen jälkeen voi elämässä olla tasapainoa.

Vedät sellaisia ihmisä puoleesi, millainen itse olet. Sen lisäksi saatat olla magneettina joillekin vähän oudoimmille.. itse vedän puoleeni: ongelmaisia ihmisiä. Minulle on kuulemma helppo puhua. Nykyään osaan jo suojella itseäni, onneksi.

Mieti mitä haluat ja jos huomaat että on olemassa kipupiste, mieti mitä tehdä sille.

Epäonnistuminen sattuu...mutta mitä saat jos onnistut?
Älä pelkää, meillä kaikilla on sydän.
Rakasta ensin itseäsi, katso miksi suojaat itseäsi noin paljon.

Ehkäpä huomaat mitä sinä haluat parisuhteelta ja mieheltäsi.

 

Äidin blogi sen sanoi

 

En halua eksääni takaisin, oikeasti. Mulla ei ole enää mitään tunteita häntä kohtaan, ei ole ollut vuosiin. Joten hän on aivan oikeasti pois laskuista kaikin tavoin.

Mun suojamuurit on rakentuneet mun ympärille vuosien mittaan, liian monta pettymystä ja väärää miestä. Liian monta kertaa sydän sirpaleina... Noista ajoista kuitenkin olen ottanut opikseni, enkä usko enää oikeasti edes kiinnostuvani ns. pahoista pojista. Mutta muuri on ja pysyy. Pelkään huomaavani jälleen kerran, että minua ei oikeasti rakastetakaan, vaan olen vain pelkkä pelinappula.

Tuo on kummallinen vika, sillä omasta mielestäni olen kuitenkin ihana ja rakkaudenkin arvoinen. Jossain sisimmässä kuitenkin ilmeisesti sitten epäilen sitä. En tiedä miten sen voi parantaa, muuta kuin rakastumalla mieheen joka rakastaa mua.

Tällä hetkellä kaipaan vain niin paljon kauniita sanoja ja kosketuksia, että melkein sattuu.

 

En halua eksääni takaisin, oikeasti. Mulla ei ole enää mitään tunteita häntä kohtaan, ei ole ollut vuosiin. Joten hän on aivan oikeasti pois laskuista kaikin tavoin.

Mun suojamuurit on rakentuneet mun ympärille vuosien mittaan, liian monta pettymystä ja väärää miestä. Liian monta kertaa sydän sirpaleina... Noista ajoista kuitenkin olen ottanut opikseni, enkä usko enää oikeasti edes kiinnostuvani ns. pahoista pojista. Mutta muuri on ja pysyy. Pelkään huomaavani jälleen kerran, että minua ei oikeasti rakastetakaan, vaan olen vain pelkkä pelinappula.

Tuo on kummallinen vika, sillä omasta mielestäni olen kuitenkin ihana ja rakkaudenkin arvoinen. Jossain sisimmässä kuitenkin ilmeisesti sitten epäilen sitä. En tiedä miten sen voi parantaa, muuta kuin rakastumalla mieheen joka rakastaa mua.

Tällä hetkellä kaipaan vain niin paljon kauniita sanoja ja kosketuksia, että melkein sattuu.

Kuule, "pahoilla pojilla" on elämänhallinta niin hukassa, että yritä löytää itsellesi mies, jolla on elämä hallinnassa. Hän voi näyttää "pahikselta" , mutta olisi kuitenkin ihan "normisettiä".

Ihmisestä ei tee haasteellista ja kiinnostavaa pitkä rikoshistoria tai huumesekoilut ja alkoholi tai jännittävä seikkailu vankilassa.

Mitä lähemmäs aikuisikää tullaan ( eli 80-kymppiä ) mielenkiintoiset ihmiset ovat niitä jotka ovat lötäneet itsensä ja lakanneet todistamasta muille. He ovat kovia jätkiä siksi, että kulkevat omaa tietänsä, ei siksi, että juoksevat poliisia karkuun.

 

Yksi näistä miehistä on sanonut, että kaipaa meidän yhdessä oloa ja katuu elämässään eniten sitä että jätti mut silloin vuosia sitten. Että joka kerran kun mä tuun autolla sitä vastaan, se kokee piston sydämessään ja että meidän kuuluisi olla yhdessä. Pyytelee mua ottamaan yhteyttä ja antamaan vielä mahiksen. Mä en ole yhtä innoissani. Kun ollaan kerran erottu, niin en lähde nielemään ylpeyttäni ja yrittämään uudelleen. Se juna meni jo.

Meillä oli isännän kanssa tällainen tilanne aikoinaan. Hän halusi erota ja erottiinkin sitten, mutta isäntä tuli jonkin ajan kuluttua ja pyysi vielä olemaan yhdessä. Koska häntä rakastin, niin suostuin tietysti. En mä miettinyt menneitä junia vaan tulevia yhdessäolon päiviä =) Nyt takana siis kohta 28v pääsääntöisesti onnellista yhdessäoloa.

 

Siis mua ei todellakaan kiinnosta mitkään rikolliset tai narkkarit, mutta "pahuudella" tarkoitan vähän sellaista pelimiesmäisyyttä, itsevarmuutta ja rohkeutta. Sellaiset miehet sitten lopulta tuppaavat todellakin olemaan niitä pelimiehiä, ja lopputulos on arvattavissa.

Mun pitää varmastikin miettiä nyt tarkkaan, mitä mä haluan. Se, mitä mä EN halua, on jo hyvin mietinnässä. Luulin, että se riittäisi, mutta taisinpa olla väärässä.

 

Siis mua ei todellakaan kiinnosta mitkään rikolliset tai narkkarit, mutta "pahuudella" tarkoitan vähän sellaista pelimiesmäisyyttä, itsevarmuutta ja rohkeutta. Sellaiset miehet sitten lopulta tuppaavat todellakin olemaan niitä pelimiehiä, ja lopputulos on arvattavissa.

Mun pitää varmastikin miettiä nyt tarkkaan, mitä mä haluan. Se, mitä mä EN halua, on jo hyvin mietinnässä. Luulin, että se riittäisi, mutta taisinpa olla väärässä.

HEP!
pelimies on aina epävarma. Pelleilyllä ja peleillä voi peittää epävarmuutensa. Tosi mies ei pelaa. IKINÄ.

Jos mies on varma itsestään, ei hänen tarvitse pelata mitään. Voi hän kyllä kokeilla rajojaan..niin kuin asiaan kuuluu...

Jos arvostat itseäsi ja haluat itsellesi hyvää ota itsestäsi selvää. Voi toki olla ettet uskalla antaa naiseutesi kukkia..

On hyvä antaa "sen tietyn" miehen olla se mies. Hän saa myös varmuutensa siitä, että on oikealla paikalla.

Tavallaan "harkitusti" heikko nainen. Anna miehelle tilaa, olet ollut yksin ja suojaat itseäsi, mutta ajattele asiaa näin leikin kautta: jos oletta vaikka ulkona, hän haluaa antaa takkisi sinulle koska sinulle on kylmä. Ota takki vastaan, vaikka oikeasti et hytise kymästä, vaan haluat vessaan. Takin torjuminen vois olla miehelle "rakkauden torjumista". Miehet ovat ihania kun rakastavat, juuri sellaisia, että haluavat korjata polkupyöräsi, voivat tulla vaihtamaan lamppusi...katsomaan mikä sitä tietokonetta oikein vaivaa.. ihan sinun takiasi. Sinä tiedät , että kaikki asiat ovat sellaisia mistä selviät halutessasi, olet oppinut selviämän, mutta anna tila näyttää kiinostusta.

Jos annat tilaa vain seksuaalisesti, se on vain seksiä.

Jos tässä iässä pyytäisin miestä treffeille, tässä ajassa (syksyllä)..pyytäisin häntä haustausmaalle, iltalenkille. pakkaisin mukaani viltin ja pullon viiniä.
Vain mies joka lähtisi tuollaisille treffeille voisi olla minulle se oikea... VOISI. Jatkohan sitten paljastaisi olisiko.

 

Kiitos viisaista sanoista Olen yllättynyt, että niitä tältä palstalta saa osakseen.

Tuota "heikkoutta" mun pitääkin harjoitella. Olen tosiaan ollut pitkään yksin ja kasvanut vahvaksi, mutta kaipaan silti juuri tuollaista "heikkona" olemista. Ettei tarvitsisikaan osata ja pystyä kaikkeen itse, vaan olisi se joku, joka tekisi pieniä juttuja mun puolesta.

 

Liian monta rautaa tulessa. Seksisuhteita ilman tunteita. Siksi et pysty panostamaan yhteen ihmiseen. Totta kai miehiä on seksin perään vonkumassa jonoksi asti.

 

Jos tässä iässä pyytäisin miestä treffeille, tässä ajassa (syksyllä)..pyytäisin häntä haustausmaalle, iltalenkille. pakkaisin mukaani viltin ja pullon viiniä.
Vain mies joka lähtisi tuollaisille treffeille voisi olla minulle se oikea... VOISI. Jatkohan sitten paljastaisi olisiko.[/QUOTE]
Juuri tämän kaltaisille treffeille olisin valmis lähtemään, lopetin baareissa käynnin jo 20vuotta sitten, muualla tapaa vähemmän ihmisiä mutta he ova yleensä mielenkiintosempia
Äidin blogilla on hienot ajatukset.

 

Kiitos viisaista sanoista Olen yllättynyt, että niitä tältä palstalta saa osakseen.

Tuota "heikkoutta" mun pitääkin harjoitella. Olen tosiaan ollut pitkään yksin ja kasvanut vahvaksi, mutta kaipaan silti juuri tuollaista "heikkona" olemista. Ettei tarvitsisikaan osata ja pystyä kaikkeen itse, vaan olisi se joku, joka tekisi pieniä juttuja mun puolesta.

Tää on varmasti ihan hassu juttu.. MUTTA:
on oikein ihanaa että mieheni savustaa kalaa ja laittaa liharuokaa" miehekkäällä" otteella..

Joo osaan paistaa lihani ja kalani...mutta hän haluaa olla tässä kohtaa se "spesiaali kokki"..olkoon. Hän tekee sen rakkaudesta ja pitää siitä mitä tekee.

Tykkään olla myös heikko, aina se ei ole oikea sana. Joskus on vaan mukavaa olla "iso lihaklöntti" jalat ristissä yhdessä, pää toisen kainalossa ja saada rapsutuksia sekä itsekin antaa hoivaa toiselle.

Mutta jos tiedät mitä haluat, laita mies heti vaan tosipaikan eteen. Hautausmaan jälkeen treffeille mentäisiin leikkipuistoon...sieltä iltakävely johonkin kivaan paikkaan, vaikka kuumalle terästetylle kaakaolle..

minusta on tärkeää että hän oivaltaisi kuka minä henkilönä olen ja millainen nainen on kyseessä. Jos huomaa että tää on jotakin mitä en halua voisi hyvissä ajoin lähteä. Juttelisin elämästä, mitä vielä odotan elämältä ja varsinkin jos haluat lapsia se kannattaa olla ykkösenä keskustluissa.

Muistaakseni olen tämänkin pomin heittänyt mieheni niskaan alle 20-kmppisenä. Olen aina halunnut lapsia. En olisi voinut edes tapailla miestä joka ei halua lapsia tai käyttäytyy lapsia kohtaan ilkeästi.

Ole ihan sinä vaan, rauhassa. Jos tiedät että on niitä kipeitä paikkoja, mieti miten niistä pääsis.

Haluan sinulle onnea ja rakka:heart:utta

 

80-kymppinen ja 20-kymppinen...

 

80-kymppinen ja 20-kymppinen...

Koska aikuisuus ei ole ikää vaan kypsyyttä.
Ja olen tavannut mieheni alle 20.v

ENKÄ ihan vielä ole keski-ikäinen, vaikka melko lähellä.

Eikä elämäni ole kulkenut odotusten mukaisesti...vaan itseni näköisesti. Mennessäni naimisiin olin reippaasti yli 20 ja niukasti alle 30.
Päätettyäni opinnot olin hiukkasta alle 30, mutta jo äiti.
Tullessani jälleen äidiksi, olin yli 30.v

Elämä ei kulje peruskoulusta naimisiin ja työ joka on 5 päivää viikosta klo 7-17 tai vuoroissa.

Mä oon se raita, jossa on liikaa värejä taviksille

 

Täällä myös yksi vuosia yksin ollut. Itse asiassa en ole ikinä varsinaisesti seurustellut.

Välillä kaipaan kumppania, välillä en yhtään. Nyt on taas menossa kausi, että ajatuskin parisuhteesta ahdistaa.
Ja tuntuuhan se tosi vieraalta, kun ei ole siihen tottunut.

Mulla ehkä pakkaa sekoittaa vanha rakkaus, josta en vaan pääse yli.
Liekö pääsen koskaan. Vuosia jo kulunut kuitenkin.

 

Täällä myös yksi vuosia yksin ollut. Itse asiassa en ole ikinä varsinaisesti seurustellut.

Välillä kaipaan kumppania, välillä en yhtään. Nyt on taas menossa kausi, että ajatuskin parisuhteesta ahdistaa.
Ja tuntuuhan se tosi vieraalta, kun ei ole siihen tottunut.

Mulla ehkä pakkaa sekoittaa vanha rakkaus, josta en vaan pääse yli.
Liekö pääsen koskaan. Vuosia jo kulunut kuitenkin.

Uskotko että sanon ihan hyvällä ja vilpittömästi: kaikki vastaukset ovat itsessäsi.

Pystytkö muuttamaan ajatuksesi eksään näin: Olen kiitollinen onnesta ja rakkaudesta jota sain ja koin. Jokin syy (varmasti tiedät mikä) erotti teidät.
Hyväksy tapahtunut. Näin on käynyt.
Se on kaunis asia, mutta voitko laittaa sen sydämessä hyvään paikkaan ja "kaasutella" kohden tulevaisuutta katsomatta niin tarkasti takapeiliin. Siellä on menneisyys.

Elä sellaista elämää ettet kadu tekemättömyyttä.
Virhe voi satuttaa, mutta niin yksinäisyyskin, jos se ei ole valinta, vaan vahinko tai seuras siitä, ettei koskaan oikein uskaltanut.

Toivon sinulle hyvää, se ei ole keneltäkään pois. Kun itse voit hyvin ja pidät itsestäsi annat rakkaillesi enemmän. Rakkautta

 

Täällä myös yksi vuosia yksin ollut. Itse asiassa en ole ikinä varsinaisesti seurustellut.

Välillä kaipaan kumppania, välillä en yhtään. Nyt on taas menossa kausi, että ajatuskin parisuhteesta ahdistaa.
Ja tuntuuhan se tosi vieraalta, kun ei ole siihen tottunut.

Mulla ehkä pakkaa sekoittaa vanha rakkaus, josta en vaan pääse yli.
Liekö pääsen koskaan. Vuosia jo kulunut kuitenkin.

Juuri näin. Mullakin oli pitkään "hyvä" kausi, jolloin tosiaan ajatuskin parisuhteista ja mistään säätämisistä ahdisti. Mutta nyt kun nuo miehet jostain syystä pommittavat vuoronperään, parisuhteen ja läheisyyden kaipuu oon alkanut heräilemään oikein todenteolla. En tiedä onko kovinkin väärin vain "pelata" noitten kanssa sinne saakka, kunnes tulee joku jonka kanssa rakkaus syttyy?

Tai ehkä tää nyt vaan sitten johtuu siitä, että pääsin taas sen makuun, miltä tuntuu kun joku koskettaa... :/

 

Olet varmaankin oikeassa. Mun suojamuurit on korkealla, mutta haaveilen että tulee joku, joka haluaa ne murtaa. Joku, joka ei anna periksi, vaan suojamuuristani huolimatta haluaa voittaa mut omakseen. Haluan siis kai "otdisteita" siitä, että mies on tosissaan ja että hänellä on oikeasti tunteita enkä ole vain leikkikalu. En kyllä tiedä onko sellaisia miehiä olemassakaan..

Kyllä me miehetkin olemme ihan ihmisiä.

Jos pystytät suojamuureja ja kaipaat todisteita ja leikit vaikeasti tavoiteltavaa, niin seuraasi jäävät ne pelimiehet jotka ottavat homman haasteena. Ne joita pelailu ei kiinnosta lähtevät pikaisesti kiinnostavampien toimien pariin, esimerkiksi yksin kotiin katsomaan urheiluruutua.