\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.05.2007 klo 18:15 vieras kirjoitti:
Minä ymmärrän. Hyvin. Suorastaan loistavasti. Meillä on ollut tosi tiukkaa jo vuosia. Pätkätöitä, epävarmuutta, sairasteluja, vastoinkäymisiä... Ihan just hain kolme antibioottikuuria viimeisillä rahoilla. Lisää rahaa tulee viikon päästä. MITÄÄN ylimääräistä ei osteta. Auto on pakosta, mutta sillä ajetaan vain pakon edessä. Kohta pätkähtää taas 2 sairaalalaskua postista. Satoja euroja menee niihin. En jaksa minäkään. En hitto jaksa. Miehen pätkätyö loppui just ja kaikki KELAn tuet seisoo ja odottaa sitä viimeistä tilinauhaa, joka tulee joskus. Lapset teettää ja valvottaa nyt ihan järjettömästi, mutta rahatilanne tappaa kyllä kaiken ilon ja toivon yksistäänkin. Näen kyllä tästäkin ketjusta, että ymmärrystä ei juuri ole. Ihan sama. Sukulaiset kaikkoaa, lastenhoitoapua ei saa koskaan. Kukaan ei ota näitä hoitoon. Me ollaan huutavassa hukassa jaksamisen ja ikuisen pennin venyttämisen kanssa. Nyt ku sais ostettua loput lääkkeet jollain konstilla. En voi nyt mennä töihin, koska en vois sielä paljoa olla sairastelujen takia. Kuka minut ottaa töihin, kun joudun olemaan pois puolet ajasta, ei kukaan. Haukkukaa kaikkitietävät viisaat vaan pask.aksi taas. Kiitos ja anteeksi.
Se onkin pahimpia juttuja, kun se rahanpirulainen, tai sen puute lähinnä, imee ilon loppuun. Jopa ilon niistä lapsista. Eikä siis se työkään ole AINA se "poppakonsti" onneen ja paksumpaan lompakkoon. On helppo sivusta ladella neuvoja.
Toivon voimia ja sitä arpavoittoa/onnea sinnekin. Ei tässä auta kuin musta huumori, joskin sekin väliin hyvin huonosti.
Kun raha on "vain paperia", sitä PITÄISI suoda jokaiselle tarpeeksi. Ei liikaa, mutta tarpeeksi.
Ja ihan ilman mitään titteleitä. Siis sitä rahaa, se kun on vain paperia. Jotenkin niin pirun väärin.... Se ainainen sentinvenyttely.