mä en pääse tästä yli

jouduin torstaina synnyttämään kuolleen vauvani (viikoilla 14+5) ja mä en pääse yli tästä,ihan masentunu ja alakuloinen olo
mulla 4v ja 3 v tytöt mutten jaksa nauttia heistäkään nyt
miten saada ittensä kuntoon

 

Siitä on niin vähän aikaa, ettet voi vielä päästä sen yli :hug:

 

:hug: :hug:

 

Otan osaa :hug: ota yhteyttä neuvolaan, voit tarvita ammattiauttajan apua. Hoida itsesi kuntoon. :hug:

 

otan osaa :hug:

 

tuntuu vaan koko ajan niin pahalle,syytän itteäni
ja eivät nuo ihanat tytöt ansaitse äitiä joka tiuskii

 

saatko lapsesi jonnekkin hoitoon?saisit surra edes hetken rauhassa,kynttilä palamaan ja itket vaikka putkeen yhen kokonaisen päivän,suret suret ja suret.
joskus on pakko saada surra rauhassa yksin,ilman että lapset huolestuu.
sit ku oot surru ni sit alkaa puhevaihe,puhu jonkun ystävän kanssa,puhu puhu ja puhu.
ei se paha olo kaikkoa ja tulet aina muistamaan raskautesi mutta pahin pahan olon myökky kyllä pienenee suremalla ja puhumalla.

 

Otan osaa. Kyllä sinä siitä yli pääset vaikka nyt on vaikeaa. Suru on surtava, mutta pikku hiljaa aika tekee tehtävänsä. Esikoiseni kuoli kohtuun rv 39, siitä on 4 vuotta aikaa. Olen hengissä ja onnellinen ja perheenlisäystä on tullut sen jälkeen lisää.

 

kovasti sinulle haleja ja jaksamista :hug:

 

lapset päiväkodissa arkisin,mutten juuri nyt saa heitä mihinkään
ja eipä oo kelle puhua kun miestäkään ei huvita kuunneella

 

lapset päiväkodissa arkisin,mutten juuri nyt saa heitä mihinkään
ja eipä oo kelle puhua kun miestäkään ei huvita kuunneella

Miehet suree niin eri tavalla. Olihan se hänenkin lapsensa. Ja toisaalta sulle asia oli konkreettisempi kun raskautesi oli kumminkin niin alussa. Tarviitte molemmat aikaa

 

lapset päiväkodissa arkisin,mutten juuri nyt saa heitä mihinkään
ja eipä oo kelle puhua kun miestäkään ei huvita kuunneella

ei sinulla ole ystäviä kenelle puhua?
voihan tänne palstallekkin kertoa tunteistaan ja muista,mutta en usko sen auttavan...kaikkein paras olisi hyvä ja rakas ystävä joka kuuntelee ja suree kanssasi.

 

kavereita tasan kaksi.mutten koe että kumpikaan niin hyvä ystävä jolle voisin puhua

 

syvä osanottoni
jaksamista surutyöhön! :hug: :hug:

 

:hug:
Tärkeintä nyt on että annat itsellesi luvan surra,itket kun itkettää.Puhut,puhut ja puhut.
Voithan myös käydä juttelemassa psyk.hoitajan kanssa.

Ajan kanssa rupeaa pikkuhiljaa helpottamaan.Unohda sitä ei koskaan..
Meiän esikoisvauva kuoli rv 23, 16v sitten.

Voit laittaa mulle yv:tä jos haluat..

 

kavereita tasan kaksi.mutten koe että kumpikaan niin hyvä ystävä jolle voisin puhua

voi ei sulla on rankka tilanne....entä suku,onko sulla ketään muuta oikeen läheistä ihmistä paitsi miehesi?

 

eipä oo sukua lähellä ja heistä en koe ketään läheiseksi,en ees siskoani

 

Tuol keskenmeno keskusteluissa on muitakin samankokeneita,siellä voisit saada enemmän vastauksia.
Mullekkin voit tosiaan laittaa yv:tä.

 

no et tietenkään vielä ole päässyt asian yli. sun pitää saada puhua ja puhua asiasta ja surra rauhassa. surutyö voi kestää kauankin. anna itsellesi aikaa. otan osaa.