mä en osaa puhua/jutella se tuli taas selväks juhlissa:(

[hö]

miten opetella juttelemaan? mun pää vaan lyö tyhjää kokoajan..jos oon omalla porukalla ni sit höpötän paljon mut jos tulee jotai sukulaisia kenen kans en oo paljoo tekemisis ni en saa sanottuu oikee mitää sit se o kans kamalaa jos oon kaverin kans ja siihe tulee joku toinen kaverin kaveri ni oon iha hiljaa siinä ja jään ulkopuolelle.. monet mua varmaa pitääki ioha hiljasena hissukkana

 

[vieras]

Oon samanlainen. Tutussa porukassa juttu lentää, mutta jäädyn täysin puolituttujen ja tuntemattomien seurassa. En kerta kaikkiaan osaa smalltalkata.

Joskus ihmettelen, miten olen onnistunut ystävystymään niinkin monen ihmisen kanssa.

 

[tiiäkkö]

mulla on ihan sama juttu ja jos jotain sanoo niin kukaan ei ymmärrä. Olen vaan todennut että parempi olla hiljaa ja näyttää salaperäiseltä ja fiksulta. Se herättää kiinnostusta ja arvostusta. Itse ainain arvostan niitä jotka voivat olla hiljaa eikä tarvi sanoa mitään turhaa jos ei asiaa tule mieleen.

 

[Horuksen silmä]

Ei siinä auta muu kun puhuminen. Vaikka pää löis tyhjää niin koittaa edes jotain sanoa. Kärsin itse samasta vaivasta. Ja välillä tuntuu ettei saa puhutuksi edes tuttujen kanssa. Tulee vaan olo että sanon kuitenkin jotain idioottimaista mitä kukaan ei ymmärrä.

 

[vieras]

Ei kaikkien tarvi olla höpöttäjiä, me ollaan erilaisia. Mulla kaikki siskot on kovia puhumaan ja minä sellanen outolintu, mietin päässäni ne asiat mitä toiset puhuu ihan yleisesti. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.

 

[zxz]

Sama taalla ,olen kompelo ,kompelo keskustelu kaveri porukassa. Hiukan parempi jos on vain kaksi, han ja mina.

 

[a]

Ilmoittaudun kohtalotoveriksi. Tuttujen kanssa juttu kulkee mutta silloinkin vain pienessä porukassa. Tuntemattomien kanssa pystyn jutustelemaan jos se toinen on supliikki-ihmisiä. Small-talkkauksen hallitsemattomuuden lisäksi kärsin vielä puhelinkammosta

 

[Frost in the ground]

Mä olen ihan samanlainen :wave:

 

[fhg]

Lukeudun joukkoon minäkin. Jotenkin tulee typerä olo kun ei vaan keksi mitään sanottavaa. Tuttujen kaa on eriasia, niiden kanssa voi olla myös ihan vaan hiljaa.

 

[.;.]

Itsestä tuntuu lähes käsittämättömältä, että joku ei osaa jutella, mutta pakko se kai on uskoa että niin voi olla. Juttelematon varmasti joutuu tilanteisiin joissa häntä pidetään vähän ylimielisenä.

 

[myös]

Sama täällä.Jos olen ystävän kanssa vaikka lenkillä ja vastaan tulee hänen ystävänsä jääden juttelemaan.Mä olen vaan hiljaa kuin mikäkihän idiootti enkä saa sanoja suustani.Sama juttu illan istujaisissa.Kotona päätän että nyt mä avaan suuni ja olen se sama oma itseni höppänä mitä tuttujenkin seurassa mutta ei.Suu pysyy kiinni ja ei muuksi muutu.

 

[Smalltalkkaaja]

Me kaikki olemme erilaisia-onneksi Ja mulla on sellanen kompleksi,että jos porukka menee hiljaiseksi ja vaivaantuneen oloiseksi niin yritän vääntää jotakin juttua ja yritän ottaa kaikki huomioon just hiljaisetkin ihmiset nimenomaan. Ja sit tulee pöhkö hölöpölö olo kun yrittää viritellä sitä hipihiljaisuutta hiukan juttelutasolle. Johtuu ehkä mun työstäkin jossa pitää jutella jos asiakas niin haluaa. Ei ole helppoa siis tämäkään....

 

[piina]

Tarviiko sitä niin suunapäänä ollakaan. Jos muilla juttua riittää, kuuntele ja ole kiinnostunut. Sitten jos sulla on mielipide johonkin toisten juttuihin, avaa suusi ja kerro se.

Mulla on kaveri, joka polottaa kokoajan kansin. Joskus isommassakin porukassa saattaa alkaa mulle puhumaan omista asioistaan, vaikka muuten höpistäisiin koko porukalla yhteisiä juttuja. Hän vain ei osaa kuunnella mitä muilla on asiana, haluaisi vain kertoa omia asioitaan.

 

[piina]

Itsestä tuntuu lähes käsittämättömältä, että joku ei osaa jutella, mutta pakko se kai on uskoa että niin voi olla. Juttelematon varmasti joutuu tilanteisiin joissa häntä pidetään vähän ylimielisenä.

Se että on hiljaa, ei mulle anna ylimielisen vaikutelmaa. Se jos vetäytyy erilleen eikä ole kiinnostunut toisten höpinöistä sensijaan voi antaakin ylimielisen vaikutelman. Tai sitten jos kuuntelee ja vain hymähtelee tietyllä ilmeellä.

 

[ap]

välil kyl tulee olo et haluis vaan eristatyä muista,masentaa tua mun puhumattomuus Mul oli aluks mieles kaikkee mitä aion kysellä tuttava perheen äidiltä ko meil aika samanikäiset taaperot mut kaikki unohtu..onneks jotku höpöttää ettei iha kuoleman hiljasta ja vaivautunutta..

 

[Möppöläinen]

:wave: Täällä on myös yksi tuppisuu. Vieraammasssa porukassa olen hiljainen ja vain tarkkailen ihmisiä. :snotty: Jos joku tuntuu mukavalta ja helposti lähestyttävältä, hänen kanssaan uskallan ehkä jutellakin. Tutussa porukassa pälätän ihan kiitettävästi.