Mä en oo koskaan pitänyt liikunnasta,

en edes lapsena. Voi miten monet kerrat sitä on yritetty innosstua jostain lajista mutta ei.. on kokeiltua lentopalloa, judoa, uintia, aerobickiä, pop-tanssia, satubalettia, jumppaa, sählyä, keilausta, tennistä... mutta ei. Onko sitä oikeasti ihan toivoton tapaus liikunnan suhteen, että jos on aina inhottunut sitä niin voiko liikuntaa koskaan oppia rakastamaan tai edes pitämään?

 

Usein lajeja pitää harrastaa puolisen vuotta, jotta niistä oppii pitämään (jos on oppiakseen). Täytyy saada positiivisia onnistumisen tunteita, muuten liikunta tuntuu pakolta ja ikävältä. Kokeile rohkeasti uusia liikuntamuotoja ja pysy niissä jonkin aikaa, vaikkei alussa nappaisikaan

 

sama juttu, mutta juokeminen auttoi. Se tunne vaan on niin mieltön kun kunto kasvaa ja läskikin lähtee, on se niin mukavaa.

 

Usein lajeja pitää harrastaa puolisen vuotta, jotta niistä oppii pitämään (jos on oppiakseen). Täytyy saada positiivisia onnistumisen tunteita, muuten liikunta tuntuu pakolta ja ikävältä. Kokeile rohkeasti uusia liikuntamuotoja ja pysy niissä jonkin aikaa, vaikkei alussa nappaisikaan

Kaikkia tuli harrastettua varsin pitkään yleensä kausi loppuun eli vuosi, judoa pisimpään eli 3-vuotta. Mutta koskaan mä en ole saanut sitä tunnetta mistä kaikki puhuu, eli hyvänolontunnetta. Enemmänkin olo on armoton tylsyys. Kävelylenkit etenkin on jotain ihan kamalaa.

 

Se vaan täytyy löytää se just oikea juttu Mä uskon, että kolahtaa kerralla kun se löytyy.

 

sama juttu, mutta juokeminen auttoi. Se tunne vaan on niin mieltön kun kunto kasvaa ja läskikin lähtee, on se niin mukavaa.

Samaa mieltä. Oon aina inhonnu juoksemista,mutta päätin kuitenkin kokeilla viime keväänä tai siis opetella juoksemaan. Oon nuoruusvuosien jälkeen ollut melkein kymmenen vuotta sohvaperunana ja nyt olen löytänyt taas liikkumisen ilon ja jäänyt koukkuun liikuntaan.

 

sama juttu, mutta juokeminen auttoi. Se tunne vaan on niin mieltön kun kunto kasvaa ja läskikin lähtee, on se niin mukavaa.

Samaa mieltä. Oon aina inhonnu juoksemista,mutta päätin kuitenkin kokeilla viime keväänä tai siis opetella juoksemaan. Oon nuoruusvuosien jälkeen ollut melkein kymmenen vuotta sohvaperunana ja nyt olen löytänyt taas liikkumisen ilon ja jäänyt koukkuun liikuntaan.

Peesi. Siis juokseminen oli mun inhokkilaji aina, kunnes jaksoin tahkota sen verran pitkään että alkoi jotain edistystä tapahtua. Vastaavaa hyvänolontunnetta ei tuu oikeastaan mistään lajista, vaikka harrastan jumppaa yms. juoksun lisäksi.

 

Mäkään en, sen lisäksi oon ollut lapsesta saakka laiska. Siis oikeasti, ja se on näkynyt aina, lapsena jo, painossa myös.
Mutt sitt mä ensin halusin eroon läskeistä, ja nyt vaikka kiroan joka kerran pyörälenkillä kiivetessäni suuria mäkiä ylös, kyll se vaan fakta on niinkin että mä vanhenen, ja voin itse vaikuttaa siihen että miten sen aion tehdä.
En ainakaan ylipainoisena ja huonokuntoisena. Se on ainoa ajatus millä jatkan.

 

Mä luulen, et juokseminenkaan ei ole mun juttu. Liian monotoonista. Voisin sanoa, et suunnistus on ollut ainoa laji joka on ollut ihan jees.

 

Mäkään en, sen lisäksi oon ollut lapsesta saakka laiska. Siis oikeasti, ja se on näkynyt aina, lapsena jo, painossa myös.
Mutt sitt mä ensin halusin eroon läskeistä, ja nyt vaikka kiroan joka kerran pyörälenkillä kiivetessäni suuria mäkiä ylös, kyll se vaan fakta on niinkin että mä vanhenen, ja voin itse vaikuttaa siihen että miten sen aion tehdä.
En ainakaan ylipainoisena ja huonokuntoisena. Se on ainoa ajatus millä jatkan.

Kunnon takia itsekkin ajattelen, et jotain pitäis harrastaa. Täytyy kait vain myöntää itselle, et kaikille ei ole annettu urheilun rakastamisen lahjaa. Yritetty on mut koskaan en oo siitä nauttinut, en edes lapsena. Se vain, et kun joku asia on pakkopullaa niin heikosti sen eteen tulee mitään tehtyä. Tai jos jotain tekee niin se vähäinenkin innostus loppuu varsin äkkiä.

 

Entäpä ratsastus?se ei tunnu urheilulta Kallista se toki on,siksi en itse ratsasta

 

Mä luulen, et juokseminenkaan ei ole mun juttu. Liian monotoonista. Voisin sanoa, et suunnistus on ollut ainoa laji joka on ollut ihan jees.

Sen idea on just se monotonisuus! Aivot tyhjenee, voi keskittyä vaikka musan kuunteluun tms, ja matka taittuu huomaamatta

 

Mäkään en, sen lisäksi oon ollut lapsesta saakka laiska. Siis oikeasti, ja se on näkynyt aina, lapsena jo, painossa myös.
Mutt sitt mä ensin halusin eroon läskeistä, ja nyt vaikka kiroan joka kerran pyörälenkillä kiivetessäni suuria mäkiä ylös, kyll se vaan fakta on niinkin että mä vanhenen, ja voin itse vaikuttaa siihen että miten sen aion tehdä.
En ainakaan ylipainoisena ja huonokuntoisena. Se on ainoa ajatus millä jatkan.

Kunnon takia itsekkin ajattelen, et jotain pitäis harrastaa. Täytyy kait vain myöntää itselle, et kaikille ei ole annettu urheilun rakastamisen lahjaa. Yritetty on mut koskaan en oo siitä nauttinut, en edes lapsena. Se vain, et kun joku asia on pakkopullaa niin heikosti sen eteen tulee mitään tehtyä. Tai jos jotain tekee niin se vähäinenkin innostus loppuu varsin äkkiä.

Mä sanon ihan suoraan, että mun onni tässä suhteessa on mies, joku on urheilullinen ollut koko ikänsä.. se on sille siis tapa elää, ja repii mut mukanansa. Ilman sitä mä olisin sohvaperuna. :ashamed:

 

Sen idea on just se monotonisuus! Aivot tyhjenee, voi keskittyä vaikka musan kuunteluun tms, ja matka taittuu huomaamatta

Ehkä ongelma onkin sitten se, että en koskaan kuuntele musiikkia ja aivot on jo tyhjät ennestään

 

Sen idea on just se monotonisuus! Aivot tyhjenee, voi keskittyä vaikka musan kuunteluun tms, ja matka taittuu huomaamatta

Ehkä ongelma onkin sitten se, että en koskaan kuuntele musiikkia ja aivot on jo tyhjät ennestään

Sun pitää sitte ottaa kannettava DVD mukaan niin voit kattoo jonku kivan leffan siinä juostessa

 

Entäpä ratsastus?se ei tunnu urheilulta Kallista se toki on,siksi en itse ratsasta

Olen mä joskus ala-asteella käynyt ratsastamassa. Mutta en ole koskaan ollut mikään hevosihminen niin se jäi sit pariin kertaan. Mä muistan kuinka ala-asteella kaikki tytöt oli aina niin hevoshulluja.. itteeni ne ei kiinnostanut ollenkaan.

 

Entäpä ratsastus?se ei tunnu urheilulta Kallista se toki on,siksi en itse ratsasta

Olen mä joskus ala-asteella käynyt ratsastamassa. Mutta en ole koskaan ollut mikään hevosihminen niin se jäi sit pariin kertaan. Mä muistan kuinka ala-asteella kaikki tytöt oli aina niin hevoshulluja.. itteeni ne ei kiinnostanut ollenkaan.

No entäpä vaikka seinäkiipeily?melonta?koskenlasku

 

Sun pitää sitte ottaa kannettava DVD mukaan niin voit kattoo jonku kivan leffan siinä juostessa

No joo, no toi nyt kuulostaakin joltain Mitä vanhemmaksi sitä tulee sitä selkeämmin sitä huomaa, miten omituinen ihminen sitä onkaan. Miksei sitä vois tykätä samoista asoita kuin suurin osa ihmsistä esim. siitä musiikista..

 

Mä oon aina vihannut liikuntaa yli kaiken! Oon harrastanut monia lajeja, mutta mikään ei oikeen oo sytyttänyt... En oo koskaan ymmärtänyt mitä niin ihanaa siinä urheilussa on...
MUTTA viime vuonna koin valaistuksen. Pakotin itseni harrastamaan liikuntaa...olen aina tiennyt, että oma elementtini on vesi, joten keskitin lähes kaiken liikunnan veteen. Nyt käyn useita kertoja viikossa uimassa, vesijuoksemassa, vesijumpassa... ja nautin todella.
Keväällä aloitin myös maastojuoksun...juoksen metsässä poluilla, kaduilla, pururadoilla tms.

Ehkä sullekkin se oma laji löytyy...jos pidät suunnistuksesta niin mieti mistä siinä pidät...kun keksit sen löydät varmasti muitakin lajeja, joita et inhoa.

 

Entäpä ratsastus?se ei tunnu urheilulta Kallista se toki on,siksi en itse ratsasta

Olen mä joskus ala-asteella käynyt ratsastamassa. Mutta en ole koskaan ollut mikään hevosihminen niin se jäi sit pariin kertaan. Mä muistan kuinka ala-asteella kaikki tytöt oli aina niin hevoshulluja.. itteeni ne ei kiinnostanut ollenkaan.

Mä oon ainakin nyt alkanut tykkään pyöräilystä, kokeilisitko sitä? Pääsee lujaa, alamäet voi levätä, ja heti kerralla pidemmän matkan lyhyemmässä ajassa kuin kävellen...

 

Entäpä ratsastus?se ei tunnu urheilulta Kallista se toki on,siksi en itse ratsasta

Öh, näin ratsastusta harrastavana, voin kertoa että on se muutakin kuin hepan selässä matkustamista. Oikein mainiota liikuntaa =)

 

Kaikkein nolointa tässä kaikessa on varmaans se, et ostin kolme vuotta sitten ittelleni kuntopyörän ihan sen takia et ei tarvis polkea pihalla huonnossa säässä. Olihan se kuntopyörä ihan kiva pari päivää kunnes peräpukamat tuli kipeeksi. Nykyisin se toimii kivana säilytystelineenä makkarissa. Noh, ilmeisesti sitä täytyy sitten vain testata kaikkia uusia lajeja. Mä en itse oo tullut yhtään perheeseeni. Mun isä on kilpapyöräilijä ja on harrastanut lajia ihan pikkupojasta ja veli pelaa sählyä sekä jalkapalloa ja äiti harrastaa kilpatanssia. Mä taas makoilen sängyssä ja kudon sukkaa. Mies taas kuluttaa kaiken vapaa-aikansa musiikkiharrastuksissa.

 

Entäpä ratsastus?se ei tunnu urheilulta Kallista se toki on,siksi en itse ratsasta

Öh, näin ratsastusta harrastavana, voin kertoa että on se muutakin kuin hepan selässä matkustamista. Oikein mainiota liikuntaa =)[/quote+

En mä sanonut ettei se ole urheilua vaan mä sanoin ettei se tunnu urheilulta Ja olen itsekkin ratsastanut

 

Entäpä ratsastus?se ei tunnu urheilulta Kallista se toki on,siksi en itse ratsasta

Öh, näin ratsastusta harrastavana, voin kertoa että on se muutakin kuin hepan selässä matkustamista. Oikein mainiota liikuntaa =)[/quote+

En mä sanonut ettei se ole urheilua vaan mä sanoin ettei se tunnu urheilulta Ja olen itsekkin ratsastanut

Itse en ole koskaan ratsastanut siis en hevosen enkä miehen kyydissä