Mä en kohta enää jaksa/pärjää 10v pojan kanssa

Mitä tää elämä tulee olemaan viiden vuoden päästä kun se on nyt jo sairasta?
Aamu alkaa lässytyksellä,tingin teolla sisaruksille,mitään ei totella jne...sama jatkuu koulusta tultua...joka asiasta sanotaan vastaan,pakottamalla tekee mitä pyydetään jumalattoman lässytyksen ja kiroilun kera...oon antanu arestia,uhkaillu,kiristäny mutta selkään en ole vielä halunnut ruveta antamaan,mutta onko täs enää vaihtoehtoja?Itse kun sain kersana joka asiasta selkääni niin osasin kunnioittaa vanhempiani,mutta tähän asti en ole halunnut kurittaa fyysisesti omia lapsiani,nyt kai täytyy ennenkö menettää lopunkin järkensä...

 

täällä samanmoinen 10v likka ja alkaa olla aika rajoilla etten ota jo kovempia keinoja käyttöön! Rajoja ja rakkautta on ollut aina ja nyt tosta tullut ihan riiviö. On siinä meillä prinsessa!

 

Heh, tervetuloa teinien maailmaan =). Kyllä se siitä helpottaa, viiden -kahdeksan vuoden sisällä. Pure hammasta vaan! Tiettyjä juttuja älä kuitenkaan lapsiltasi hyväksy, esim voit tehdä selväksi ettei sinulle kiroilla eikä huudeta, seurauksena on esim riittävän pitkä pelikielto tms. Kyllä se toisinaan puree noihin angstailijoihin =)

 

Voi apua, meilä samanlaista ja poika on vasta 8!! Ei tätä jaksa jos se jatkuu ja pahenee vaan.
Meillä ei tosin kiroilla, mutta joka asiasta laitetaan hanttiin..

 

Kiva tietää etten ole ainoa neuvoton vanhempi...onko tuo käytös sitten alkavaa murrosikää ja täytyykö vain uhkailla ja kiristää entistä enemmän... nyt aion ensitöikseni kieltää pojalta tietokoneen käytön hetkeksi kokonaan,ei pelata eikä kuunnella musaa hetkeen...en oikeasti keksi mistä tuo käytös voisi johtua,kotiolot ovat olleet samanlaiset koko pojan elinajan,eli ei ongelmia kotona muuten kuin pojan käytöksessä. Poika käy harrastamassa urheilua 2 kertaa viikossa ja on kavereita.
Toki koulussa on kuulemma aina jotain naljailua poikien kesken,niinkuin kaikkien poikien kesken eikä pelkästään poikaani kohtaan,ja uskon että poikani osaa naljailla takaisin ,osaa se ainakin kotona sen tehdä. Ja mielellään kuitenkin menee kouluun joka aamu,joten käytöksen täytyy johtua kotioloista... voisiko sitten se ettemme ole mitään rikkaita ja käy joka viikonloppu jossain huvittelemassa kuten kuulemma kaikki muut luokkakaverit niin olla syynä?Vietämme kuitenkin yhteistä aikaa paljon,poika käy viikoittain isänsä kanssa metsästysreissuilla kaksistaan,käymme silloin tällöin syömässä jossain,käymme joka viikko koko perheenä kaupoissa yhdessä ja kavereilla kylässä...mitä muuta meidän pitäisi keksiä?tekisi joskus mieleni laittaa poika hetkeksi erilaiseen perheeseen/laitokseen,mihin tahansa asumaan,jotta oman perheen seura taas kiinnostaisi hetkeksi...

 

On sitä siis muillakin. Meillä 10v tyttö on ottanut ihmeellisen hälläväliä-vaihteen päälle. Ennen 10 tyttö vetelee koulusta 7 kokeista, tavarat unohtuu, kirjat on väärässä paikassa, ei tiedä viedäkkö luistimet vai uimapuvun urheilutunnille. Aivan kuin korvat olisi tukossa ja aivot lukossa! Aamulla taas kaikki oli hukassa ja tyyppi on kuin unissakävelijä, toivottavasti ehti ajoissa, myöhässä lähti.
Tuli taas korotettua ääntä ja nyt on syyllinen olo. Tuntuu että järkipuhe ei auta ja keinot hukassa.
Mies sanoo että varmaan jotain hormooni/kehitys juttuja. En tiedä. En tosiaan.

 

10-vuotias osaa kyllä jo kuunnella. Mun 9-vuotiaani on jo vuoden päivät ollut samanlainen. Me tasaisin väliajoin istutaan pöydän ääreen kera kynän ja paperin ja käydään läpi asioita, mitkä tekisi molempien elämisestä helpompaa. Minä laitan pari asiaa (ei kannata vaatia liikaa kerralla), joiden minä haluan toimivan ja poika sit saa sitä myöden toivoa myös multa paria asiaa. Tää keskustelu yleensä helpottaa joksikin aikaa ja jonkin aikaa mennään sitten ihan ok taas, kunnes tilanne on niin räjähdyspisteessä, että keskustellaan uudestaan.

Kyllä se siitä, uskon että lapsesi, ihan yhtä paljon kuin sinäkin, haluaa saada perheenne "toimivaksi". Ja mun mielestä toi yhteinen aikanne kuulostaa todella hyvältä Mulle joskus psykologi sanos sitä, että ton ikäiselle lapselle on ihan tyypillistä, että kaikesta ollaan "ei kiinnosta, en mä halua" jne, vaikka oikeasti lapsi sitten nauttisikin siitä yhdessä tehdystä asiasta. Tarvii vaan "pakottaa"

 

Aikaisin alkaa nykyisin murrosikä, sen tuomat muutokset

 

Mutta 11 vuotiaasta. Olen huomannut, että EI KANNATA alkaa tahtojen taistoon. Tuon ikäiset haluaa jo itse päättää asioistaan, joten kannatan neuvottelua, ja etukäteen sopimista asioista. Ei kannata lähteä "NYT ON PAKKO TOTELLA" linjalle, tämä vaan nostaa kapinahenkeä. Siis rauhallisesti ja ystävällisesti. Kunnioitus pitäisi säilyä, molemmin puolin. Vaikeaa se välillä on. Lapset kuitenkin tarvii positiivista huomiota, ja keskusteluyhteys pitäs säilyttää. Toivottaa hyvää koulupäivää, ja kysyä, oliko hyvä päivä koulussa jne. Ton ikänen tarvii myös jo omaa rauhaa, eikä tykkä jos vanhempi hönkii niskassa kokoajan. Tsemppiä esiteinin kans!

 

Itseään on turha syyllistää teinien / esiteinien huonosta käytöksestä, jos kotiolot ovat kunnossa muutoin ja lapsesta välitetään. Se nyt vaan kuuluu tuohon ikään ja itsenäistymisprosessiin. Kun laittaa selkeät rajat käytökselle ja jaksaa tukea ja rakastaa sitä kiukkuavaa teiniä, ajan kanssa helpottaa. Murkkuna on vaikea olla, kun mielialat heittelee ja keho muuttuu.. Meillä siis 15 v ja 13 v pyörittävät showtaan =)

 

Tottakai lasten kanssa neuvotellaan, MUTTA EI KAIKESTA. Tietyt asiat ovat aikuisten päätettävissä. Lapsi ja teini ei osaa todellakaan ajatella omaa parastaan =(.

 

Ihmeja kummalle kysymys, mitä ovat ne asiat jotka teillä aikuiset päättävät?

 

Onko meillä ap sama lapsi?
Meillä TISMALLEEN SAMANLAINEN 10 vuotias poika ja olen ollut myymässä häntä jo monesti eniten tarjoavalle.

Vastaansanomista, pinnani kiristämistä äärimmilleen, nimittelyä, tottelemattomuutta; käsken sata kertaa pois koneelta esim, huutelee vaan vastaan eikä tee elettäkään toimiakseen.
NIIIIN vitun raivostuttavaa, että MITÄ tämä tosiaan on viiden vuoden päästä?!!?

 

Ihmeja kummalle kysymys, mitä ovat ne asiat jotka teillä aikuiset päättävät?

En ole IhmejaKumma, mutta vastaan omasta puolestani.

Kotiintuloajat, nukkumaanmenoajat, mitä ketasotaan tvstä tai netistä, ei hankita k18 pelejä vaikka muilla kavereilla on jne =)

 

On paljoa asioita joista ei meillä neuvotella, mm. kotiintulo- ja nukkumaanmenoajat, tehdäänkö läksyt vai ei (teineille ei tule koskaan läksyjä kuulemma, mutta kun kurkkaa välillä läksymerkintöjä, niin onhan niitä) , vastakkaisen sukupuolen kavereilla yökyläilyt, sopivat telkkariohjelmat (näitä raakkaan tosi paljon teineiltä, joissakin ihan normaalikomediassakin hypätään yhtäkkiä melkoisiin sänkypaineihin), jokaiselle määrättyjen kotitöiden teko (jokainen ihminen joutuu tekemään kotitöitä, opetettava tämä jo nuorena), yhteinen päivällinen tiettyyn aikaan jokapäivä (ellei ole harrastuksissaan). ... Lisäksi meillä on sääntö, että kotona ollaan arkena klo 17-19 jotta läksyt ja kotihommat ja yhteispäivällinen onnistuvat.

 

Eli käytös vaan kuuluu ikään :/

No ensimmäiseksi meiltä lähtee nyt tietokoneen käyttö lapsilta pois joksikin aikaa...vaikka seuraan kyllä aina missä ja mitä lapset on koneella tehnyt ja käynyt,joten en kyllä usko asialla suurta muutosta tulevan,mutta kokeilen ainakin... yritän myös kasvattaa omaa pinnaani ja keskustella enemmän...Kiitos neuvoista ja tsemppiä muillekkin =)

 

Haistattelut, kiroilut, törkeät puheet ja ovien paiskominen ehdottomasti kiellettyjä juttuja meillä. Kun käytös alkaa mättämään pahasti, meillä lähetetään teini huoneeseensa miettimään käytöstapoja. Usein huoneestaan palaa hyväkäytöksinen teini joka pyytää anteeksi ja selittää syyn miksi on huonolla tuulella.