Mä en jaksa enää näitä jatkuvia mykkäkouluja!!

Juttelin miehelle ihan normaalilla äänellä asiasta, jonka aioin tehdä vielä illan aikana. Mies tiuskaisi vastaukseksi vihaisena "joo joo". Hermostuin ja kysyin, että miksi pitää taas tiuskia ilman syytä. Tästäkö mies sitten veti totaalisesti herneen nenäänsä: "Sulle ei voi enää sanoa mitään nykyään!" Joo-o. Jos voitaisiin jutella ihan normaalisti ilman että pitää alkaa tiuskimaan täysin ilman syytä.

Tällaista tämä on nykyään meillä, ties monesko kerta oli tällä viikolla. Tuon äskeisen tapahtuman jälkeen mies on murjottanut koko illan, ei sanaakaan ole sanonut eikä vahingossakaan katso. Äsken äijä paineli nukkumaan, eikä edelleenkään sanaakaan. Mykkäkoulu kestää huomiseen eikä asiasta enää puhuta sanallakaan, mikäli homma menee niinkuin aina ennen.

Mikä ihme on tehnyt tuosta miehestä noin heikkohermoisen? Tiuskii, äksyilee, haastaa riitaa. Myönnän että olen itsekin välillä pahalla tuulella stressaantuneena ja väsyneenä, silloin yleensä kiroilen itsekseni enkä edes halua olla miehen lähellä sillä tiedän että siitä tulee vain riitaa (siitäkös mies riemastuu ja alkaa heti nälvimään että onko menkat, kiristääkö vähän pipoa yms.).
Tiedän, ettei mies ole mitenkään erityisen stressaantunut mistään (helppo työ, ei mitään ylimääräistä stressiä muustakaan, meillä vain yksi lapsi joten kotonakin suht helppoa). Jostain syystä tuntuu, että mies haluaa väen väkisin aloittaa riidan ja murjottaa sitten päiväkausia.

En mä jaksa tällaista enää... Välillä tuntuu että minä olen mies talossa ja tuo taas käyttäytyy kuin "ämmä".

Sainpas avauduttua, ärsyttää niiiin paljon. Ei tässä tekstissä varmaan mitään järkeä ollut, mutta helpotti. Kiitos.

 

Sano suoraan että erotako haluat kun vittu on niin vaikeeta tää yhteiselo?

 

Sitten kun olette rauhoittuneet, sopikaapa sellainen pelisääntö että riidoissa ei enää ikinä mennä nukkumaan. Eipähän veny turhat pikkuriidat kovin pitkiksi ja kivempi herätä uuteen aamuun kun asiat ok.

 

Meillä oli sama juttu sanoin miehelle että erotaan ku sua noin ahdistaa ja niin minusta tuli 6kk ikäisen pojan yksinhuoltaja äiti ja päivääkään en ole eroa katunut

 

Meillä oli sama juttu sanoin miehelle että erotaan ku sua noin ahdistaa ja niin minusta tuli 6kk ikäisen pojan yksinhuoltaja äiti ja päivääkään en ole eroa katunut

Minä kans tein saman jutun, mutta mies ei halunnut erota vaan jotenkin heräs vasta sitten että minua oikeesti nyppi sen käytös.

 

Ota kaulasta kiinni ja kysy siltä mikä kiikastaa ja käske kattoo sun silmiis. Ota vaikka hellästi käsillä hänen pää sua vasten ja puhukaa. Eihän suhteessa ärsytys johda mihinkään vai johtaako?

 

Joopa joo, ihan niinku meilläkin. Äijä haluaa vaan olla itekseen aina ja joka päivä tiuskii mulle pienistäkin asioista! Ja käskee olla hiljaa jos jostain puhun, on jopa käskenyt painua v-ttuun monesti, "pidä turpas kii" yms. Mä oon ainakin tullut siihen tulokseen että haluan erota mahd. pian! Itse en enää ole pahemmin masentunut onneksi koska hankin mielialalääkityksen, ihan tuon äijän takia

 

Meillä oli sama juttu sanoin miehelle että erotaan ku sua noin ahdistaa ja niin minusta tuli 6kk ikäisen pojan yksinhuoltaja äiti ja päivääkään en ole eroa katunut

Minä kans tein saman jutun, mutta mies ei halunnut erota vaan jotenkin heräs vasta sitten että minua oikeesti nyppi sen käytös.

Voi kuinka ex mies on pyrkinyt takaisin pyydellyt anteeksi tehnyt vaikka mitä, mutta oikeasti hän haukkuu koko ajan minua selän takana. En ottanut takaisin pysyin vahvana ja olen nyt todella onnellinen

 

Ota kaulasta kiinni ja kysy siltä mikä kiikastaa ja käske kattoo sun silmiis. Ota vaikka hellästi käsillä hänen pää sua vasten ja puhukaa. Eihän suhteessa ärsytys johda mihinkään vai johtaako?

Ei onnistuisi meillä. Kun mies pitää mykkäkoulua, silloin en saa mennä lähellekään. Muuten riita vaan jatkuu. Annan miehen mielummin pysytellä omissa oloissaan ja tulla sitten taas juttelemaan kun siltä tuntuu (ihan niin kuin mitään riitaa ei ikinä olisikaan ollut!).

En haluaisi erotakaan, mutta tällainen on kertakaikkisen rasittavaa! Miehen ajatuksista tosin en tiedä. Asiasta on ihan turha lähteä enää huomenna puhumaan, sillä se tarkoittaa uutta riitaa ja uutta mykkäkoulua.

 

Onko se oikeasti niin vaikeaa keskustella siinä parisuhteessa? Ja todella kohdata se toinen ihminen? En siis syytä ap:tä, kunhan yleisesti ihmettelen. Ilmiselvästi suurin ongelma tommosessa tapauksessa on kommunikaation puute.

 

Ota kaulasta kiinni ja kysy siltä mikä kiikastaa ja käske kattoo sun silmiis. Ota vaikka hellästi käsillä hänen pää sua vasten ja puhukaa. Eihän suhteessa ärsytys johda mihinkään vai johtaako?

Ei onnistuisi meillä. Kun mies pitää mykkäkoulua, silloin en saa mennä lähellekään. Muuten riita vaan jatkuu. Annan miehen mielummin pysytellä omissa oloissaan ja tulla sitten taas juttelemaan kun siltä tuntuu (ihan niin kuin mitään riitaa ei ikinä olisikaan ollut!).

En haluaisi erotakaan, mutta tällainen on kertakaikkisen rasittavaa! Miehen ajatuksista tosin en tiedä. Asiasta on ihan turha lähteä enää huomenna puhumaan, sillä se tarkoittaa uutta riitaa ja uutta mykkäkoulua.

On varmasti hankala tilanne. Mä uskon.
Mikä miehen sitten saa tollaiseksi? Onko jokin asia?

 

Onko se oikeasti niin vaikeaa keskustella siinä parisuhteessa? Ja todella kohdata se toinen ihminen? En siis syytä ap:tä, kunhan yleisesti ihmettelen. Ilmiselvästi suurin ongelma tommosessa tapauksessa on kommunikaation puute.

Sehän se onkin. Mutta kun tämä mies on juuri sellainen tyypillinen juntti, joka ei osaa puhua yhtään tunteistaan. Siis EI YHTÄÄN. En ole tämän suhteen aikana esim. koskaan nähnyt miehen itkevän, ei itkenyt edes kun vauva syntyi. Joskus mietin että miten mies reagoisi, jos esim. toinen hänen vanhemmistaan kuolisi (tätä en siis todellakaan toivo). Tuskinpa tuo itkisi edes silloin. Tuntuu, että en vieläkään tunne miestä ihan täysin vaikka olemme olleet jo 7 vuotta yhdessä, tuntuu että mies tavallaan salaa jotain todellisia tunteitaan eikä päästä minua vieläkään kokonaan lähelleen. Tai sitten mies vaan oikeasti on niin "sisältä tyhjä tapaus".

Mitään suhdekeskusteluja on turha edes yrittää käydä. Mies ahdistuu heti ja melkeinpä suuttuu. Yritä siinä sitten kommunikoida itse asiassa mies on muuttanut minut samanlaiseksi, en nykyään edes halua yrittää puhua enkä kai tuolle mitään osaisi edes sanoa. Siksi avaudun nyt täällä Helpompaa on unohtaa riidat, mutta kyllähän nämä jollain tasolla jäävät vaivaamaan.

 

Onko hänen vanhempansa tunteellisia? Avoimia? Kasvatus/elinympäristä/mallit vaikuttaa asiaan todella paljon miten avoin voi ihminen olla. Mä luulen että sun miehellä on oikeasti paha olla välillä ja vielä enemmän kun ei kykene näyttään tunteitaan satasella. Kokemusta on ja ihan omakohtaisia. Miehelle varmasti vielä vaikeampaa. Siihen voi oikeasti opetella olemaan avoin ja purkaa se pahkura sieltä sisältä auki, koita olla kärsivällinen. Tue häntä siinä asiassa.

 

Miehen isä on aika samanlainen, äitinsä ei. Mies on kyllä selvästi ottanut mallia isästään monessa asiassa, monet niistä aika huonoja.

Mieleeni on jäänyt, kun mies kerran suhteemme ihan alkuaikoina (silloin kun vielä kertoi avoimesti menneisyydestään ja elämästään) kertoi kuinka edellinen tyttöystävänsä oli halunnut "keskustella parisuhteesta". Mies oli lähtenyt menemään, ja nauroi minulle kuinka häntä "ei voisi vähempää kiinnostaa jutella jotain parisuhdekeskusteluita". Nyt voin hyvinkin kuvitella miltä tuosta exästä on tuntunut, ja miksi heillä oli niin isoja riitoja suhteen loppupuolella...

 

Mä lähden nyt nukkumaan, katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. Todennäköisesti mies on taas töistä tullessaan niin kuin ikinä ei olisi tapeltukaan. Elellään taas sitten vähän aikaa niin kuin oltaisiin oikein onnellinen ja tasapainoinen pariskunta, ja jos kaikki menee normaalitahtia niin viimeistään sunnuntai-iltana taas murjotellaan.

Kiitos kaikille kommenteista!!! Ihanaa kun sain juttuseuraa.

 

ap, ihan uskomatonta oli lukea sun tekstiä! Meidän miehet on näköjään kuin identtiset kaksoset, mun mies on aivan samanlainen ja mulla alkaa olla voimat aivan loppu tähän suhteeseen ja kun näitä mykkäkouluja on ihan vähänväliä. ja pahimmillään ne kestää nykysin monta päivää!!! en jaksa enää välillä välittää, ajattelen et mököttäköön vaikka kuukauden. mut samalla mua ahdistaa ajatus, että lapset saa tollasen miehenmallin ja koko perhe-elämä tuntuu niin epänormaalille näin. keskustelu on meillä täysin poissuljettu vaihtoehto. ja vielä toi täytyy sanoa, että tunnen aivan samoin kuin sinä - eli välillä tuntuu kuin toi mies olis varsinainen ämmä! toivottavasti palaat palstalle ja voitais "jutella" näistä mököttäjistä! mun mies on myös tunnevammainen mun mielestä, juuri mikään ei tunnu siltä miltään.

 

Aivan kuin mun mies!!!! Siis ihan kuin olisin lukenut omaa tekstiäni. Eilen illalla just meni riidaksi kun mies tiuski mulle aivan ilman syytä. Sit se vielä ilkee väittää ettei tiuskinut. Välillä tuntuu etten kohta enää jaksa.

 

ai meitä onkin useampi kenellä on mököttävä mies! ja meillä tosiaan syy mökötykseen ja tahalleen riidan aiheuttamiseen voi olla mikä tahansa syy. jostain miehellä on pakko alkaa tiuskimaan ja tekemään riitaa, saapahan taas pitää mykkäkouluaan! nyt just menossa mykkäkoulupäivä nro 2.

 

nostan, jos vaikka ap sattuis palstalle

 

..meinaan noita mököttäviä miehiä. Kai se on joku niiden keino käsitellä asioita ja ongelmia, yksin omassa päässään. Sitähän meidän naisten on hyvin vaikea ymmärtää, kun haluamme aina puhua, puhua ja puhua. Itellä on siis samanlainen mies, kai siis ihan tavallinen mies sen suhteen, että mököttää. Kaikista pahinta tuossa heikkohermoisuudessa on vaan kauhea kiroilu ja yleensä myös haukkuminen, milloin miksikin (norsu, apina, huora..). Tuntuu että välillä saa olla koko ajan varuillaan tekemisissä ja sanomisissa. Ja nyt varsinkin kun on pieni poikavauva perheessä, en haluaisi sen saavan huonoa miehen mallia. Minunkin mies on perinyt huonot tapansa isältään. Olen yrittänyt puhua, ymmärtää ja ymmärtää. En ole mikään sanavalmis ihminen, joka osaisi sanoa napakasti heti takaisin, vaan alan vasta jälkikäteen miettiä, että olis pitäny sanoa niin ja niin. Ite alan sit mököttää ku mies on sanonut taas jotain tosi rakentavaa. Ja saan kyllä sit sanottua jonkin ajan (vaikka hetikin jos mies tulee kysymään) kuluttua mikä on. Saadaan yleensä selvitettyä ja puhuttua riita, mutta ei mene aikaakaan kun taas jo on ihan samanlainen riita. On kyllä aika kuluttavaa.

 

ja se vielä tuosta omasta mökötyksestä, että vahva syy siihen miksen sano heti takaisin on se, että tiedän miehen aina sanovan entistä pahemmin takaisin, jos puutun asiaan heti, sillon kun miehellä on hermo kireällä.