Sun täytyy unohtaa ne entiset systeemit ja muuttaa niitä omalla kohdallasi, aloittaa puhtaalta pöydältä tavallaan. Voisit ostaa lapselle oman kasvin, mitä sitten opettelee hoitamaan. Itse voisit käydä puutarhoilla - ihan mitä vaan. Lenkille ei ole pakko päästä, vaikka susta siltä tuntuukin. Se on yhdenlainen pakkomielle, mutta lapis saa siitä mallin, että sellaisia syyt ovat "sallittuja".Olen ap. Täällä kun moni muukin kirjoittaa vieraana
Mä olen itse ollut lapsuudessa todella alistettu ja kuri on ollut äärettömän tiukka. Olin nöyrä ja kiltti lapsi, mutta aina syytettiin miten vaikea olen.
Mä mietiskelin tässä, että mun ongelma on myös se, että pelkään koko ajan tekeväni väärin. Syyllistän itseäni aamusta iltaan. Jos lapsi vaikkapa toivoo, että lämmitän paljun ja en millään jaksa. Sitten alkaa se "olis niin kiva äiti mennä sun kans paljuun ja jutella kaikkea" ja sitten mulle tulee tosi huono omatunto etten lämmittänyt paljua.
Monesti lapsi saattaa vedota myös siihen "no ei sua kiinnosta. Etpä sä kiinnostunut oo mun jutuista". Vastaan yleensä, että sä tiedät että äitiä kiinnostaa, mutta nyt mun on pakko päästä lenkille tms
Yleensähän sanotaan, että "ei se lapsi ksusa jaksa huutaa". No meillä jaksaa. Muistan kun tyttö oli joku noin 5v ja sanoin että kattoa yhtä elokuvaa, joka oli k 13. Meni aika tarkalleen kaksi ja puoli viikkoa, kun tyttö intti asiasta joka päivä puolesta tunnista kolmeen tuntiin ja kiukkusi.
Tiedoksi ap:lle, tämä lainattu viesti on "Paulan" eli palstan vakiotrollin tekosia.
Oikein hyvä juttu jos pystyt opettelemaan pois tuosta liiasta periksi antamisesta. Sillä pääsee jo pitkälle.
Se on nykyään muotia etsiä jotain diagnoosia jos lapsi ei käyttäydy toivotulla tavalla. Asiaa kutsutaan nimellä medikalisaatio.
Masentunut lapsi ei ole koko ajan kiinnostinut jostain tekemisestä.
No selvä se. Menee muutama vuosi ni älä ihmettele ku lapsi huutaa sulle samaa. Sitten turha enää opastaa miten toiselle puhutaan kauniisti. Tulismieleenkään sanoa lapselleni (tai kellekkään!) että Pää kii!!Jos ois mun muksu niin sanoisin sille tyttelille että
"Nyt
se
pää
kiinni,
tuliko
selväksi?"
-Ei kestä kiittää, ap.
En ole ikinä oikein tajunnu kotiintuloaikoja. Itsellä oli liian tiukat, piti olla kotona 21, kun muut vasta meni kaupungille. Vastuuntuntoa ei ainakaan kasvattanut, olin pitkään katkera. Tärkeintä kai että lapsi/nuori osaa olla järkevä, ei mene vieraiden kyytiin, ei ryyppää jne. Itselleni nämä olivat itsestäänselvyyksiä, mutta ei vissiin kaikille...
Itselläni nuoruudessa oli sama juttu. Pidin itseäni luotettavana nuorena ja todellakin olin sellainen. Mutta ymmärrän vasta nyt isän ärtyneiysyyden, kun tulin kartsalta kotiin kesäisin aamuyöstä kello neljä. Vaikka he varmasti luottivatkin, mutta silloin ei ollut kännyköitä. Kaikkea mahdollista pyöri vanhempien päässä aamu neljään asti, eikä voinut nukkua.
Kun on ensin puhunut asiallisesti ja kukkaiskielellä ja muksu päivästä toiseen kitisee ihan olemattomia, niin se ei mee rikki jos sanon "pää kiinni."
No eihän kyse olekaan siitä meneekö lapsi rikki. Vaan siitä miten puhut hänelle. Kunnioittava sävy olis kivempi kuin pää kii! Tuskin haluat opettaa että vaikka pomollekin voi sanoo pää kii jos ei nappaa. Se miten puhumme lapsillemme heijastuu jossain vaiheessa takaisin. Minä ainakin haluan opettaa lapsilleni kunnioittavaa kielenkäyttöä. Jos mun lapsi sanoo mulle pää kii, niin olis keskustelun paikka!
Kyllä minunkin isällä oli auktoriteetti, mutta etenkin siksi, että hän huusi harvoin, ja kun huusi, niin asiasta.
Olet hemmotellut tytön pilalle, kun olet taipunut kaikkiin vaatimuksiin.
Onko teillä helpottanut tai selvinnyt mitään? Mulla on pian 11v täyttävä poika, jolla haastava käytös. On tavallaan kiltti lapsi. Sellainen arka, yleensä vetäytyy sivulle ja ei ole koskaan ollut mikään riehuja.
Kesän jälkeen on tapaaminen, jossa selviää psykologin testien tulokset. Tyttömme on aktiivinen, reipas, taitava ja osaava, mutta hyvin jumiutuva ja mustavalkoinen ajatuksiltaan. Keskittyy hyvin vain silloin, kun tekeminen on häntä kiinnostavaa. Muutoin jää asiat kesken ja tavarat hujsn hajan. Tilanteet kulminoitui siihen, että hänen aggressionsa purkautuu huutaen ja saattaa käydä käsiksi tai esim.heitellä tavaroita. Hän myös jaksaa vastustaa ja vängätä loputtoman pitkään. Näitä tapahtuu vain perhepiirissä, minkä vuoksi on ollut hankala saada esim.koululta näkemystä tai kokemusta, missä oikeastaan pohjimmiltaan on syy.
