Mä en enää jaksa.

  • Viestiketjun aloittaja pitu
  • Ensimmäinen viesti
ap
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Mikä kaatuu päälle? Paska mies ja muut ihmiset hyväksikäyttäjiä? vai rahatilanne? vai opiskelu takkuaa vai työ takkuaa? vai lasetn kanssa vaikeaa?
Rahat lopussa, voimat lopussa ja itkettää vaan koko ajan. Lapset on ainoat, jotka pitää tässä elämässä vielä kiinni.
Tosin ton 4-vuotiaan voimakastahtosen pojan kanssa välillä hermot tosissaan paukkuu.
Tuntuu että aina kun on melkein oikeesti onnellinen, niin jostain tullee jotain paskaa niskaan.
Ei uskalla enää nauttia mistään, tulee pelko että kohta jotain pahaa tapahtuu taas.:(
 
no
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Mikä kaatuu päälle? Paska mies ja muut ihmiset hyväksikäyttäjiä? vai rahatilanne? vai opiskelu takkuaa vai työ takkuaa? vai lasetn kanssa vaikeaa?
Rahat lopussa, voimat lopussa ja itkettää vaan koko ajan. Lapset on ainoat, jotka pitää tässä elämässä vielä kiinni.
Tosin ton 4-vuotiaan voimakastahtosen pojan kanssa välillä hermot tosissaan paukkuu.
Tuntuu että aina kun on melkein oikeesti onnellinen, niin jostain tullee jotain paskaa niskaan.
Ei uskalla enää nauttia mistään, tulee pelko että kohta jotain pahaa tapahtuu taas.:(
No voi harmi. Se on kyllä vääryys, että lapsiperheitä verotetaan enemmän kuin saavat tukia, vaikka olisi lapset elätettävänä.
Seurakunnalta saa varmasti sekä ruoka-apua että kuunteluapua diakonissalta.
Parempaa en nyt tähän hätään keksi.

 
sama olo täälläkin
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Mikä kaatuu päälle? Paska mies ja muut ihmiset hyväksikäyttäjiä? vai rahatilanne? vai opiskelu takkuaa vai työ takkuaa? vai lasetn kanssa vaikeaa?
Rahat lopussa, voimat lopussa ja itkettää vaan koko ajan. Lapset on ainoat, jotka pitää tässä elämässä vielä kiinni.
Tosin ton 4-vuotiaan voimakastahtosen pojan kanssa välillä hermot tosissaan paukkuu.
Tuntuu että aina kun on melkein oikeesti onnellinen, niin jostain tullee jotain paskaa niskaan.
Ei uskalla enää nauttia mistään, tulee pelko että kohta jotain pahaa tapahtuu taas.:(
Ihan mun elämältä kuulostaa! työttömänä ollu reilu vuoden, yh kohta 4v. lapsen äiti ja todella täälläkin lapsella jotain uhmaikää tai sitten hänkin vaistoaa että äidillä on paha olo..
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Mikä kaatuu päälle? Paska mies ja muut ihmiset hyväksikäyttäjiä? vai rahatilanne? vai opiskelu takkuaa vai työ takkuaa? vai lasetn kanssa vaikeaa?
Rahat lopussa, voimat lopussa ja itkettää vaan koko ajan. Lapset on ainoat, jotka pitää tässä elämässä vielä kiinni.
Tosin ton 4-vuotiaan voimakastahtosen pojan kanssa välillä hermot tosissaan paukkuu.
Tuntuu että aina kun on melkein oikeesti onnellinen, niin jostain tullee jotain paskaa niskaan.
Ei uskalla enää nauttia mistään, tulee pelko että kohta jotain pahaa tapahtuu taas.:(
No voi harmi. Se on kyllä vääryys, että lapsiperheitä verotetaan enemmän kuin saavat tukia, vaikka olisi lapset elätettävänä.
Seurakunnalta saa varmasti sekä ruoka-apua että kuunteluapua diakonissalta.
Parempaa en nyt tähän hätään keksi.
Kiitos sulle! Ihanaa, että on ihmisiä jotka yrittävät auttaa.
 
Mulla on ollut aivan samanlainen olo koko kevään ja menee koko ajan pahemmaksi vaan. Ja apua ei tosiaan ole helppo saada, oikeastaan minkäänlaista tukea. Vertaistukikin olisi kiva.. Ja mulla sentään mies, joka auttaa ja hoitaa lasta.
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja sama olo täälläkin:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Mikä kaatuu päälle? Paska mies ja muut ihmiset hyväksikäyttäjiä? vai rahatilanne? vai opiskelu takkuaa vai työ takkuaa? vai lasetn kanssa vaikeaa?
Rahat lopussa, voimat lopussa ja itkettää vaan koko ajan. Lapset on ainoat, jotka pitää tässä elämässä vielä kiinni.
Tosin ton 4-vuotiaan voimakastahtosen pojan kanssa välillä hermot tosissaan paukkuu.
Tuntuu että aina kun on melkein oikeesti onnellinen, niin jostain tullee jotain paskaa niskaan.
Ei uskalla enää nauttia mistään, tulee pelko että kohta jotain pahaa tapahtuu taas.:(
Ihan mun elämältä kuulostaa! työttömänä ollu reilu vuoden, yh kohta 4v. lapsen äiti ja todella täälläkin lapsella jotain uhmaikää tai sitten hänkin vaistoaa että äidillä on paha olo..
Tota minäkin oon miettiny, että voiko tuo lapsen käytös johtua tästä mun ainasesta murehtimisesta? Jos hän vaistoaa, että äiti on väsynyt?? Ja on totta, etten oo jaksanu oikeen antaa huomioo tuolle esikoiselle. Pieni vauvakin on hoidettavana ja tuntuu pisto sydämessä, kun en jaksa hänelle tarjota niin paljon huomiota kun vauva tarvitsisi, onneksi isoveli ja isi jaksaa vauvaa viihdyttää.
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja huolehtija:
Mulla on ollut aivan samanlainen olo koko kevään ja menee koko ajan pahemmaksi vaan. Ja apua ei tosiaan ole helppo saada, oikeastaan minkäänlaista tukea. Vertaistukikin olisi kiva.. Ja mulla sentään mies, joka auttaa ja hoitaa lasta.
on mullakin mies, vaan tekee pitkää päivää töissä eikä ole aina "saatavilla". Ja jotenkin minä en osaa puhua vaikeista asioista, menee aina märisemiseksi.:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
on mullakin mies, vaan tekee pitkää päivää töissä eikä ole aina "saatavilla". Ja jotenkin minä en osaa puhua vaikeista asioista, menee aina märisemiseksi.:(
Joo siis kun itse yritän puhua niin saan aikaan vaan itkun. Siinähän sitten yrittää puhua.

Ja kyllä meilläkin tyttö reagoi selvästi mun henkiseen pahoinvointiin ja hakee myös selvästi enemmän huomiota minulta. Mikä ei sekään ole hyvä, kun ei olisi energiaa sitä huomiota antaa! :(
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja huolehtija:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
on mullakin mies, vaan tekee pitkää päivää töissä eikä ole aina "saatavilla". Ja jotenkin minä en osaa puhua vaikeista asioista, menee aina märisemiseksi.:(
Joo siis kun itse yritän puhua niin saan aikaan vaan itkun. Siinähän sitten yrittää puhua.

Ja kyllä meilläkin tyttö reagoi selvästi mun henkiseen pahoinvointiin ja hakee myös selvästi enemmän huomiota minulta. Mikä ei sekään ole hyvä, kun ei olisi energiaa sitä huomiota antaa! :(
Tutulle kuulostaa.:( Raskasta on, mutta jospa sitä tästä jotenki selviäis.
Voimia sinullekkin jaksaa. Nyt voin todellakin sanoa, että tiedän tunteen, valitettavasti.
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja huolehtija:
Mulla on ollut aivan samanlainen olo koko kevään ja menee koko ajan pahemmaksi vaan. Ja apua ei tosiaan ole helppo saada, oikeastaan minkäänlaista tukea. Vertaistukikin olisi kiva.. Ja mulla sentään mies, joka auttaa ja hoitaa lasta.
Piti vielä tuohon avun hakemiseen sanoa, että mä oon koittanu mun äitille puhua vaan se aina tokasee et sellasta se perheellisen elämä on. :/ todella kannustaa hakeaan apua, kun muutenkin vaikea puhua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Piti vielä tuohon avun hakemiseen sanoa, että mä oon koittanu mun äitille puhua vaan se aina tokasee et sellasta se perheellisen elämä on. :/ todella kannustaa hakeaan apua, kun muutenkin vaikea puhua.
No mun äiti ja isä kyllä oli kovin huolissaan ja kannustavia, mutta eivät tunnu silti ymmärtävän, että ihan oikeasti ahdistaa ja masentaa eikä ole vaan sitä normaalia väsymystä vastuuseen ym. Stressi aiheuttaa hillittömät oireet ja kukaan ei usko.. :/
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja huolehtija:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Piti vielä tuohon avun hakemiseen sanoa, että mä oon koittanu mun äitille puhua vaan se aina tokasee et sellasta se perheellisen elämä on. :/ todella kannustaa hakeaan apua, kun muutenkin vaikea puhua.
No mun äiti ja isä kyllä oli kovin huolissaan ja kannustavia, mutta eivät tunnu silti ymmärtävän, että ihan oikeasti ahdistaa ja masentaa eikä ole vaan sitä normaalia väsymystä vastuuseen ym. Stressi aiheuttaa hillittömät oireet ja kukaan ei usko.. :/
Näinpä. Tää nyt mitä oon tähän kirjottanu on oikeestaan ensimmäinen kerta, kun kellekkään sanon näistä tuntemuksista tai edes itselle en ole myöntänyt ettei kaikki ole ihan kunnossa.
Täytyy vain toivoa, että tästä suosta vielä noustaan.:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja huolehtija:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Piti vielä tuohon avun hakemiseen sanoa, että mä oon koittanu mun äitille puhua vaan se aina tokasee et sellasta se perheellisen elämä on. :/ todella kannustaa hakeaan apua, kun muutenkin vaikea puhua.
No mun äiti ja isä kyllä oli kovin huolissaan ja kannustavia, mutta eivät tunnu silti ymmärtävän, että ihan oikeasti ahdistaa ja masentaa eikä ole vaan sitä normaalia väsymystä vastuuseen ym. Stressi aiheuttaa hillittömät oireet ja kukaan ei usko.. :/
Näinpä. Tää nyt mitä oon tähän kirjottanu on oikeestaan ensimmäinen kerta, kun kellekkään sanon näistä tuntemuksista tai edes itselle en ole myöntänyt ettei kaikki ole ihan kunnossa.
Täytyy vain toivoa, että tästä suosta vielä noustaan.:)
Kyllä siitä noustaan, mä ainakin yritän luottaa siihen. Vaikka välillä tuntuisi toivottomalta niin kun sen hetken yli jaksaa, vointi on taas parempi. Ja niihin pieniinkin hyviin hetkiin/asioihin pitää tarttua ja ottaa ne tosissaan. Ja vaikka itkeä se itku. Ja terveyskeskukseen kannattaa olla yhteydessä, itse olen käynyt muutaman kerran siellä puhumassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. (Vaikka pääasiassa ne tarjoaakin vaan lääkkeitä.)
 
ap
Kiitos huolehtijalle sinulle. En tiedä miksi, mutta helpottaa jutella jonkun kanssa joka samassa jamassa. Tuntuu ettei tästä tarvitse selviytyä yksin.
Mä meinasin ottaa asian puheeksi, kun ensi viikolla käytän vauvaa rokotuksessa. Jospa sieltä sais apua tän purkamiseen.:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kiitos huolehtijalle sinulle. En tiedä miksi, mutta helpottaa jutella jonkun kanssa joka samassa jamassa. Tuntuu ettei tästä tarvitse selviytyä yksin.
Mä meinasin ottaa asian puheeksi, kun ensi viikolla käytän vauvaa rokotuksessa. Jospa sieltä sais apua tän purkamiseen.:)
Ehdottomasti kannattaa puhua!! Neuvolasta saat varmasti apua, jos et muuta niin mahdollisuuden esim vertaistukeen (joka on usein paras tuki). Meillä tuota mahdollisuutta ei ole, kun lapsi on jo 4. Vauvaperheet saavat hyvät tuet jaksamiseenkin. :)
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja huolehtija:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kiitos huolehtijalle sinulle. En tiedä miksi, mutta helpottaa jutella jonkun kanssa joka samassa jamassa. Tuntuu ettei tästä tarvitse selviytyä yksin.
Mä meinasin ottaa asian puheeksi, kun ensi viikolla käytän vauvaa rokotuksessa. Jospa sieltä sais apua tän purkamiseen.:)
Ehdottomasti kannattaa puhua!! Neuvolasta saat varmasti apua, jos et muuta niin mahdollisuuden esim vertaistukeen (joka on usein paras tuki). Meillä tuota mahdollisuutta ei ole, kun lapsi on jo 4. Vauvaperheet saavat hyvät tuet jaksamiseenkin. :)
Helpompi tälleen "anonyymina" keskustella asiasta kun kenenkään kanssa kasvotusten. Varmaan neuvolassakin menee märisemiksi. :/
Vann nyt pitää lähteä nukkumaan, että jaksaa aamulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Helpompi tälleen "anonyymina" keskustella asiasta kun kenenkään kanssa kasvotusten. Varmaan neuvolassakin menee märisemiksi. :/
Vann nyt pitää lähteä nukkumaan, että jaksaa aamulla.
No mut otat sen asenteen että saat itkeä jos itkettää ja ne ottaa sut tosissaan!! Se on kuitenkin oikea paikka. Tsemppiä jatkoon!
 

Yhteistyössä