Maalla on mukavaa?

[Aronia]

Hei kaikki, täällä uusi tyyppi joka sai vasta nyt tänne korpeen internetin ihmeen! Tarkoitus oli laittaa heti kaksplus-lehdelle vähän kiukkuista palautetta, kun ärsyttää tosi paljon lehden kaupunkikeskeisyys. Tumpelona en saanut palautejuttua vielä lähtemään mutta yrittänen myöhemmin uudestaan. Onko täällä muita maalla asuvia äitejä, jotka elävät lähes yksinhuoltajaelämää kun mies on aina töissä eikä naapureillakaan ole lapsia? Itse en vaihtaisi maalla asumista mihinkään, mutta ärsyttää vaan kun kaksplussan jutut keskittyvät kaupunkilaiselämään ja viime lehdissä olleet maaseutu-jutut kertovat ihanasta kesäidyllistä jossa kukat kukkivat, aurinko paistaa ja lapset ovat ikionnellisia yms... Ei kerrota pitkistä pimeistä syksyistä jolloin vaunuja saa lykkiä kuravellissä, katuvaloista ei ole tietoakaan ja ilman omaa autoa et pääse mihinkään...
Terveisiä kaikille maalaisäideille!

 

[lulu76]

:wave:

 

[Margaret]

:wave:

 

[daizz]

Maalla on mukavaa,Kyllä. Mä ainakin nautin pääosin.Meillä matkaa isolle tielle on 10nisen km.Lähimpään kauppaan 25 km.Naapureina vain keski-iän ylittäneitä vanhoja pariskuntia.Kekskellä mehtää tosin ison järven rannalla.Meillä täällä korvessa on netti ollu pari vuotta jo...ja tää o hyvä yhtys pitää kamuihi yhteyttä.Jotka asuu kaikki 100 km päässä.

Olen itsekkin toivonut juttua muuista maalla korvessa asuvista perheistä.ASUVISTA.En mökkeilevistä. En tosin oo laittanu palautetta.Pitäskö??

Mä melkein oon yksin puolet viikosta kun mies o tosin viitenä päivänä vkossa töissä.Keskellä korpee keskenään lasten kanssa ilman autoa.Mies tekee kaks vuoro työtä eli aamua ja iltaa vuorotellen.Ilta viikot o aika tuskaa ainakin pimeinä syksy iltoina...kun tuulee ja sataa nii et mökki humisee. Ja Keväisin ku pihassa kahlaa lällissä nilkkoja myöten.

Mäkään en vaihtais tätä elämää mihinkään muuhun.Tää elämä on ni antosaa.Ei oo ylimmäärästä hälyä ja melua.Ei autojen kaameeta pörinäää...mitä nyt isäntä laittelee noita autoja ja poika opettelee mopolla ajoa.Ei oo seinä naapureita valittamassa siitä kun lapset jytistää ku leikkivät.Voi ihan rauhassa ulkoilla omalla pihallaan rauhassa...vaikka välillä ois mukava jos ois äiti seuraa...jonka kanssa jutella kaikesta.

Mä kaipaisin kanssa juttua tosissaan tämmösistä perheistä jotka ei mitenkään pärjäis ilman autoa jne..niin kun ap kirjoitti.
Meilläkin kun lähinpii katuvaloihin on matkaa se 10 km...Tässä just yks ilta ku ajelin sitten tuonne isolle tielle ja siellä paloi katuvalota ja hais märkä asvaltti..oikeen imppasin..et ku ei sitä hajua ja katuvalojen loistetta usein näe. Itelläniki menee helposti viikko et en ihmisten ilmoilla liiku lainkaan.Muu perhe käy kolussa ja töissä mut minä kuopuksen kanssa oon lähes aina kotona.
Mut tää o elämää.En nauttisi kaupungissa asumisesta yhtään!!Kerrostalo elämän kokeneena voin sanoa että minua ei takaisin saa sinne jos ei oo mikää pakko ja ikinähä nii pakko ei oo!!

Monen lapsen perheitä te maalla asuvat ootte?? Meillä on neljäs tulossa...

 

[MarjaK]

Mekin asumme maalla, tosin viitostie ja junarata näkyvät ja kuuluvat pihaan ja sisällekin, jos ikkuna on auki ! Asuin maalla lapsuuteni, sitten olin välillä kaupungeissa ja nyt olen asunut täällä mieheni kotipaikalla jo noin 19 vuotta. Hän käy muualla töissä ja on myös luomuviljelijä. Meillä on tyttö 5 v, hän oli aluksi perhepvhoitajalla tällä samalla kylällämme, mutta nyt vaihtoi päiväkotiin 3 km:n päähän. Maalla on mukavaa näin kesällä, mutta talvet ovat aika hiljaisia. Ei tosiaan ole katuvaloja, kuoppaiset hiekkatiet ja hiihtoladut tuolla 3 km:n päässä, samoin lähin kyläkauppa on siellä. Ilman omaa autoa en jaksaisi täällä asua. Yksi tuttu lapsiperhe tältä kylältä on, tapaamme heitä joskus, toinen tuttu perhe asuu Nilsiässä asti. Toiv tyttömme saa ajan kanssa lisää kavereita täältäpäin ! Mulla ei myöskään ole omia ystäviä täällä. Kerrostalossa asumisessa minua ahdistaa naapureiden äänet, jotka kuuluvat seinien ja katon läpi sekä se liikenteen jytinä ! Jos olisi rahaa, ostettais tai rakennettaisiin uusi talo kauemmas "korpeen" ehkä.. Tai olisi edes kesämökki jossain ihan luontopaikassa !

 

[miia]

Moikka!

Eilen vasta huomasin tällaisen ketjun ja pakko oli ruveta kirjoittamaan ja todetta että tosiaab kyllä maalla on mukavaa!!!!
Me muutettiin kaupungista maalle kolme vuotta sitten ja elämämme muuttui ihan totaalisesti ja olemme niin onnellisia täällä periferiassa. Päivääkään en vaihtaisi pois, paitsi ehkä sen ajan kun olimme puoli vuotta kahden talon loukussa, mutta sen tämä unelma vaati.

Ilman omaa autoa en pärjäisi millään, isolle tielle on matkaa 19 kilsaa ja kauppa ja kaikki palvelut on kirkolla jonne on matkaa reilut 20 kilsaa. pihatietä on puolisen ilometriä ja kyllä tulisi äisitä ikävä jos se tarttis talvisin itse kolata, kun ei ole traktoria, mutta onneksi naapuri auraa meidänkin tien auki.

Mies käy kaupungissa töissä, yheetn suuntaan tulee työmatkaa 60 kilsaa, eipä tuo ole kertakaan valittanut.
Meillä on lapsia kuusi, vanhin 10 vuotta ja nuorin pian 1v ja loput siltä väliltä. Käyvät kyläkoulussa, jossa 45 oppilasta ja koulussa asiat sujuu ja yhteistyö pelaa. Koulumatka on 12 km.

Meillä on eläimiä, kanoja, kukko, sikoja, vuohia, kissoja ja koiria. Noista sai kaupungissa vain haaveilla.

Välimatkat on pitkiä, kavbreille kuljetellaan, koulukaverit asustaa 20 kilsan säteellä, mutta naapuristakin joillekin muksuista kaverit löytyy. Aikuista seuraa kaipaisin itselleni, mutta nyt jäi naapuri mammalomalle joten siitä olen seuraakin saanut. Muuten välillä kyllä on ollut aika yksinäistä. Kylällä on 170 vakituista asukasta, mutta aika iäkkäitä kaikki.

Mihinkään en täältä lähtisi.

 

[miina165]

:wave:

 

[jästipää]

:wave:

 

[Merhan]

Moi!

Mekin asutaan maalla, josta molemmat käydään töissä. Me muutettiin maalle reilut 6 v. sitten kun junnu oli sellaset 2 kk vanha. Silloin meillä ei ollut kun yksi auto ja esikko oli reilut 2 v. Mies kävi autolla töissä, paitsi jos oli neuvola tms. niin mentiin yleensä samalla ja tuli sit jonkun kyydissä kotia, käytiin hakee 3,6 km päästä ison tien varresta sit tai sit lainas työpaikan autoa välillä. Hän kävi kaupassa ja sit minä viikonloppuna kaupungissa isomman satsin ostamassa.

Me asuttiin aluksi kirkonkylässä, joka ei siis ole iso ja viihdyttiin ihan ok mut kyllä oma rauha on oma rauha. Naapuri näkyy pellon takana. Kirkonkylälle on matkaa 28 km ja välissä yksi lossi. Lähin kaupunki (oikeestaan 2 kpl) on 70 km päässä. Eli harrasteisiin on matkaa.

Minulla on työmatkaa yhteen suuntaan 58 km, kirkonkylä jää välille joten saan kauppaostokset ym. hoidettua matkalla. Lähikauppaan on 11 km. Samalla kylällä on koulu, pankki ja yritys, jossa on lääkekaappi ja postipalvelut, ravintola ja "sekatavarakauppa". Eli ilman autoja ei liikkuminen onnistuisi. Linja-autolle kun on matkaa 3,6 km ja se ajaa kerran päivässä edes takas aamu 8 ja ilta 4 aikoihin koulujen vuoksi.

Harrasteisiin kuuluu lähikoululla siellä 11 km päässä olevat kansalaisopiston jumpat, omat sählyvuorot ja sulkkisvuorot sekä talvella kylällä vapaaehtoisvoimin tehtyjen latujen mittaus. Esikko on kiinnostunut kalastuksesta ja pyöräilee mielellään.

Nyt on alkanut kysellä et josko opettelis jotain soitinta soittamaan. Pitää tiedustella miten se onnistuisi.

Onhan sitä omakotitalossa aina hommaa ja puutarhassa ja ihan sitä odottaa syksyä ja pimeitä iltoja että voi vetää henkeä kesän jäljiltä.

Pojat on nyt koulussa tokalla ja eskarissa. Junnu menee eskarin jälkeen iltapäivähoitoon, josta sit haen hänet. Ylimääräistä ajoa tulee sellaiset 15 km kun on hoitopaikka erisuunnassa kun missä työt on. Esikko opettelee nyt tulemaan kotia kun hankittiin kissanpentu kaveriksi. Koiriakin on kaksi. Naapurin poika on onneksi kovasti ollut pojan kaverina ja on käynyt pyörällä miehen kotipaikalla katsomassa sedän perhettä ja isovanhempiaan. Matkaa on reilu kilsa.

Tsemppiä vain muillekin maalla asuville! Kyllä maalla on mukavaa!

 

[nasu1]

täällä!