.•*¨*•.•*¨*•. Maalismussukat 2011 .•*¨*•.•*¨*•.

kiitos. meni oikein hyvin. vaikka kivut oliki kovat ja ei ehtiny kivunlievitystä saamaan+poika synty vielä käsi poskella,nii ei mitäään traumoja jääny eikä tikkejä tai ees nirhaumia...
hyvin ollaan jakseltu,vauva on ny 6 viikkoo ja painaa yli 5kg

onnea yritykselle!!!

 

Kiitos! Onnea tässä tarvitaankin.

 

pikkumies 7vko


neiti ja kissa samalla lusikalla


äkkiä menee aika. kohta 2v täyttävät nää mussukat :heart:

 

Ihmettelin kuopuksen käytöstä kunnes muistin, että ihmiset ovat väkivaltaisimmillaan 2-vuotiaina. : /

 

Moikka!

Mä kans unohdin tän ketjun hetkeks mut nyt aattelin tulla kirjottaan pikaseen, jos toi pienin neiti viihtyis tos lattialla hetkisen. Eli meille tosiaan synty elokuun 30.päivä kolmas tyttö, joka nyt sit täytti jo 5kk! Arki on melko työntäyteistä ja välillä melko raskastakin, mutta kyllä se tässä menee ja varmasti pienistä tytöistä sitten myöhemmin seuraa toisilleen

Meidän maaliskuinen on myös melko tomera, mut myös erittäin "huumorintajunen" tapaus. Saa kyllä päivittäin nauraa ihan katketakseen Siinä mielessä toi vajaan 1.5v.n ikäero oli hyvä, et mitään mustasukkasuutta ei pikkusiskoa kohtaan ole. Oli niin pieni ku sisko synty, et uskosin et se muuttu niin nopeesti "arkipäiväseks" ettei aikaa ennen pikkusiskoa enää ees muistettu. Ja hyvinhän ne tohon syliin tarpeen vaatiessa molemmatkin mahtuu
Sanoja tulee paljon, mutta paljon puuttuu kirjaimia, joten puhe melko epäselvää. Ite tietty tietää monesti mitä tarkottaa, mut vieraampien vaikeempi ymmärtää. Mut koko ajan menee selkeesti eteenpäin puhekin

Nyt pienin hermostuu, mut koitan taas tulla kirjotteleen!

 

Luulen, että teidän maaliskuisenne oli toisena lapsena jo tottunut sisarusparvessa elämiseen. Meillä on pojilla 1 v. 6 kk ja 9 pv. ikäeroa ja esikoinen oli aivan kamalan mustasukkainen, ja on aina kehitysharppausten kohdalla vieläkin. Nyt kuopus nimeää esineitä ja asioita (vaikkakin puutteellisin kirjaimin), joten esikoisella on jälleen kamala mustasukkaisuus-/kiusaamiskausi.

 

Tintti: Varmasti tuokin totta ja sitten myös varmaan aikalailla lapsen luonteesta kiinni.

Siinä mielessä vähän harmittaa, kun itse kulkee tällaisessa univajesumeessa, että menee vähän tää aika ohi. Tuo maaliskuinen kun meillä on ihan mielettömän ihanassa iässä. Toki uhmäikä vähän välillä nostaa päätään, mutta tää on vielä pientä. Meillä kun oli tosi vaikeeta tossa yhden vuoden tienoilla, niin tää tuntuu tosi helpolta. On pääosin tosi iloinen, hassu ja puhelias. Lisäks leikit toisten lasten kanssa alkaa pikku hiljaa onnistua. Vähän aikaa sitten kun oli vielä sellasta tönimistä ja tuuppimista, niin nyt se jääny taakse ja yhdessä jo touhutaan. Aivan kertakaikkisen ihana ja reipas tyttö. Isoin ja pienin meillä tällä hetkellä ne haastavimmat. Isommalla jotain esimurkkua vissiin ja pienin taas tosi kärttynen lähes koko ajan. Ei vissiin nuku tarpeeksi ja väsymystään sitten valittaa.

Vielä täs ois tarkotus varmaan vuos olla kotona ja sit keskimmäinen oisikin melkeen jo sen kolme vuotta. Katotaan nyt vaan, et onko rahallisesti pakko mennä jo aikasemmin. Äitiyslomahan mulla loppuu kesäkuun puolessa välissä. Tossa meinaan oli todella tiukkaa välissä, ennenkun nuorin synty, kun olin yli puoli vuotta kodinhoidontuella. Ikuinen aihe, mutta on se raha kyllä surkea! Täälläkin tosi tiukkaa hoitopaikkojen kanssa. Saisivat huomattavasti enemmän vaan äitejä jäämään kotiin ku nostasivat sitä summaa tai täällä voisivat antaa vaikka kuntalisää..

Nyt nuorimmainen taas kutsuu

 

Helsingissä on hyvä kuntalisä, joten me olemme pärjänneet kivasti hoitovapaani ajan. Nyt alkoi köyhät ajat, sillä mies jäi hoitovapaalle ja minä yritän suoriutua useammista kursseista koulussa. Minulta loppuu opintotuki vuoden vaihteessa ja olen suorittanut vasta vajaan vuoden verran (täällä Helsingissä hyväksyttäviä) kursseja.

 

Hei!

Pitkästä aikaa luin Kaksplussaa ja tämäkin ketju oli edelleen olemassa!

Meillä on täällä erittäin omatoiminen kohta kaksivuotias. Kaikki pitää saada tehdä itse ja hyvin onnistuukin asioissa. Mennään selkeästi edellä isoveljeä mutta siihen vaikuttaa varmasti esimerkin lisäksi myös jo yli vuoden kestänyt päiväkodissa olo. Meillä pääsääntöisesti puetaan ja riisutaan itse, syödään itse ja touhutaan muutenkin paljon omatoimisesti. Pojat leikkivät paljon keskenään ja muutenkin heistä on riidoista huolimatta hitsautunut oma tiiminsä. Jos jotain en ymmärrä mitä pikkuveli selittää niin isoveli tulkkaa . Meillä puhutaan selkeitäkin lauseita mutta myös sitä omaa sekasotkua josta tuskin kukaan vieras saa selvää. Joskus en minäkään mutta tulkki auttaa! Lapset puhuvat kahta kieltä. Välillä sekaisin ja välillä lauseet sisältää vain toista. Kovin toistetaan ja seurataan sekä halutaan osallistua kaikkeen. Mm. ruuanlaittoon ja pyykkihommiin sekä siivoamiseen. Vielä eli pitää nauttia tilanteesta . Poika on omapäinen, suuttuu helposti ja pitää edelleen huutamisesta. Hermostuessaan voi huutaa ja kiukutella ikuisuuksia... Äkkipikaisia ollaan ja lisäksi erittäin kärsimättömiä. Kaikki mulle ja heti! Tykkää eniten leikkiä duploilla, pikkulegoilla sekä autoilla. Piirtämisestä tykätään mutta useasti myös naama on tussissa... Palapelien rakentaminen jne. ei meillä tällä hetkellä toimi koska siinä on aina pari lisäkättä "näyttämässä". Siitäkös hermostutaan. Ylipäätään se menee niin et vain sama asia kelpaa ja jos toisella on se pitää saada. Ei se yhteiselo siis pojilla ole mitään sopua ja jatkuvaa rakkautta! Useimmiten kaikki leikit päättyy tappeluun eikä syypää useimmiten ole pikkuveli. Vaikka paljon tapellaan niin silti tositilanteissa huomaa sen rakkauden mikä heidän välillään on. Isoveli auttaa ja pikkuveli jakaa jos huomaa isoveljen olevan surullinen. Isoveli tosin ei jaa - kaikki on hänen!

Kolmatta lasta ei tule. Tässä hullunmyllyssä on tarpeeksi. Tykkään olla kotona mutta on ihana aina maanantaina herätä töihin. Aikansa kutakin ja nyt on kiva elää tätä vaihetta. Vaikka aika haipakkaa arki onkin!
Vauva-ajasta muistuttaa enää vaippa. Muuten ei meillä enää vauvaa ole. Vaippa tosin saa ollakin vielä. Minusta on hienoa jos jaksaa potattaa jne. mutta itse tunnustan ettei ole mun juttu. Isoveli oppi itse ajallaan kuivaksi ja nyt alta 4 vuotiaana käy itse yöllä vessassa eikä vahinkoja juurikaan enää tapahdu. Ei ne vaippoihin jää .

Onnea kaikille joiden perhe on kasvanut uusilla vauvoilla ja onnea yrittäville!

 

Satuin bongaamaan, että Kaanalle on syntynyt tytär! Paljon onnea sinne!

Mitä teille muille kuuluu? Onko 2-vuotiaat uhmakkaita? Meillä vintiö uhmailee ja tekee pientä tuhmuutta. Esim. karkailee ulos. : / Mutta ihanaa on nähdä, kuinka lapset kasvaa ja kokoajan hitsautuu enemmän yhteen. :heart:

 

V on meidän tasaisin lapsi, ihan satunnaisia uhmajuttuja. Haluaa tehdä paljon samoja asioita kun isommat sisarukset. Potalle ei suostu eikä pöntölle, hassua kun isommat sisarukset on suunnilleen näillämain olleet jo kuivia.. Ehkäpä se tästä.