Onnittelut kaikille vauvan saaneille ja erityisesti voimia niille, joilla vauva on vielä sairaalassa!! Ja tietty tsemppiä kärvistelijöille!
Tyyppi syntyi sitten samana päivänä, kun vedet meni klo 4.20 yöllä eli 2.3. klo 21.25. Kokoa: 52 cm, 3650 g, pää 34,5 cm. Kuten äiti tokassa ultrassa havaitsi, poika tuli.
Onni ja huoli vuorottelevat, ilo ja onni kuitenkin päällimmäisenä. Tulimme eilen kotiin, synnärillä olis voinut olla vaikka kuinka kauan. Siellä oli ihana henkilökunta, apu lähellä ja hyvää ruokaa!!
Synnytyskertomus Synnytys lähti vähitellen liikkeelle, 28.2 tuli lusikallinen limatulppaa ja samalla alko vatsantyhjentyminen (ihan itekseen), joka kesti synnytyspäivään asti. Eli tarvetta muulle tyhjennykselle ei tullu. Käynnistymiseen liittyen en usko, että oli mitään tiettyä tekijää, joka sen sai aikaan, mut saunoin ahkerasti ja koirien kanssa jaksoin tehdä pidempiä kävelylenkkejä kuin aiemmin ja seksiinkin sain miehen innostettua edellisenä päivänä. Joku mainitsi ananaksen ja söinkin puolikkaan ananaksen ihan lähipäivinä ennen synnytystä (en kyl muista koska).
Supistukset alkoi vähitellen aamun mittaan, yritin pysyä rauhallisena, ettei oltais kauheen aikasin sairaalassa,mut mies oli malttamaton lähtemään. Vihdoin, ku supisteli 6-10 min välein, lähettiin rauhallisesti ajelemaan (matkaa 1h 15 min). Autossa supistukset alkoi jo tuntumaan ja aattelin, et oon varmaan 5 cm auki, ku ollaan perillä (ja helpottunut, et lähettiin suht ajoissa, koska autossa oleminen alkoi olla tukalaa). Noh, kun päästiin perille olin 1 cm auki!! Se oli aika järkytys. Hengailin sängyllä joitakin tunteja ja jossain vaiheessa tuli kätilön kaa puhetta ammeesta ja kysyin, koska siihen vois mennä. Sitä alettiin täyttää sit heti ja olin siellä kunnes supparit tuntu liikaa, jolloin siirryin nelinkontin sänkyyn ja otin ilokaasun käyttöön. Mulla ei menny pää siitä sekasin, supistukset vaan sattu vähän vähemmän (jos sen otti ajoissa, supistuksen just alkaessa). Myöhemmin, kun alko olla tosi vaikeeta kätilö ehdotti kohdunkaulan puudutusta, joka sopi mainiosti. Puudutettaessa aloin katua päätöstäni (en tykkää pistämisestä ja mm. sen takia välttelin epiduraaliakin), mutta seuraava tunti oli ihana. Ajattelin, et täähän menee helpolla. Tunnin jälkeen supistukset koveni tiuhaan tahtiin ja vedin ilokaasua huolella. Kätilö oli ihana tsemppari ja kehui tasaisesti ja tuki vaikeilla hetkillä. Miehen läsnäolo ja silittely oli iso juttu. Loppuavautuminen oli tuskaisaa, sain vielä akupunktioneulat selkäkipuun (supistukset tuntui pitkään lähinnä selässä). Kätilö alkoi kyselemään, että joko tekisi mieli ponnistaa ja siitä sit aloin ponnistella. Ponnistusvaihe kesti 30 min, en ollut tajunnut, että ponnistaminen on niin kovaa hommaa ja nimeäisin sen uudelleen puristusvaiheeksi. Pään tuleminen tuntui kestävän ikuisesti, aina oli vähän leveämpi kohta tulossa, kun oli saanu päätä hieman syntymään. Voimia antoi ajatus, että paluuta ei ole (pakko synnyttää loppuun asti ja että Tyypin pää on mun sisällä puristuksissa - halusin päästää raukan pinteestä). Syntymän jälkeen olin vielä kivuissa ja se harmitti, kun luulin, et kivut loppuu syntymän hetkeen. Olo kuitenkin helpottui jonkun lääkkeen ja ajan kanssa puolessa tunnissa ja sit pystyin keskittymään tulokkaaseen. Pisteitä tuli aluksi 8, Tyyppi menetti väristä ja jäntevyydestä, mut vikat pisteet oli 10. Kokonaiskesto oli 11 h 25 min.
Nyt täällä vaan nautitaan ja ihmetellään mitten kukaan voi olla noin ihana. Synnytys oli suht rankka, mutta kipu unohtuu nopeasti ja lääkitystä voi ottaa enemmänkin. Joku kyseli
supistusten tuntumisesta, enää sitä ei meinaa muistaa, mut varsinkin selässä ne mulla tuntui. Jotenkin kokonaisvaltaisesti vaikee olo supistaessa... Repeämiä ei tullut ja palautuminen on mun mielestä ollut nopeaa.
Hannami ja Tyyppi kohta 5 päivää.