*~ Maaliskuun mussukat 2013 ~* Syyskuussa

Mä en yleensä oo kovin itkuherkkä, mut nyt ku oon lukenu juttua siitä eerikasta ja sen myötä muista lapsensa kiduttajista, niin en oo voinu olla itkemättä. Ei millään pysty käsittämään sellaisia ihmisiä.

Kävin eilen ostaa äitiyshousut ja jotain oon huutanu hutonetistä. Vanhoilla paidoilla aion pärjätä. Maha ei ainakaan viime raskaudessa kasvanu niin paljon. Mut tosiaan talvitakit pitää varmaan hankkia, kun kaikki nykyiset on tyköistuvia. Tuntuu vaan tyhmältä hankkia takkia yhdeksi talveksi. Imetyspaitoja ostan sitten lähempänä synnytystä.

Ostosreissulta tuli mukaan myös pienet 50 cm potkuhousut. Muutama vaate on jo hankittu. Lastentarvikeliikkeessä kävin myös vilkuilemassa, mitä kaikke sitä nyt sitten pitäs ostaa, ja mitä ne makso.

Mä tunsin ekasta liikkeet vasta lähemmäs rv 20. Nyt en oo ihan varma, et tunnenko jo jotain, vai onko vaan ilmaa. Pitäs niin keskittyä niihin tuntemuksiin.

Huomenna poksuu,
SMV78 13+6

 

Kiitoksia syyskuun ryhmän perustamisesta!! :flower:

Pakko tulla päivittelemään tilennetta...
Eli täällä ollaan jo alkuviista käyty np-ultrassa ja siellä kaikki hyvin Minua kyllä jännittää aina nuo ultrat kun ei koskaan tiedä mitä sieltä sitten löytyy. Vielä on tulematta se veriseulan tulos ja sitä tässä jännäillään. Mulla oli tuossa perjantaina toinen neuvolakäyntikin. No mitään ihmeempiä siellä ei sitten ollut. Sain purkaa hieman sydäntäni ja sitten tietysti kuunneltiin ne vauvan sykkeet. Nyt näin vasta ensimmäistä kertaa millä sykkeellä vauvan sydän lyö. Mulla kun on tapana yrittää arvuutella sykkeiden perusteella kumpihan sieltä olisi tulossa

Äitiysvaatteista eli mulla on tosiaan entuudestaan muutama äitiysvaate tuolla jemmassa mutta kyllä sitä on pakko jostain hommata muutamat housut ja paidat. Itsellä kun tuo esikoinen oli kesävauva niin ne minun äitiysvaatteetkin ovat aika kesäisiä Olen tässä pähkäillyt miten mielenkiintoinen tuosta talviajasta tuleekaan jos omaa sellasen mahtavan vatsan jo silloin. Voipi olla hieman hankaluuksia talvikenkien kanssa tai sitten jos vielä iskee kovakin turvotus niin mahtuuko kengät jalkaan. KÄÄK!

Onko teillä muilla ollut alavatsakipuja? Mulla kun tuntuu että tuo alavatsa on vähän väliä kipeä :| Ei mitään tietoa mistä se johtuisi, mutta onneksi se sitten kuitenkin helpottaa hetken kuluttua. En muista esikoista odottaessani tälläisestä mitään (voi olla että se on jo unohtunut mutta kuitenkin...)

Tässäpä hieman kuulumisia.

Syksyterkuin Sannamary ja sissi 12+6

 

Heips pitkästä aikaa kaikille kanssaodottajille

Olen aina välillä lueskelluut pinoa elokuussa, mutten ole itse saanut aikaiseksi kirjoitella :-( . Kiitos kun jaksatte kirjoittaa !

Kiitos kwaidanille uudesta pinosta

ON: Mulla on ollut koko elokuun niin hirveä väsymys 24/7, ettei normaalista elämästä ole meinannut tulla mitään. Jouduin olemaan töistäkin hetken pois kun en enää pystynyt väsymykseltäni keskittymään mihinkään ja itkin vaan. Kaiken huipuksi viimeiset pari viikkoa on mennyt tolkuttomien mielialavaihteluiden kourissa, hyvä että ihmisten ilmoille edes uskallan mennä. Välillä olen jopa ajatellut, että onko tää kaiken tän kärsimyksen arvoista, mutta onneks vain muutaman kerran ja ohimenevästi. Lohduttavaa oli lukea, että joku muukin oli epätoivoisena hetkenään ajatellut samaa joskus.

Meillä on huomenna Naistenklinikalla NT-ultra, jänskää... Kunpa kaikki olisi hyvin! On ollut mielenkiintoista lukea täältä jo pidemmällä raskaudessa olevien "ultraraportteja". Ei ollut ennen tullut mieleenkään, että NT-ultrassa sikiö voi nukkua niin hassussa asennossa ettei NT-mittausta saada tehtyä.

Äitiyshousutkin oon jo hankkinut kun vatsani on tosi turvonnut. Huomenna kerron työkavereille raskaudesta jos NT-ultra on ok, mikä helpotus - luultavasti suurin osa on jo arvannut, mutta eivät ole kehdanneet kysyä kun olen muutenkin ylipainoinen. Mistä tuli mieleen housuvinkkini muillekin runsasmuotoisille odottajille: mamamia.fi nettikauppa myy Funmum-merkkisiä housuja (tummat farkut, mustat suorat housut) joissa on tarjolla kolmea lahjepituutta ja kokoja XXXL:ään (= noin koko 56/58) asti. Ihan älyttömän hyvät.

Oikein paljon jaksamista kaikille ja toivotaan, että kaikkien pahoinvointi ja/tai väsymys alkaisi kohta helpottamaan kun ensimmäinen raskauskolmannes alkaa olemaan takanapäin

T. Toivoja74 ja Ihme 11+6

 

Perhevalmennuksista en oo vielä kuullu edes mitään infoa mutta kyllä me sellasiin varmaan mennään jos vaan päästään töiden puolesta. Mut mikään liikunta-aihe ei kyllä kiinnosta, työ ajaa ihan hyvin sen asian ja muusta ei kiitos mulle tartte edes tulla puhumaan

Ikävä juttu että on riitoja Särö ja Tikuliina! Toivottavasti asiat selviää siellä.

En käyny viime yönä pissalla. Outoa. Nukahdin ehkä joskus vähä ennen kolmea ja heräsin vasta 11:44 pissalle.. Ja sitten jo nousinki sängystä.

Omppulimu ja papunen 13+5

 

Voi itku Tikuliina, toivottavasti tilanne selviää!

No, me saatiin miehen kans keskusteltua asiat halki ja ymmärsi kyllä ihan täysin minun kannan. Tämä nyt on sellanen ikuisuusaihe meidän suhteessa joka pompsahtaa silmille aina aika ajoin. Sit kun siihen yhdistää vielä raskaushormonit niin draamaa ei puutu!

Nyt voin melko varmasti sanoa että tunsin liikkeitä aamulla sohvalla istuessa! :heart:

Äitiysvaatteita minulla ei ole muita kuin äitiysfarkut edellisestä raskaudesta. Muuten pärjäsin kokoa isommilla trikoopaidoilla ja nyörivyötäröisillä kesähousuilla mut voi tulla talvitakin osto eteen.

Vauvanvaatteita en oo vielä ostanu, odotellaanhan rakenneultraa jos siellä selviäis sukupuoli... Tyttöolo minulla kyllä vähän on...

Särö 14+2

 

Tikuliinalle kovasti tsemppiä! Toivottavasti mies tajuaa valita oikein. Varmaan on niin, että vauvantulo haastaa parisuhteen kun parisuhteen, ja asiat kärjistyy helpommin, jos suhteessa on entuudestaan jotain ongelmaa taustalla. Mua ihan itketti toi sun kirjotus :/

Toivojalle kiitokset nettilinkistä! Muutkin linkit ja vinkit äitiysvaatteita myyviin kauppoihin otetaan ilolla vastaan, jos jollain on tiedossa. En ole lainkaan kiinnostunut lähtemään helsinkiin pyörimään vain vaatteita etsiäkseni (milloin olisin töiden jälkeen edes hereillä shopatakseni?!), ja netissä shoppailu kuulostaa varteenotettavalta vaihtoehdolta. Olen toisaalta hyvin huoleton pukeutuja, mutta samalla tiedostan koko ajan, että tämä on, mitä todennäköisimmin, mun viimeinen raskaus, jonka varjolla annan itselleni luvan...niin, no milloin mihinkin hömpötykseen.

Perhevalmennukset on meilläpäin tarjoilla vain ensisynnyttäjille. Tuntuu tosi tyhmältä, koska itse osallistuisin mielelläni ja tapaisin samassa kaupungissa asuvia odottajia. Esikoisen syntymästä on kuusi vuotta, raskausajasta siis seitsemän ja kuitenkin olo on ihan noviisi. Näköjään sitä kuitenkin kantaa uudelleen synnyttäjän leimaa sekä neuvolassa että suhteessa perhevalmennuksiin.

Sitten vielä kysymys, mikä on ehtinyt viikonloppuna askarruttaa mieltä. Teillä, joilla on jo entuudestaan lapsia.. miten ja milloin olette kertoneet lapselle/lapsille? Millainen on ollut vastaanotto? Onko tullut kiperiä kysymyksiä? Me ollaan pitkitetty näitä uutisia mahdollisimman pitkälle, mutta on nyt ajateltu kertoa esikoiselle(6v) ensi viikonloppuna. Voin kuvitella, että vastassa on epäuskoa ja innostusta, mutta varmasti myös läjäpäin kysymyksiä ihmisen biologiasta..

Masun kasvattelun iloja alkavaan viikkoon,
HaaveissaPulla ja Pulla 12+6 (huomenna poksuu!)

 

Ihana kuulla muilta positiivisia asioita.

ON: miestä ei oo näkyny, ei kuulunu eikä juuri nyt oo niin väliksikään. Hyvä että pysyy poissa, ainakin hetken.

Kertomisesta: mä kerroin lapsille heti. Kun ovat alunperinkin olleet tietoisia että meidän perheeseen yritetään saada uusi vauvaa, niin mun mielestä oli vain reilua kertoa heti. Ja toisaalta vauvauutinen ei ole mikään uutuus, kun noilla nuoremmilla on 6 puolisisarusta joista 2 on heitä vanhempia ja 4 heitä nuorempia. Silti se on herättänyt kysymyksiä ihmisen biologiasta ja niitä on sitten käyty myös tämän 7-vuotiaan kanssa läpi lukemalla kirjoja ja tutkimalla internettiä.

Muutenkin meillä puhutaan avoimesti kaikista asioista myös lasten kanssa, katsotaan ja luetaan uutisia ja jos joku asia pohdituttaa niin sitä sitten käydään tarkemmin läpi. Nuo kun ovat osanneet jo tovin lukea ja kirjoittaa, niin en ole nähnyt tarpeelliseksi heiltä asioita salatakaan. Ja lapset vaistoavat niin paljon enemmän asioita kuin aikuiset edes kuvittelevat, että mun mielestä on lapsen aliarvoimista salata asioita.

Mutta se on siis mun mielipide. Oon mä muutenkin joidenkin mielestä hörhöäiti, sillä mun lapsia ei ole rokotettu koskaan, enkä mä oikein usko muuhun kuin maalaisjärkeen lasten kasvattamisessa. Enkä ole ikinä ymmärtänyt hysteriaa enkä neurotismia vanhemmuudessa, vaikka ymmärrän sen, että sellaista voi olla jollei ole kokemusta lapsista. Epävarmuus on luonnollista.

Alavatsakipuja on, kohtu kasvaa niin nopeasti että kiinnikkeet repeilevät vauhdilla ja se aiheuttaa kipuja. Mulla on siis paljon kiinnikkeitä kohdun ulkopuolella oikealla puolella. Pahoinvointia runsaasti, jollei syö tunnin välein jotain pientä.

Paino on laskenut, vaikka syön enemmän kuin ennen. Johtuu varmaan siitä ettei tee mieli mitään muuta kuin kaikkea terveellistä. Ja turkinpippureita.. Ja koska mulla on keliakia, ei tule syötyä juuri mitään herkkujakaan.

Jatkuvasti tekee mieli siivota ja sisustaa. Ihan outoa.

Sellasta täältä näin ilta-aikaan.

Tikuliina ja tyyppi, edelleen 10+5

 

Niittyvilla Seulonnan tulokset pitäisi saada ainakin sitten neuvolasta kun niille menee tieto niistä kuitenkin. Jos ei soittoa kuulu niin voit kysellä sieltä Meilläkin oli aikoinaan tiedon kulussa viivettä kun muutettiin paikkakunnalta toiselle.

Perhevalmennuksia täällä ei järjestetä. Synnytysvalmennuksiin taas toista odottavat ei pääse. Esikoisen aikaankaan en päässyt, kun silloin kunta säästi ja niitä ei järjestetty.

Tikuliinalle voimia! :hug:

Lapselle kertominen Me ollaan jo kerrottu tytölle, tosin hän onkin vasta vajaa 2v. Ollaan sanottu, että äitin masussa on vauva ja vauva tulee meille. Tyttö puhuu "vauva vatsa" "tuolla on vauva" jne, muttei kyllä vielä täysin ymmärrä. Nyt ollaankin alettu lukemaan vallatonta vauvaa, jos vaikka vähän hahmottus tää homma

13+1

 

Onnea kaikille hyviä ultrauutisia saaneille

Hieman on ollut heikkoa tämä kirjoittaminen viimeisten viikojen aikana. Olen kyllä käynyt lukemassa kuulumisia, mutta itse ei ole jaksanut kirjoittaa. Töihin paluu ja edelleen jatkuva pahoinvointi ja väsymys verottaa.

Mutta hyviä uutisia meilläkin, sekä NT-ultra että verikoeseulat kunnossa. Nyt voi vähitellen uskoa että siellä oikeasti pikkuinen kasvaa.
Liikkeitä olen tuntenut naurettavan aikaisin, ensimmäiset 11 + 5. Ei meinannut millään uskoa että oikeasti voi niin aikaisin tuntea, mutta ovat siitä eteenpäin jatkuneet päivittäin ja voimistuneet, joten kai sitä vain pitää uskoa

Sintu 74 Kannattaa kokeilla Lactal nimistä geeliä. Se tasapainottaa hyvin bakteeriflooraa ja saattaa auttaa niihin hiivaoireisiin kun vielä syöt antibioottia. Itse pärjäsin niillä koko viime raskauden eikä tarvinnut varsinaista hiivalääkitystä käyttää kuin kerran.

Tikuliinalle oikein paljon voimia!!

Tikrutes ja napero 13 POKS

 

Onnea jälleen hyvistä ultrakuulumisista!

Pakko kommentoida väsymykseen ja mielialavaihteluihin, joista ainakin Toivoja kirjoitteli: tänään ollut taas yksi niistä pahimmista päivistä, jolloin ei jaksaisi mitään. Mulla myös väsymys 24/7 tuntuu vaan jatkuvan. Nukun tytön kanssa parin tunnin päikkärit enkä niidenkään jälkeen ole virkeä, saati yöunien (niihin tosin vaikuttavat pissallaramppaamiset). Tietysti vois yrittää mennä aikasemmin nukkuumaankin, mut... Ja tuntuu niin väärältä, että kaikki masentaa, opiskelut, parisuhde, raha-asiat, koti-elämä ja arki yleensä, tää raskaus, kaikki. Meillä toki omat huolemme, muttei mitään sellaista, jonka takia pitäsi itkeä ja vollottaa päivästä toiseen masentuneena. Voiko tätä enää pistää mielialavaihteluiden ja raskauden piikkiin vai pitäiskö hakee apua, en tiedä... Ehkä otan neuvolassa esille, kun sinne taas päästään... Voi olla et huomenna taas paremmin, en tiiä... Ja tosiaan tuntuu niin naurettavalta valittaa, kun ympärillä tapahtuu oikeasti kamalia asioita (mm. tää lapsisurma ja muuta), jotka nekin masentavat entisestään. Ei kyllä pysty lukemaan tosta Eerika-tytön tapauksesta ilman, että nousis pala kurkkuun ja paha olo.

Särö Jaksamista anoppi-tilanteen kanssa ja hienoa, että pidät kiinni omasta mielipiteestäsi! En ole ihan kärryillä, oletko joskus aiemmin kirjoittanut syistä välirikkoonne, mutta voin hyvin kuvitella tilanteesi oman anoppisuhteeni kautta. Meillä tosin tilanne on se, että hän on jo edesmennyt. Meillä ei muuten väleissä ollut ongelmia kuin hänen pahan alkoholiongelmansa takia. Surullista sinänsä, pidettiin toisistamme, mutta minun puoleltani kitkaa aiheutti juuri hänen juomisensa, enkä koskaan uskaltanut hänelle sanoa suoraan mitään, koska selvin päin oli kuitenkin mukava.

En halunnut, että lapseni tulee koskaan näkemään mummoaan kännissä, edes vauvana. Harvoin hän meille tulikaan humalassa, mutta muutaman kerran on lähdetty kesken kahvien (mm. äitienpäivänä) kun ei anopilla enää pysynyt kuppi kädessä ja puhe sammalsi. Mieheni on tietenkin kärsinyt tästä pidempään, koko nuoruus- ja aikuisikänsä, mutta onneksi säästynyt pahemmilta traumoilta, kun on kasvanut isänsä kanssa. Vuosi sitten anoppi yllättäen kuoli, alle kuusikymppisenä, virallista kuolinsyytä ei koskaan saatu selville, mutta luonnollisesti elämäntavoilla oli varmasti osuutta asiaan. Olen hämmästynyt kuinka ikävä välillä häntä on ja kuinka haluaisin, että hän näkisi myös tämän toisen lapsenlapsensa, siitä huolimatta, etten voinut sietää häntä toisinaan ja kuinka vihainen olin hänelle.
En tiedä, miksi lähdin tästä nyt sepustamaan, tuli vain jotenkin mieleen kun luin vaikeasta anoppisuhteesta.

Sit vähän kevyempiä ajatuksia:

äitiysvaatteita oon hankkinut parit housut ja pari paitaa, postissa on lisäks tulossa yks villakangastakki (en tiedä onko yhtään tarpeellinen). Varmaan pitää jossain vaiheessa hommata jotkut äitiystoppahousut (!?), myydäänkö edes semmosia!! Olis pakko saada talveks jos meinaa ulkoilla... Esikoisen kans en tarvinnu ku syntyi kesäkuussa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Pakko mennä koisaamaan...

Iiris82 + pötkö 11+6

 

http://mamalicious.com/mama-licious/outerwear/ROSANNAWOOLJACKET/20000325,en_GB,pd.html?dwvar_20000325_colorPattern=20000325_BLACK_339352&forceScope= Mä hommaan tällasen villakangastakin. On musta ihan okei

Multa tuli yöllä verta paperiin seksin jälkeen. Lueskelin netistä ja muillekki on ilmeisesti käynyt niin eli ei kai syytä huoleen. Ihan kirkasta verta vaan siinä yhessä pyyhkäsyssä. Muuten ei mitään myöhemmin pyyhkiessä, eikä tipan tippaa housussa.

Omppulimu ja papunen 13+6

 

Tikuliinalle jaksamista!

Perhevalmennuksesta en tiedä onko täällä sellaista, ei varmaankaan osallistuta vaikka olisi. Tietty, saa nähdä sitten lähempänä mikäli sellaista tarjotaan ja mitä mies sitten asiasta tuumaa. Synnytysvalmennus voisi ollaa ihan mielenkiintoista käydä, esikoisen syntymästä on kuitenkin jo 7 vuotta.

Lapselle kertominen: Mies kertoi pojalleen (11v.) heti plussan jälkeen. Poika on kuitenkin iso ja äitinsä puolelta hänellä on jo 2 pikkusisarusta niin on tuttu juttu. Otti hyvin uutisen vastaan, mutta taisi olla silti vaikea juttu kun ei ollut äidilleen asiasta mitään puhunut, eikä oikein minun kuulleni halua asiasta isänsä kanssa puhua. Tulen kyllä pojan kanssa hyvin toimeen, on kuin oma poika, mutta taitaa hälle olla tämä sen verta iso asia, että menee vaikeaksi jos minä olen paikalla ja asiasta puhutaan. Mun (kohta 7v.) tytölle kerrottiin sitten ultran jälkeen. Ei haluttu hälle kertoa aikaisemmin, jos jotain käykin ja hän joutuu taas käsittelemään menetystä, niitä kun hänen elämässään on jo tarpeeksi ollut. Tyttö on aivan innoissaan ja onnessaan asiasta, siitä jutellaan melkein päivittäin. Paljon on tullut kysymyksiä ja iologiasta on puhuttu. Luettiin Äidin vatsassa -kirja (tälläinen kirja: Sheila Kitzinger: Äidin vatsassa 9.00 € - Lääketiede ja terveys - Kirjat ja lehdet - Huuto.net (suljettu) ), joka selitti hyvin tytölle asiat.

(.) Mein likka oli tosiaan perjantaina ja lauantaina vatsataudissa, niin eiköhän se sitten sunnuntaina päivällä iskenyt meikäläiseen ja illasta mieheen. Vallattiin ukkelin kanssa vuorotellen pönttöä kun käytiin oksentamassa. :/ Yökin meni huonoilla unilla pahan olon takia. Onneksi tänään on vapaapäivä, niin menee pötkötellessä ja huilatessa. Huomenna on sitten neidin vanhempainilta!

CandleLight ja toukka 14+1

 

Tikuliina Voimia kovasti vaikeaan tilanteeseen, voin vaan kuvitella että ajatukset on aika sekaisin. Onneksi sinulla on kuitenkin hyvä tukiverkosto :hug:

HaaveissaPulla kyseli lapsille kertomisesta. Meidän murulainen on alle puolitoistavuotias, joten ei sinällään ole tuota mietittävänä, niin kuin isompien lasten kanssa olisi. Aivoimesti olen puhunut että mahassa on vauva

Tuosta tulikin mieleen; Meille olisi tulossa pikkasen vaille 2 vuotta
lapsille ikäeroa. Kyllä jännittää, esikoisella silloin varmaan uhma kovimmillaan ja mitä se sillon on, kun nyt jo välillä aikamoista...
Olisiko kenelläkään hyviä linkkejä kirjoihin tai artikkeleihin mustasukkaisuudesta, sisaruudesta, vauvan tulosta? En ole vielä tutkinut tai googletellut, mutta
hieman pitää varmaankin rueta valmistautumaan.

Perhevalmennukset Meidänkin suunnalla tarkoitettu vain esikoistaan odottaville. Tuntuu että neuvolassakin on sellainen hälläväliä-asenne, kun "kyllähän sinä nää tiedät, kun vasta edellisellä kierroksella olit" No en muista!! Vähän pistää ärsyttämään...

Minä täällä vaan pohdiskelen edelleen niitä tuplarattaita. Kun en millään usko että pärjättäisiin vain seisomalaudalla, on tuo esikoinen niin vilkas että pakko hänet on välillä saada rattaisiin istumaan. Mutta äh, niin vaikeaa päättää. Eikähän se nyt vielä niin ajankohtaista ole, mutta kun pitäisi päätös tehdä ja mielellään kiesitkin kuitenkin hankkia just nyt heti Olen nyt kallistunut niihin peräkkäin/
päällekkäin istuttaviin, kahden merkin välillä vielä arvon, britaxin ja phil&tedsin. Uskaltaisikohan ostaa huuto.netistä käytetyt?

Onnea muuten hyvistä ultrakuulumisista, keillä niitä olikaan, mahtavaa :heart:

Meliah 14+0

 

Alavatsakivut?
Minulla on nyt alkanut olla jatkuvaa kipuilua alavatsalla. Kipu ei ole mitenkään kovaa, mutta kyllä sen tuntee. Nopeat liikkeet aiheuttavat vihlaisuja.
Mietin tässä, että aihetta huoleen tuskin on?

Luultavasti kipuilua on normaalia enemmän siksi, että minulle on tehty 2 leikkausta:
- Vuonna 2009 tehtiin suuri endometrioosileikkaus, jonka jälkeenkin alalantio jäi todella kiinnikkeiseksi, esim. kohtu on takaa kiinnittynyt ohutsuoleen. Luultavasti tuo hidastaa kohdun pullahtamista etupuolelle, jolloin ns. vauvamasu alkaa näkyä.
Omasta mielestäni minulla ei vielä näy vauvamasu ja kohtu on kuitenkin jo ison greipin kokoinen.
Ja tuo leikkausarpi menee navasta alaspäin, siihen saakka mistä häpykarvoitus alkaa.
- Vuonna 2010 leikattiin umpisuoli, joten siitäkin pieni arpi muistona oikeassa alavatsassa.

Ilmeisesti kohdun kasvaminen, leikkausarvet ja kiinnikkeet ovat ne syyt, jotka aiheuttavat jatkuvaa vatsan kipuilua.
Kipuilut lisääntyivät jatkuvaksi siinä vaiheessa kun rv 13+0 tuli täyteen. Siihen mennessä kivut olivat olleet vain ajoittaisia.

Sintu74 & masukki 13+5

 

Voimia kaikille itkuisille ja herkkiksille! Nää viime aikojen lööpit ovat saaneet minutkin itkemään ihan ääneen...Nyt on ollut onneksi jo vähän helpompia päiviä, ei ole mennyt ihan itkeskelyksi. Toivottavasti mielialat alkaisivat jo vähän tasaantua. Esikoisesta näihin aikoihin alkoivat ne vaivat helpottamaan. Aika mustia päiviä tässä jo ehtikin olemaan

Olen myös huomannut että suhtautuminen omiin vanhempiin ja appivanhempiin on muuttunut. Oma äiti tuntuu tosi viisaalta ja rakkaalta, kun taas anopissa ärsyttää kaikki. Voin vaan kuvitella miten tunteet kuohuvat jos välillä on kiusaamista, vähättelyä tms. Nyt vaan vahvana niissä tilanteissa naiset, oma perhe on se tärkein!

Äitiysvaatteita en ole vielä ostanut. Teen suurimmaksi osaksi etänä töitä eli collarihousu lookissa kotona hiihtelen Esikoista odottaessa käytin oikeastaan pelkästään mekkoja ja legginsejä, jotenkin ne äitiyshousut ahdisti vatsaa. Talvella ulkoillessa käytin ihan tavallisia toppahousuja, vyötäröä pidensin hiuslenkillä ja vatsan päälle laitoin trikoisen tuubin. Viritelmä toimi ihan loistavasti Takkina oli sellainen toppatakki jossa tikkaukset on tehty kumilangalla, eli näyttää ihan sirolta, mutta vatsan kohdalta antaa mukavasti periksi.

Kettuliini 10+3

 

Kwaidan, kiitos jännityksessä mukana elämisestä ja onnea sullekin hyvistä uä-uutisista! :heart: Nyt vaan nautiskellaan eikä stressata, eiks nii?

Onnea muillekin hyvistä ultrakuulumisista! :flower:

Synnytyspeloista olitte puhuneet. Mä en uskaltanut lukea niistä ja hurjista synnytyskokemuksista, ettei muakin ala pelottaa. Nyt kun olen päässyt pahimmasta keskenmenonpelosta, niin en todellakaan kaipaa uutta pelkoa tilalle... Mieluummin elän onnellisessa tietämättömyydessä..

Tigerina kyseli nenän tukkoisuudesta. Mulla on myös ollut tukkoinen olo. Vaikka nenä ei olisi edes räkäinen, niin joskus tuntuu vaan ahtaalta hengittää nenän kautta.

Aippa3, meiän mini oli myös hyvin rauhallinen ultrassa. Oli paikallaan (=nukkui) lähes koko ajan, mutta saatiin liikkumaan kun vatsaa vähän paineltiin. Kätilö sanoi, että näillä viikoilla nuo pienet eivät paljon jaksa olla hereillä. Kasvavat sen sentin viikossa, niin ihmekös tuo jos unettaa. Hyvin siellä varmasti kaikki on, vaikkei hirmuisesti vielä jumppailisikaan.

Marais mä myös mietin jotain ummetuslääkkeitä. Vatsa toimii kyllä melkein päivittäin, mutta on niin kovalla, että sattuu joskus..

Särö, mullakin on noita kovia vihlaisuja alavatsassa äkillisemmissä liikkeissä. Välillä myös nipistää alavatsan sivuilta ihan paikallaan ollessaankin. Tuntuu kuin joku pistäis sukkapuikkoa vatsan läpi. Mutta kai ne on vaan niitä kohdun kasvamiseen liittyviä kipuja?

Tikuliina paljon voimia!!!

Äitiysvaatteita olen minäkin joutunut jo katselemaan. En oo löytänyt kaupoista oikein mitään. Mistä Helsingissä kannattaa ostaa äitiysvaatteita?? Ihan kun ne olisi hävinnyt kokonaan noista perusvaatekaupoista. Tilasin sit jotain ensihätään H&M:ltä ja Ellokselta, mutta niilläkin valikoimat oli todella huonot.

Eilen kerrottiin miehen isälle ja hänen avovaimolleen. Olivat juuri niin onnellisia kuin odotinkin. Tippa siellä taisi tulla kaikilla linssiin. Ihanaa, kun tästä uskaltaa jo puhua ääneen, ja ihmiset on iloisia meidän puolesta.

Jaa, nyt pitääkin lähteä lenkille kun koira ynisee ja vikisee eteisessä. Heipat taas ja hyvää viikon alkua kaikille masuineen!

Nanna 10+6

 

Hei!

Kasvukivuista on täällä ainakin puhuttu. Itse ainakin huomannut että nyt enenevässä määrin on alkanut jos jonkinnäköistä kipuilua ja nippailuja ja vihlaisuja ilmaantumaan, tuo nenä kun on tukossa ni tosi ikävä niistää ku joutuu vatsaa jännittämään ja sekös vihloo...

Onko kokemuksia raskauden ajan virtsatietulehduksista? Itsellä aikoinaan niitä paljonkin oli, mutta nyt pysyneet poissa pitkän aikaa, ja tietysti neuvolassa peloteltiin et tulee herkästi nyt raskauden aikana, suositteli minulle Life-myymälästä ostamaan KarpaLact-nimisiä kapseleita, kuulemma omiaan estämään virtsatietulehduksia. Niin ja onko ollut oireettomia vai ihan selkeitä oireita tulehduksesta?

Itkuherkkyys on kyllä lisääntynyt. Itken vähänkin jos näen esim. telkkarissa että joku itkee, itkettää kaikki surulliset uutiset, erityisesti nämä lapsia koskevat uutisoinnit, lisäksi suurin osa musiikista herkistää mielen.

Oli mahdollisuus kertoa raskaudesta siskolle eilen, mutta mikä siinä on etten vaan edelleenkään uskalla.. En uskalla kenellekään oman puolen sukulaisille kertoa, pelkään aivan järkyttävän paljon sitä murskatuomiota ja niitä halveksuvia kommentteja mitä saattaisin saada niskaani.. Tädilleni olen kertonut ja hän kyllä tosi innoissaan, mutta äiti on ihan toista maata.. Mistä rohkeutta?

Jännitys kasvaa, ultra huomenna! Soitin neuvolaankin ja kysyin että mitäs kautta se oikein tehdään, ja sanoi että tässä vaiheessa tehdään alakautta kun niin pieni kohtu vielä ettei ole kunnon näkyvyyttä mahanpeitteiden päältä.

Sitten vähän valitusta...
Mies ei EDELLEENKÄÄN suostu koskemaan kissojen hiekka-astiaan vaikka olen monta kertaa nätisti pyytänyt että osallistuisi edes osittain, edes joinain päivinä kävisi tyhjentämässä sieltä jätökset ettei koko homma ole mun niskassa. Mutta ei ole vilkaissutkaan astiaa päin ja kehtaa sitten nyrpistellä nenää jos siellä on yhdet kakat jääny multa putsaamatta. IHAN KIVA!!!!!

No juu, täytyy tästä jatkaa näitä töitä, ei ne tuosta itsekseen häviä..

Tigerina 10+3

 

Jaahas, taas tein saman mokan kuin aiemmin. Painan aina vastaa ketjuun, jolloin kirjoittamani teksti häviää. Nyt lyhennetty versio.

Kwaidanille kiitos uudesta ketjusta.

Muutamalle ihmiselle toivottelin voimia :hug:

Perhevalmennus on täällä ensisynnyttäjille, joten sinne ei päästä.

Mielialanvaihteluita ei ole liiemmin ollut tässä raskaudessa eikä edellisessäkään. Huolta ja pelkoa kyllä.

Mammavaatteita ostin viimeksi Vero Modasta, liekkö siellä vielä. Bebesissäkin on.

(.) Mua huolestuttaa kauhesti ensiviikkoinen lääkärikäynti. Sydänäänet löytyvät ja kipuja ja vuotoja ei ole, mutta silti minulta puuttuu mielenrauha. Eräs lääkäri epäili kohdunkaulanheikkouta syyksi ennenaikaisuuteen, toinen lääkäri sanoi, ettei se voi olla sitä. Sitä mä nyt kuitenkin pelkään. Menin tietenkin kokeilemaan tilannetta. Paikat tuntuivat erilaiselta. Raskaus varmasti muuttaa paikkoja, mutta silti en saa mielenrauhaa Neuvolaan vois tietenkin soittaa, mutta nolottaa kertoa asiasta :ashamed: Tänään tapahtui myös jotain positiivista. Tunsin ensimmäisen oikean potkun :heart: Aiemminkin olen saattanut tuntea, mutta nyt olin täysin varma.

Minx82 13+4

 

Onnea taas hyvistä ultrakuulumisista!

Kasvukipuja on vähän, muttei ne ole mitenkään kovia. Puristava tunne vatsassa on aika ajoin ja repäisykipuja tulee usein.

Mustasukkaisuudesta lasten välillä löytyy netistä paljon tietoa ja vinkkejä. Niitä mä olen myös lukenut kun tuo esikoinen tulee aika varmasti olemaan mustasukkainen. Googlesta löytyy aika hyvin, eikä mulla ole nyt mitään tiettyä linkkiä mielessä.

13+2

 

Minut Toivoja74 -- 1. lapsi -- NKL/KOS saa poistaa listalta. Oltiin NT-ultrassa tänään ja ilmeni, että raskaus on keskeytynyt RV 8 eli mulla on keskeytynyt keskenmeno.

Silti - jaksamista ja parempaa onnea kaikille!

T. Toivoja74

 

Toivoja74 Voimia ja jaksamista sinulle!

Itse tulin kertomaan ainakin minua hieman helpottavia uutisia... Tänään tuli kirje postissa jossa kerrottiin, että veriseula oli kunnossa. Ei siinä mitään lukuja ollut mutta lukipahan että normaali

eipä tässä muuta... Piti tulla jakamaan tälläinen ilouutinen

 

Toivoja74 :hug:

sannamary kiva kuulla ilouutisesi

 

Toivoja74: :hug:

Itselläni äitiysvaatteet alkaa myös valtaamaan vaatevalikoiman kun pötsi kasvaa kasvamistaan. Kaikki on esikoisen ajalta, joten lieneekö jotain uutta pitäisi minunkin hommata, ainakin housujen saralla...

Ensimmäinen sokerirasitus ohi ja puhtaat paperit sain, vielä. Mut toinen viel edessä 20+ viikoilla... silloin vasta esikoisen aikaankin huomattiin... mut eipähän vielä tartte kaikesta hyvästä kieltäytyä.

Kamala FLUNSSA! Räkä valuu... ja olo aivan kamala. Kuumetta ei vaan ole, joten aamulla töihin sit varmaan. Ei kyl yhtään huvittais ku on niin huono-olo.

Ei muuta tällä erää.... Sohva kutsuu....

Nopponen 14+2

 

Tänään oltu esikon kanssa magneettikuvassa ei siellä kaikki sitte ihan kunnossa ollu :'(
Olin aamulla 2h tuntia töissä joka oli tuskaa koska olin juuri oksentanut ja ei ollu menny alas mikkää. Kuitenkin aika 11.00 osastolle kun poika laitetaan "pieneen uneen" ja kuvaus oli 11.50.
Oltiin 17.00 asti. Alustavasti tulokset ovat ikäviä. Pojalla oleva aivokasvain on kasvanut!! se oli ihan hirveä tunne.. Juoksin vessaan yrjöömään.. Tässä nyt en tiiä miten oisin. Poika ei vielä tarvii mitää apua tai erityistä. Tarkemmat tuloksett mennää perjantai kuulee.
MIKSI KAIKKI ON NYT TAAS HUONOST/ONGELMIA?? TALOPROJEKTI , HUONO OLO, ESIKOISEN SAIRAUDEN PAHENTUMINEN JA MUUT PÄÄLLE
Ei muut täll kertaa :/

14+3

 

Aurinkoista iltaa (äsken oli ukkonen, nyt paistaa aurinko)!

ON: Viime yö meni hermoillessa, teini-ikäisellä tyttärellä oli tänä aamuna hampaidenhoito nukutuksessa. Poistivat 2 takahammasta ja paikkasivat muutaman sekä poistivat hammaskiveä. Nukuin huonosti, vielä huonommin kuin normaalisti ja kun jätin tytön nukkumaan operaatiopöydälle, tuli itku joka ei sitten ihan helpolla loppunutkaan.
Pienet lapset ovat tämän viikon isällään, meillä on vuoroviikkosysteemi. Miestä ei näy eikä kuulu. Tänään laitoin viestin, että "oletan että tulet kotiin viimeistään huomenna, selvinpäin". Hän vastasi siihen hyvin paljon myöhemmin "nähdään huomenna". Huominen siis jännittää. No, teinin operaatio meni ihan hyvin, mitä nyt neiti oli hyvin tokkurainen, mutta kun päästiin kotiin, otettiin kumpikin 3 tunnin päikkärit.

Huomenna tulevat myös perhetyöntekijät käymään. Käydään läpi teinin tuen tarvetta seuraavien kuukausien aikana, sekä meidän perheen tarvetta kodinhoitajaan kun minä jään sairauslomalle/äitiyslomalle. Jonkun täytyy kuitenkin nuo pienemmätkin lapset hoitaa kouluun ja takaisin ja käydä kaupassa jos minä en saa kiipeillä portaita ylösalas. Me asutaan 5. kerroksessa eikä tässä talossa ole hissiä. Lasken siis sen varaan ettei mies ole kuvioissa lainkaan.

Vatsakipuja on, yhä enemmän ja enemmän. Yhtään jos tekee äkkinäisiä liikkeitä tai on väärissä asennoissa, vihloo ja viiltää todella paljon.

Mä olen jo alkanut taas rakentamaan pesääni nojatuoliini. Meillä on Äidin Nojatuoli, jossa voi myös tarvittaessa nukkua. Siis paikka jossa tulen viettämään taas kerran paljon aikaa. Hankin aikoinaan kovien selkäkipujen vuoksi. Mullahan on pehmytkudosreuma ja nivelrappeuma, ja ne ovat aika-ajoin aiheuttaneet sellaisia kipuja, että puoli-istuva asento yhdistettynä morfiinijohdannaisiin on ollut ainoa toimiva yhdistelmä. Tässä tämän päivän aikana olen sijoittanut nojatuolin välittömään läheisyyteen sohvapöydän, riittävästi erilaisia lankoja ja puikkoja, sekä läppärin..

Toivoja74:lle jaksuja. :hug: Todella ikäviä uutisia.

Tikuliina ja tyyppi 10+6