*~ Maaliskuun mussukat 2013 ~* Lokakuussa

voi nallu :hug: laita yksäriä jos haluat purkautua.. en tiedä mikä sun tilanne on, mut mulla ainakin hiertää yks toinen raskaus ja parin lähisukulaisen suhtautuminen meihin yleensä..

lenkkari ja nöttis 22+4 (vai oliko jo 5?) en pysy enää mukana

 

huomasin muuten et multa puuttuu ikä tuolta etusivulta.. oon siis 27v.

 

omppulimu kannattaa kyllä ottaa synnytyspelko puheeksi. muistan kun aloin odottaa ensimmäistä lastani, olin kans kauhuissani kuinka ihmeessä voin synnyttää ku olen myös kipuherkkä, ylipäätänsä ennen lapsia mietin kuinka koskaan voin niitä hankkia kun en varmaan tuu kestää sitä kipua. otin puheeksi neuvolassa ja pääsin sairaalaan pelkopolille juttelemaan asiasta, samalla pääsin tutustuu synnytysosastolle ja käytiin koko synnytys sekä kivunlievitykset läpi. mietin kanssa sektiota, jos sillä pääsisi helpommin. mutta siellä lämpimästi suositeltiin alatien synnytystä. no, sit kun synnytys käynnistyi aamulla kotona lapsveden menolla, alion täristä ja olla peloissani et koska kivut alkavat, soitettuani synnärille, sain luvan lähteä sinne heti vaik ei supistuksia vielä ollut mut niillä oli mun tiedot ylhäällä synnytyspelosta ja samantien sain erilaista huomiota heiltä, katsoivat jatkuvasti miten saisivat oloni pysymään hyvänä synnytyksen aikana ja epiduraalinkin sain jo aikaste vaik kuulemma ei sitä haluta antaa nii nopeasti kun se hidastaa synnytyksen etenemistä, mut se oli kuin taivaanlahja mulle, sen avulla jaksoin käydä sen synnytyksen läpi. synnytys kesti yli 17h, lopussa oli sali täys porukkaa kun tyttö parka oli ehtinyt kakata veteensä, alkoi tulla pien kiirus saada neiti ulos sieltä nii lopuksi imukupilla vielä autettiin ponnistusvaiheessa ja samantien tyttö vietiin tarkastettavaks muualle et kaikki on kunnos niin kuin oli. mut vaik synnytys kesti noin pitkään ja kipuja ehti jonkun verran olemaankin niin olen tyytyväinen et valitsin sen kummiskin kun se kipu lakkas samantien kun synnytys oli ohi ja sai mitä parhaimman lopputuloksen syliinsä. seuraavana päivänä näin yhen naisen joka oli ollut mun kaa samas perhevalmennukses, nii hän oli joutunut sektioon, hän oli paljon kipeempi vielä, ei pystynyt kävelee kuin kumarassa, ei voinut nostaa omaa lasta ja joutui saamaan kipulääkkeitä, itse pystyi taas olemaan jo suht normaalisti.
ja nyt oon jo menossa neljättä synnyttämään mutta en vieläkään ole 18 ikävuoden jälkeen käynyt hammaslääkärissä koska alkoi tulee viisauden hampaat ja tiedän et ne on kipeitä poistaa mut pelkään nii paljon sitä kipua et pysyn kaukana hammaslääkäreistä!

se pien nyytti jonka saa kainaloon on kivun arvoinen!:heart:

tais tulla pien romaani, toivottovasti ei liian sekava kun pikaseen yritin kirjoittaa

pepper& pikkuinen 18+6

 

synnytyspelkoinen myös täällä ja puheeksi otan kyllä neuvolassa. Olen miettinyt sektioo eikä se leikkaaminen pelota yhtään kun on monet kerrat leikkailtu noita ruumiin osia, mutta en haluaisi sektioo koska jotenkin se vaan ei tuntuis siltä että se lapsi syntyy, vaan otetaan pois :O mut mietin että kestänkö kipua ja kun on tuo välilevynpuölistuma niin selkäkivut ovat minulle niin helvettiä.. Ja lisäksi minua pelottaa oma "aggressiivisuus" sellaisessa tilanteessa kun olen oikeasti kipeä, ja vaikka tiedän että kätilöt ovat varmasti nähneet mitä vaan niin olen kyllä varmasti pahimmasta päästä oleva tikittävä aikapommi.... Usein miten myös yhteistyö kyvytön..... Kuullostaapa hirveeltä, mutta joo..
Niin ja nallu en tiedä minkälaista juttukaveria kaipaat mutta itse sain melkohelposti ajan neuvolapsykologille. Vaikka luulisi ettei saa täällä Tampereella..mutta ajattelin että kannattaa kysäistä jos on tarvetta mutta tsemppiä kovasti!

 

(.)Täällä ollaan viel kotona turvallisesti! Vuoto on tyrehtynyt satunnaiseksi tiputteluksi... Eli välillä näyttää jo elämä valoisammaltakin, ja kun päivät kuluu eteenpäin (joskin hitaasti) aina vaan tulevaisuus kirkastuu vauvaa ajatellen. Onneksi on niin kova liikkumaan pieni et ei sitä oo tarvinnu pelätä etteikö vauvalla olis kaikki hyvin. Huomenna taas neuvola, pistävät nyt sitä lääkiä (jonka nimeä en edelleenkään muista), että vauvan keuhkot kehittyvät paremmin jos käy huonosti ennen turvallisia viikkoja... Kävin työmaallakin hoitelemassa pakolliset asiat alta pois et jos sairaalaan joutuis ni ei tartte murehtia sitäkään... (ihan vaan siis paperiasioita ja pukukaapin tyhjennystä sijaisen käyttöön jne, en nostellu mummoja. ) Sois sit varmaan et töihin joskus 2014...? JOS kaikki hyvin menee ja saa nyytin viel syliinkin asti. (väkisellä ajattelee myös toista vaihtoehtoa ) Mut nyt sit enemmän niitä positiivisia asiota, eikös niin? Paljon ei uskalla jaloillaan olla yhteenkyytiin ku paine alavatsalla varottelee... Joten osaa kyl ottaa nyt rauhassa oikeesti, kyl niin paljo vuoto säikytti... Mielessä vaan liikkuu ajatuksia, milloin tulis vauvantarvikkeita alkaa laitteleen ku kovin myöhään ei kyl mun kohdalla sitä asiaa kannata jättää... oonko ees kotona loppu aikaa...? Kaikki on siis esikolta jääny et laittelulla tarkotan pikkupyykin pyöritystä ja isäntä saa nostella isommat eli pinniksen, hoitopöydän ja vaunut esille varaston kätköistä, siihenki tarttee kyl mua ku sillä oo hajuakaan mihin oon kaikki säilöny... Mut sit mielessä myllertää pelko et jos liian aikaisin alkaa laittaan kaikkea valmiiksi, käykin huonosti ja kotiudun yksin ja saan kerätä sit surun keskellä kaikki pois... Mut pakko kai se on jostain alkaa, joulun jälkeiseksi ajaksi ei viitti enää jättää... Vaikka voihan olla et siihen mennessä istukka olisikin vastoin lääkäreiden skeptisyyttä noussut ylemmäs, vuodot lakannu ja mentäis normisti loppu aika, sekin on mahdollista, pitäis vaan muistaa se itsekin...
Niin ja se joulu... senki eteen pitäis jotain tehä... enkä tarkoita nyt ylenpalttista siivoamista, mitä en suinkaan voi edes ajatella vaan lahjat jne... Oon keksiny paljo mitä ostaisin mut nyt en uskalla lähtee isolle ostosreissulle moneksi tunniksi... Ukko kai laitettava asialle vaikka vihaa shoppailua... : /

Voih, tulipas stoori... :ashamed: Tätä se teettää ku on päivät eikä tee mitään, sitä kun ajattelee sit liikoja ja halu purkaa se teille kanssa sisarille on kova... Ystävät, sisko ja äiti täällä reaali maailmassa saavat kans toimia mun psykiatreina ihan tarpeeksi.

Synnytyspelosta sen verran et, jep, se oli esikon kohdalla ja se oli myös nyt alkuraskaudessa. Mut nyt kun nää ongelmat alko mun kohdalla kaikki synnytyspelot kaikkos, oli se sit leikkaus ja viel mieluummin alatiesynnytys ni kunhan saan vaan vauvani terveenä syliin, se on ainut mitä pystyn enää ajatteleen!! Kestän minkä vaan kivun sen varjolla! Ja hyvin se esikoisenkin synnytys meni peloista huolimatta, kun se alkoi kaikki meni omalla painollaan ja loppui ihanasti tytön syntymään, seuraavana päivänä ei enää ollu juuri mitään vaivoja synnytyksestä, sen vuoksi sektioon en itse menisi ellei olis AIVAN pakko niinku mun tilanteessa nyt näyttäis käyvän...

Nyt lopetan romaanin, mulla on selvästikkin liikaa aikaa... Koittakaa ymmärtää.

Nopponen 22+2

 

Nopponen hienoa että olo on jo parempi ja mieli vähän valoisampi! Tsemppiä! Mies on sitä varten, että käy sulle ostamassa nyt mitä tarvitset. Potkit shoppailemaan vain .

Asioiden hiertämisestä: täälläkin hiertää muutama juttu ja mäkin haluaisin käydä "tilittämässä" näitä solmuja jollekin täysin ulkopuoliselle. Miehen kanssa ei auta oikein jutella kun menee puolustuskannalle... (Anoppi ei onnitellut perheenlisäyksestä kun nähtiin, ei sanonut minulle sanaakaan vauvasta vaan oli kuin ei mitään.) Lisäksi stressiä on töistä, rahasta ja asuntoasioista.

Neuvolapsykologi ei taida olla arkielämän huoliin ja käytännön asioiden solmujen availua varten? Vaan ennemmin jos on masennusta tms? Neuvolan tädin kanssa olen kyllä pystynyt puhumaan, mutta seur. käynnillä mukana on mies ja käydään sitä prkleen voimavarakyselyä läpi joten ei paljoa anopista avauduta sillä käynnillä...


Sori whinetys!

 

niittyvilla en tiedä millainen käytäntö on sinun paikkakunnalla, mutta itse sanoin että nyt käy tämä tilanne kovin raskaaksi, omasta mielestäni valitin arkielämän asioista ja kysyin itse kyllä että onko sellaista neuvolapsykologia olemassa niin neuvolatäti antoi yhteystieto kortin mutta sanoin vielä hänelle että voisiko hän varata minulle ajan ja sitten kyllä soitti sinne ja ne sieltä soittivat minulle jotta sain sopivan ajan...Sitten on olemassa vielä joku mihin tarvii lääkärin lähetteen ja luulen että se olisi silloin se paikka jos olisi masennusta.. Mutta minusta kyllä olisi ihan oikeutettua että jos vain mieltä painaa jokin( varmasti sinullakin on ollut hirmu rankkaa viime aikoina) niin sinne neuvolapsykologin juttusille pääsisi... Voimia kaikille !!

 

Niin ja unohdin vielä laittaa tuohon edelliseen että nyt kun tämä talvi on alkanut niin itsehän menin ja kaaduin, en kyllä kovinkaan pahasti että ei edes juuri sattunut, mutta kannattaako kaikki kaatumiset käydä tarkistuttamassa, kun tuleehan siinä väkisinkin pieniä äkkinäisiä liikkeitä yms..?

 

Paljonpa oli taas tullu luettavaa sillä aikaa ku olin syyslomalla... Joku oli huolissaan kaatumisesta. Minäkin kaaduin reissussa kun kompastuin jalkakäytävällä olleeseen kuoppaan. Läsähdin suoraan eteenpäin, mutta onneksi toinen polvi ja kädet oli ekana maassa eikä maha... Säikäytti kyllä kunnolla ja maha oli pari tuntia arka tuon jälkeen. Onneksi tuo pirpana on niin kova liikkumaan, niin sai pian helpotusta huoleen ettei mitään vakavampaa sattunut.

Mulla on ultraan vielä kolme viikkoa aikaa. Pitkältä tuntuu odottaa kun koko ajan saa lukea teidän muiden ultrakuulumisia. En onneksi oo kova hermoilija, eli uskon että kaikki on hyvin niin kauan kun ei muutakaan ole syytä epäillä. Mies jännittää enempi... Sukupuolen toivoisin kyllä saavani tietää. Vähän on poikaolo, ihan sen takia kun tuntuu vauveli olevan yhtä ylivilkas kuin isänsä. Ja vaikka en horoskooppiasioihin varsinaisesti uskokaan niin kun sekä mieheni että isäni on maaliskuun poikia niin eiköhän tästäkin sellainen tule.

Seuraava neuvola on viikon päästä ja siellä pitäis voimavarakyselyä käydä läpi. Pitäis varmaan kohta puoliin kaivaa ne lappuset ihmeteltäväksi ja täytettäväksi. Vähän turhalta tuntuu, kun ei meillä mun mielestä ole mitään erityisempää mistä tartteis jutella, mutta hyvähän se on että näitä juttuja patistellaan miettimään. Ainoa mitä jo ennen raskaaksi tuloa harmittelin, oli että meillä kummallakaan ei asu sukua samassa kaupungissa, mutta kun äitini kuuli että että ensimmäinen lapsenlapsi on tulossa, niin hänpä alkoi heti järjestellä muuttoa tänne! Helpottaa kyllä ajatella että mummu tulee olemaan lähellä ja varmasti mielellään apuna tarvittaessa.

Oma napa voi hyvin. Maha on pullahtanut vähitellen niin esiin, ja alkaa olla jo melkoinen pallo. Itestä tuntuu että tuo maha on tosi ylhäällä, oon nimenomaan "maha pystyssä". Lieneekö sitten alavatsan lihakset kireellä vai mikä... Välillä supistelee, mutta onneksi mun työ on aika kevyttä eikä ihan täysipäiväistä niin joutaa myös lepäilemään.

Piula ja potkunyrkkeilijä 18+4

 

Asioiden purkaminen yleensä helpottaa todella paljon omaa oloa. Mulla on ihan tosta masennuksesta johtuen kontakti psykiatrian poliklinikalle, josta mulle tehtiin lähete yksityiseen yksilöpsykoterapiaan (se vaatii 6 kk yhtäjaksoisen hoitokontaktin) ja pakko sanoa et mulla on NIIN paljon parempi mieli ja tunnen itseni eheämmäksi ton terapian kanssa, vajaa 2 kk vasta käyny 1 x/viikko mut kyl se auttaa ku saa oikeesti käydä läpi ihan kaikkea mikä painaa ja siitä saa kyllä voimaa.

Mä ainakin uskon et herkästi kannattaa soittaa neuvolaan tai muuten terkkariin, sieltä kyllä varmasti järjestetään psykologia tai psykiatriasta sairaanhoitajaa, raskaana ollessa sitä tarvii kaiken mahdollisen tuen, täälläkin kun on monia, joilla raskaudesta riippumattomia tekijöitä elämässä painaa, puhuminen ulkopuoliselle ilman tuomitsemisen pelkoa auttaa kyllä ihan varmasti, riippuen toki onko tottunut. Mulle nyt vaan sattui kohdalle myös toi mun mies joka on ihan älyttömän upeana tukena mulle toiminut kun näitä mun perhesolmuja yrittäny itku kurkussa setviä.

En tietenkään ole mikään sanomaan, mikä on kenellekin oikea ja paras ratkaisu, mutta lämpimästi suosittelen kysyä terkkarista josko sais keskustelutukea jos elämässä asiat painaa ja tartteis selvittää...

( . ) Mun mies huomautti mulle ihanasti eilen illalla "sun napa ei oo enää nii syvä ku se on ollu aiemmin!" Musta toi oli vaan niin suloinen kommentti!! Kovasti on kyllä samaan aikaan huolissaan ku pikkuinen ei oo yhden yhtä potkua antanut, mies pelkää niin kovasti et kaikki ei oo kunnossa. Mä en haluais et huoli tarttuu mut kyllä mäki aika tiuhaan tunnustelen onko mitään liikkeitä masussa havaittavissa...

Muuten olo ollu ihan hyvä, näin kyl hirvikolarivaaran jälkeen yöllä aivan kammottavia painajaisia mut onneks vaan unta!!

Ultraan on vielä viikko ja 2 päivää aikaa!! Voi hemmetti että alkaa pientä ihmistä jännittämään jo nyt! Pakko vaan luottaa et kaikki on hyvin, ei mitään hätää. Mut pelko ui liiviin salakavalasti, mitä jos vauva onki kuollu sinne, tai mitä jos jotain muuta pahaa selviää....

Nyt paljon positiivista ajattelua matkaan ja turhille huolille pitää näyttää kieltä!! Tyhmät huolet!!



Tigerina 19+3 (WAU!)

 

Synnytyspelkoa ei itsellä ollu esikoisen kohdalla, eikä oo nytkään. Tavoite oli synnyttää mahdollisimman luomuna (masokisti :kieh. Ilokaasua tuli kuitenkin synnytyssalissa otettua. Ja sama nytkin. Sektiota en todellakaan haluaisi juuri sen takii, et synnytyksen jälkeen on paljo kipeempi. Mulla ei ollu mitään (ei edes tikkejä), onneksi, esikoisen jälkeen.

Me käytiin läpi voimavarakysely viime neuvolassa viikko sitten. Ite olin täyttänyt sen ajat sitten, ja miehelle annoin sen neuvola-aamuna täytettäväksi. Sitten sitä käytiin vähän läpi, vaik mies ei ollu ees mukana. Aika turhalta tuntu.

Vaik 4D-ultrassa tuli varma tyttölupaus , oon nyt kattellu sitä ultra-DVD:tä, ja ihmetellyt pattia vauvan jalkovälissä. Näyttää ihan pojalta, mut kaipa se lääkäri tietää paremmin. Katsoin esikoinenkin 4D:tä läpi. Sillä oli sydämen syke 151 ja tän vauvan oli 150. Ja oon muutenkin ajatellut, et kyl se tyttö on, ihan niinku esikoinenkin kohdalla, et ehkä niin. Pieniä bamsetunikoita ja leggareita tuli heti osteltuu. Ja esikoinenkin ihan pienet vaaleenpunaset vaatteet on vielä tallella, mm. "teddypuku".

Painoa on tullu jo kuuskiloo. Edellisessä tuli 11 kg, jotka onneks lähti aika hyvin pois. Nyt sit sais tulla enää viis kiloo. Maha on aika pallo.

SMV78 ja tyttö 22+0 POKS

 

Tigerina, nou hätä jos liikkeet ei tunnu.. mie en tuntenu tänään mitään neuvolassa ja tuolla tuo pikkukaveri rälläs ihan urakalla. neuvolatäti ei meinannu saada kiinni et olis sydänäänet kuunneltu..

 

Asioiden purkaminen Itse voin myös suositella lämpimästi sitä että käy juttelemassa asioista esim. neuvolapsykologin tms. kanssa. Ja minun mielestä siellä saa tilittää nimenomaan niitä arkipäivän asioista koska nehän ne ovat niitä mitkä ihmisiä yleensä kuormittavat enitan. Harmi vain että joissakin kunnissa voi olla aika vaikea saada aikoja. En tiedä omastakaan kunnasta miten helppo esim. mt-toimistosta on saada keskusteluaika jos ei ole hoitosuhdetta ennestään. Minä olen saanut ajan tarvittaessa ihan soittamalla mutta minulla olikin se synnytyksen jälkeinen masennus et minun tiedot varmaan näkyy siellä. Ajattelin loppuraskaudesta käydä ehkä muutaman kerran juttelemassa tutun hoitajan kans. On kuitenkin muutama asia joka askarruttaa. Minähän en ole edelleenkään missään tekemisissä anopin kanssa ja appiukkoakin nähnyt hyvin vähän. Eikä appi ole sanallakaan kommentoinut raskautta onnitteluista puhumattakaan. Mutta eipä oo minulta pois...

Voimavarakyselyä pitäis huomenna katella neuvolassa, aion kyllä siellä puhua tästä tilanteesta, onhan se kuitenkin vähän erikoinen...

Särö 22+4

 

Jaksamisia ja voimia sitä tarvitseville, kaikkien jutut olen lukenut, mutta kun ei tule heti kommentoitua niin nimimerkki unohtuu, mutta tarina säilyy mielessä.

Pikaista omanapaista päivitystä. Tänään rakenneultra ja siellä oli kaikki hyvin. Jänskätti niin kovasti. Sellanenkin vilperi tuolla masussa asustaa, että aivan itketti ja nauratti yhtäaikaa. Kasvoja saatiin hetki ihastella, mutta joka kerta laitto käden naaman eteen ja oikee sormet levitti. Myöskään sukupuoltaan tämä muru ei halunnu näyttää, mutta sillä nyt ei mitään merkitystä ookkaan. Tuntuu, että nyt on oikee ensimmäistä kertaa sellanen onnellinen mammaolo vaikka huoli vähää väliä pilkistääkin.

Minttu ja kääpiö 21+0 :heart:

 

Voimia Pixie, Juli ja Nopponen! Täällä on ainakin monien ajatukset teidän kanssa... Ja jos se tuntuu hyvältä, niin tänne nimenomaan pitääkin avautua ja purkaa omia ajatuksiaan!

Onnittelut kaikille hyviä uutisia saaneille! Erityisesti Niittyvillalle - kauhea säikähdys tuollainen!

Tänään oli neuvola ja kaikki hyvin. Suhteellisen korkea syke oli vauvalla 160-165, mutta normaali kuitenkin. Olihan se painokin hieman lähtenyt nousuun, mutta reilu kilo vasta, joten maltillista on. Ja perjantaina joudun sokerirasitukseen, yöks jo etukäteen! Onneks on niin ihana esimies, että sanoi heti, että sitten olet loppupäivän pois, jos kovin huonon olon lykkää!

Synnystä en kyllä osaa pelätä, mutta enpä muutoinkaan ole kova jännittämään tai hermoilemaan. Synnytyssairaalaksi minulle voisi päivittää Vammalan ja jos vauva haluaa sitten väkisin syntyä viikonloppuna, niin sitten lähdetään TAYSiin.

Täälläkin on kyllä ihanan onnellinen mammaolo, niinkuin Minttu kirjoitti! Asiat vaan on todella hyvin ja tiedän olevani onnekas ja kiitollinen siitä!

Kaikkea hyvää teille kaikille!
Ihanainen 19+2

 

joo, mulla on edelleen poikaolo vaikka kätilö lupasi tyttöä.. jotenki kaikki oireet ja sykkeet sun muut viittaa poikaan... noh, sehän nähdään sit helmi-maaliskuun vaihteessa että mitä sieltä tulee.. villi tapaus ainakin jos ei muuta..

 

Neuvolakuulumisia: pissa ja verenpaine ok, hemogl. oli hieman noussut edellisestä kerrasta, kun katottu, nyt 114 (viimeksi 110). Rautaa saa napsia kuulemma kun muistaa Painoa oli tullut +467 /vk lisää, mutta silti saisi olla painoa lisää. Nyt kokonaispainonlisäys n. kuutisen kiloa, kun saisi olla ainakin 10 kg. Täytyisi syödä enemmän ja terveellisestikin vielä Energiantarpeeni per päivä olisi n. 3500 kcal. Sf-mitta oli 25. Sykkeet vauvoilla oli 135-140 paikkeilla, huolimatta että ovat "eri paria", joten tässä tapauksessa ei voi sykkeestä sanoa kumpi on (ellei tyttö muutu pojaksi myöhemmin). Kelaan sai raskaustodistuksen lähetettäväksi.

Eilen oli sairaalassa monikkovalmennus ja saatiin vierailla myös vastasyntyneiden teho-osastolla. Kyllä ne oli pieniä Tuli kyllä semmonen olo, et toivottavasti pysyvät kyydissä mahd. pitkään ja kasvavat siellä masussa turvallisesti. Muutenki oli kiva kuulla faktoja monikkosynnytyksistä, yllätyin varsinkin siitä että meidän sairaalassa n. puolet kaksosista syntyy sektiolla (varmasti voi mennä muuallakin samaan tyyliin). Itse en pelkää lainkaan alatiesynnytystä, mutta leikkausta jännitän.

SoonFab & sisko ja sen veli tasan 22 vk *poks*

p.s. la:n voi vaihtaa 5.3., huomasin et on ed. 6.3.

 

Neuvolassa käyty. Rautakuurin alotan ja noi tabletit on nyt jotai nieltäviä kapseleita mut voi kuulemma avatakin jos ei pysty nielemään, toivottavasti tästä ei tuu nyt ongelmia. Kuulin vaan et toi obsidan olis retaferiä vatsaystävällisempi niin valitsin sitte sen.

Laitto myös ajan gynelle ku sopivasti oli tänä aamuna vapaa aika, kun kerroin alapää ongelmistani. Oli kuulemma joku ph-juttu vähä ylhäällä ja nyt on sit joku emätinpuikko kuuriki..

Muuten kaikki ok, sydänäänet kuunneltiin ja vauva potki siellä Gynellä näin vauvan nopeasti ultrastakin.

Tänään olis sitte hiustenvärjäys.. En kyllä yhtään mielelläni noita kemikaaleja käyttäs mutta ei sitä oikein voi asiakaspalvelussa näyttää ihan hirveältäkää Nyt on edellisestä värjäyksestä melkei kolme kuukautta.

Omppu ja papu poks 22+0

 

Mammutti ja sintti mulla jäi kans vain pari kiloa sairaalaan vaikka lapsi oli 4,5kg mutta mun turvotus oli leikkauksen jälkeen ihan hurjaa. Mulla tiputettiin niitä nesteitä ja verta niin paljon, että kädet oli kuin lapiot.

 

Kirjoittelin jo eilen illalla, mut netti pätki siihen tahtiin ettei siitä tullut mitään.

lenkkari Kiitos Nyt olo on jo vähän parempi, mut kirjoittelen sulle sit jos siltä tuntuu!

Mullakin on neuvola ensi viikolla ja odottelen niin tuota sf-mitan mittaamista niin ja tietysti olisi kiva jos vihdoin saisi puhuttua peloista yms.

21+3

 

Onnea kaikille hyvistä neuvola- ja ultrakuulumisista. Ja kiitos myös minua tsempanneille... On se niin kiva saada tsemppauksia täältä vaikka oikeessa maailmassakin ihan hyvä tukiverkosto ympärillä. :heart:


Mammutti ja sintti: Toivotaan että parvorokko pysyisi loitolla sinusta ja vauvasta. ja tsemppiä tulevaan ultraan!

(.) Neuvolassa kaikki ok, tällä kertaa. Vuotelu loppunut eiliseen ja kaikki perusmittaukset ok. Painoa oli jopa tippunu -300g, kiitos herkuttoman ruokavalion.... (Tosin v.loppuna tuli herkuteltua ku oli niin hermoja raastavaa makaamista vaan ja pelotti.... mut se sallittakoon, nyt palattu arkeen ja ruotuun!) Mulla on todellakin nyt syytä olla herkuttelematta liikoja ku liikkuminen käsittää oikeestaan melkein tämän 112 neliön omakotitalon alakerran tilat, mitä nyt kahdesti oon käyny autolla kaupassa, silloinkin oli tietty ostosten kantaja mukana... Nyt sit uus ongelma, vatsa ei tahdo toimia....!!! Niinpä kysäisin asiaa neuvolasta ja kun tilassani ei kannata nyt käyttää ulostuslääkkeitä ettei tuu sitä kauheeta kovan kakan punnaamistarvetta yhtäkkiä, jonka johdosta voi sit istukkakin alkaa vuotaan jos kovin pöntöllä punnaa, suosittelivat sitten vi-siblin kuitulisää... Nyt tänään sit aletaan testaan mikä ois se hyvä hoitoannos...? Onko kellään muulla ollu käytössä? Mä oon antanu tätä vaan töissä mummuille... Mut aina jokin ongelma tulee ku toinen helpottaa, toki tää on paljo pienempi ongelma ku ne istukkahommat... Pistivät ekan kortisooni piikin kankkuun ja huomenna toinen, ompahan sit laitettu jos liian aikaisin synnärille/leikkaukseen joutuu, jos auttas pientä sit selviimään paremmin. Toivottavasti niin ei kuitenkaan kävis ja saisin sitkutella piiiitkälle ens vuoteen.
Niin ja sain kelan asiatkin hoitoon... kaikki äitiyspäivärahat ja avustukset ja lapsilisätkin jopa jo hain kelan verkkopalvelussa... jos pian joutuu sinne sairaalaan niin ei jää nää asiat hoitamatta... Parempi varoa kun katua.

Nopponen 22+3

 

Täällä on ollut hyviä ja einiin hyviä uutisia. Jaksuja nopposelle ja pidetään peukkuja että vauva pysys matkassa ensvuoteen Tsempit pixielle ja julille myös!

Paino: En ole enää edes mitannut itte, ei huvita yhtään tietää! Neuvola on vasta parin viikon päästä niin kattellaan sitten ja kuunnellaan mahdolliset valitukset. Tiedän että paino on noussut jo yli 5kg :/ Mie nyt päätin etten enää ala ressaa painosta, se nousee minkä nousee normaalilla syömisellä. Kuitenkin se sitten raskauden jälkeen tippuu

Oma vointi on nyt hyvä kun on saanut levättyä, olin siis saikulla viime viikon, ja energiatasot sekä kilpirauhasarvot alkaa olla kohdillaan Nyt täytyy toivoa että tätä hyvää vointia on jatkossakin luvassa.

Ihanaa kun on satanut lunta maahan, Ihanan raikasta ulkona! Lenkkeily tuntuu erityisen mukavalta nyt

21+2

 

Viime päivät on olleet niin haiapkkaa, että hädin tuskin oon koneella kerenny käydä. Nyt siis vaan nopsaa kommentoin.

Synnytyspelosta Itse en henk. koht. sitä pelkää. Enemmänkin pelkään, että joudun sektioon :/

No niin ja sitten jo unohdin mitä muuta mun piti kommentoida, voi ei

verenpaineet itellä pysyneet kohtuullisella tasolla n. 100/60-70. Tänään taas töitten jälkeen tuli muutamia tosi napakoita suppareita, että katsotaan nyt mihin tää taas menee. Kovasti tuntuu, että tuo hb jatkaa laskuaan, kun oon niin tuhannen kalpee ja väsynyt. Varmaan saan alottaa rautakuurin, kun seuravaan kerran käyn neuvolassa. Ens viikon loppu puolella sinne tosin vasta pääsen.

Voi kurjuus mitkä kelit tänään alko. Meillä on satanu vettä ja kaunis lumimaisema on enää muisto vain.. Ihanaa lenkittää koiraa tällä kelillä :headwall:

Eipä kait nyt sitten muuta, palaillaan! :wave:

Alisa & Hippu 22+3??

 

Nyt olis äitiystoppatakki tilattu h&m:ltä. Ei ollut L-kokoa mutta toivottavasti M-koko mahtuu. Tuli postista vielä -50% alennuskuponki niin hintaa jäi vain 30€. Jospa sillä talven tarkenisi. Tosi liukasta on ulkona kun just kerkes sen verran sulamaan lumet et tuli tommonen ohut jääkerros maahan ja sit vielä satoi ohuelti lunta päälle. Et saa olla kyllä kieli keskellä suuta kun ulkona liikkuu.

Kyllä tuli eilen karu muistutus siitä mitä voi sattua kun koira ja lapsi on samassa tilassa. Meillä on tuo vanhin 10v. narttu aika tarkka omasta tilastaan ja eilen poika nousi sohvalle sen viereen kun koira makasi siinä. Niin koira rähähti pojalle ja sen kulmahammas osui niskaan. Jätti ihan jäljen ihoon ja sattui tietysti kipeesti. Olin vielä vessassa just sillon et en nähny itse tilannetta. Et eipä uskalla antaa tuon koiran olla ollenkaan vapaasti silloin kun poika touhuaa ympäriinsä. Pakko alkaa pitää se toisessa huoneessa. Eihän mulla oo silmiä selässä etenkin kun vauva tulee et voisin joka hetki olla haukkana vieressä et poika ei mee liian lähelle koiraa. Muut koirat ei oo moksiskaan pojan touhuilusta ja osaavat väistää jos alkaa ahistaa mut tuosta vanhimmasta on tullut nyt vanhemmiten tuollainen ärähtelijä. Mies ei halua luopuakaan koirasta kun on sen ensimmäinen koira et kai se on vain pakko pitää koira omassa rauhassa. Onneksi tällä kertaa ei sattunut tuon pahempaa vaikka tuokin oli ihan tarpeeksi paha tilanne, pitää vain olla jatkossa tarkempi... : /

Aamupäivällä neuvolaan...

Särö 22+5

 

Tällä suunnalla sairastellaan jo neljättä päivää, alkaa jo vähän tympiä. :/ Tekemisen puutetta pukkaa, ja sitten jos tekee jotain, niin henki loppuu hetken päästä, ja pakko lepäillä. Yleensä en sairastele, mutta ilmeisesti raskaudesta johtuen tämäkin tuntuu pahemmalta, ja olo on sekava, vaikka lämpöä ei ole kuin vähäsen. Välillä vähän pistää huolta pintaan, että miten pieni mahtaa voida jos äippä sairastaa? Viime päivinä pikkuinen on liikkunut ihan normaalisti, paitsi eilen oli hiljaisempaa.

Ja koska kurkku on kipeä, henki ei meinaa kulkea ja hieman sekava olo on, niin en ole saanut nukuttua kunnolla viime viikon perjantain jälkeen. Viime yönäkin palloilin vielä puoli neljän aikaan hereillä, ja nukuin aamusella muutaman tunnin, mut kun ei nukuta enempää. :O Oh voi, toivottavasti tämä flunssa lähtisi pois, jaksaisi touhuta ja tehdäkkin jotain. Pahoittelut oma napaisuudesta, kiukuttaa, huolettaa ja kohta puoliin pitäisi lähteä lääkärilläkin käymään. Pysykää työ muut terveinä!

Jotain hyvääkin, löysin poitsulle eilen vanuhaalarin ja pipon vajaalla yhdeksällä eurolla postareineen, ostettiin 62 kokoinen, että mahtuu sitten ekojen kuukausien ajan. Veikkaisin että 56-kokoinen olisi mennyt pieneksi turhan aikaisin.

Viude & Dude 21+6