Rupesin miettimään nyt tavaroidenkin hankintaa ihan tosissaan. Olin ajatellut, että ehtiihän sitä, katellaan vaikka äippälomalla. Tänä aamuna sitten tuli uutisia, että kaveri oli synnyttänyt pienen pojan :heart: kuukautta etuajassa. Äippäloma alkoi vasta perjantaina heillä, joten ehkä munkin pitää ruveta valmistautumaan vähän aiemmin ku ajattelin . Vitsi meinaa koko ajan olla kyyneleet silmissä, kun ajattelen sitä pientä nyyttiä, joka heidän perheeseensä on nyt tullut. VOIH miten ihanaa! Päätinpä sitten heti mennä viikonloppuna katsomaan vaunuja, kaukaloa ja hoitopöytää sekä pinnasänkyä käytettyinä tutuilta. Äitiyspakkauksen tilailu jää sitten ainakin joulukuulle, kun mulla on seuraava neuvola vasta kuun lopussa. ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ meitä on moneksi. Se vain ei ole napannut minulla. Inhoan kaljan makua ja myös viinin. Olisihan se ieno homma, jos menisi edes viini alas (muulloin kuin raskaana), niin voisi osallistua illallisiin ilman "nirsoilijan" leimaa. Ei ihme että puuskutan vähästäkin enkä jaska liikkua ollenkaan, en siivota ja nukuttais koko ajan. Hb oli 104. Katsoin netistä vinkkejä alhaisen Hb:seen: Mun kohdalla taas kyllä täällä pk-seudulla ollaan oltu TOSI ystävällisiä ja välillä tuntuu, jotta tietoa tulee vähän liikaakin, niin ettei meinaa pysyä perässä 6 vuotta ollaan oltu yhdessä ja ei se aina niin auvoista ole ollut, toki ylä- ja alamäkiä matkaan mahtuu, mutta kyllä mies jaksaa huomioida ja auttaa siivoamisessa ja ruoanlaitossa, sekä pojan hoidossa.. Jotenki koen että olen laiskistunu ja "teen vähemmän", koska on tommonen mies.. :heart: Noh, niin sitä tässä vain haen takaa, ettei sitä elämää kuitenkaan "MIEHEN VARAAN" kannata laskea! Eihän sitä koskaan tiedä, millon yxin jää ja sillon on pakko tulla itse toimeen omillaan! Onko maailmasta hävinneet itsevarmat ja omillaan toimeen tulevat naiset ISOLLA N:llä :wave: ) Tänään ois kouluaki 8-16, joten saa nähä missä vaiheessa pitää panna tikut silmiin. Jostain syystä en pysty nukahtaan enää tavalliseen tapaan. :/ Melkeinpä odotan sitä synnytyksen jälkeistä hormonihuurua, kun pärjää tunnin-kahen unilla Pikkuinen tuntuu olevan aika hyvin poikittain masussa, sen verta kylkipuolilla tuntuu liikkeet. Käyn sitten varmasti huomenna ostamassa tällekin pikkuiselle ekan unikaverin, kun ollaan ultrasta tultu Et kyllä suomessa aika itsenäisiä naisia on ja uskoisin, että aika moni pärjää vallan mainiosti omillaan (myös minä), mutten ikinä oisi tätä lasta ruvennut yksin silti tekemään. Pitäähän sitä perusluottamusta olla sen verran jäljellä, että uskot siihen mieheen sun rinnalla ja liittoon, että pysytte yhdessä. En sitten tiedä mitä tolla kihloihin, naimisiin ja lapsia litanialla tarkotit, se ei taida enää olla mikään oletus arvo onnistuneelle perheelle Kinastellaan pikkuasioista jne. Silti koen että mieheni on lottovoitto, ei tarvi aikuista miestä passata, no nyt teen enemmn kotitöitä kun olen vaan kotona ja toinen töissä, mutta en siltikään yksin kaikkea. Moni näyttää tuola mitäs nyt puolella ihmettelevän, että pitäiskö miestä komentaa kun ei pysy kotona ja elää vaan omaa elämäänsä, niin ei ole sitäkään ongelmaa, ihan yhdessä tätä kotia pidetään pystyssä ja viikonloput & illat toistemme seurana. Tämmönen aamuvuodatus, mistä lie tuli Varmaan jo etukäteis ikävää, kun olen lähdössä viikoksi reissuun ilman rakasta ukkoani . Ala- ja ylämäet meilläkin koettu reilun seitsemän vuoden aikana, mutta suurimmat ongelmat ovat varmaan johtuneet siitä, että mä olen kuvitellut saavani elämältä enemmän. Ja nyt en tarkoita miestä, vaan kaikkea maallista mammonaa, uraa jne. Miehen romunkeräyksestä ollaan myös saatu monen riidat aikaiseksi Rauhoittelin häntä että kyllä ne kätilöt laitoksella sitten neuvovat häntä ens alkuun =) Ja ihana että miestä nämäkin asiat mietityttää..ehkä se on sitä isäksi kasvamista :heart: ei oo enää kauaa kun meillä on nyytit sylissä... Kaikki puolen välin tietämillä ja ylikin jo kun ollaan...Hui...näin äkkiä mennyt tää eka puolikas...mites nopeesti tää toinen ku on jouluki tuossa... :snotty: Hui....Mutta uuden vuoden jälkeen alkaa tietty hidastuu viikkojen kulku ku ei kummempia tekemisiä oo...tosin mulla on siinä kahen muksun synttärit tammikuussa yhet 1 vee ja helmikuussa yhet 8v synttärit...et on etes jotain..ja itelläki o helmikuun lopussa synttärit...ettää nii...omia tosin ei tuu juhlittua mitenkää... sit onki jo maaliskuu...huh huh... oma tuntuu välillä olevan vähän turhan passattava tapaus, mut nyt viimisen vuoden aikana (oman kämpän oston jälkeen) on osallistunu kotiaskareisiin huomattavasti enempi. ruokaakin on jopa muutaman kerran täs vuoden aikana laittanu. meil tämän hetken suurin ongelma on se, et joudun tekee töitä kotosalla, kun toimisto remontissa. ja ukko tekee yötyötä ja nukkuu päivät. herää TOSI helposti ja suuttuu siitä sit ihan älyttömästi. kaikki maholliset puhelut olen kuitannu tekstiviestillä ("olen paikassa jossa ei voi puhua, hoidetaanko asia tekstiviestillä/sähköpostilla). Mut äsken oli taas pakko puhua yks puhelu ja herätin sit ukon. Argh.. Ei oo aina helppoa, ei.. Tarkempaa selostusta täällä:http://mahankasvatusprojekti.blogspot.com/2009/11/kolmas-neuvola-12112009-221-kelan.html, muuten tulis kamalan pitkä teksti täällä jipii! Kinoja ja isompia riitoja, niinkuin jokaisessa suhteessa :heart: Mutta en valita, tyytyväisenä kävin ostamassa kaupasta vähän suklaata ja hankin lisäkiloja :saint: Neuvolassa oli kaikki hyvin, kohdunpohjankorkeus oli 18cm ja näyttää menevän vähän keskikäyrän alapuolella. Vauvan sykkeet olleet aina muttean 150 tai yli Mentiin viime kesänä naimisiin ja parempaa miestä en voisi saada. Olen kyllä tarvittaessa itsenäinen nainen, mutta on ihanaa jakaa odotus ja koko elämä toisen kanssa! Mies tukee ja urheana kuuntelee kiukutteluani. meidän pähkinä tuntuu olevan oikein kunnon monottaja niin et välillä oikein pelästyn ku tulee kunnon iskuja Hmm... )...On niin kiltti mutta osaa pitää kyllä oman puolesa!!On jääräpäinen junttura,mutta vain joissain asioissa.Sen sydän on puhdasta kultaa. )