Ehtisinkö vähän kirjoittaa? Vauva nukkuu ainakin hetken ja viimeyö oli jokseenkin hyvä. Nyt ei ole ihan massiivista väsymystä päällä. Täällä on ollut niin paljon kirjoittelua, että pikaisesti kahlasin kaikki läpi. Onnittelut syntyneistä vauvoista ja lopuille voimia loppuraskauteen <3
Ruokahalusta oli puhetta ainakin. Itselläni ruokahalu oli täysin kadoksissa joulusta lähtien. Närästys oli inhottavaa ja vei ruokahalut. Mahaan ei vaan mahtunut mitään ja väkisin yritin syödä. Synnytyksen jälkeen ruokahalu olikin sitten ihan pohjaton. Sairaalan jättiannokset meni ihan heittämällä. Nyt olen saanut jo vähän tasattua syömisiäni. Tähän liittyen - kävin eilen puntarilla ja ilokseni huomasin lähtöpainooni olevan noin kilon enää! Palautuminen on muutenkin ollut nopeampaa kuin oletin.
Pitäisköhän kirjoittaa synnytyksestäkin jotain... Pari viikkoa sitten yöllä makailin sängyssä ja kuuntelin, että mahasta kuului ihan selkeää lorinaa ja hetkeä myöhemmin ajattelin, että onpas juoksevaa valkovuotoa. Sitten ajatus muuttui, että oliko se pissaa? Tulin siihen tulokseen, että ei ja hiippailin jalat ristissä kylppäriin. Kylppärin vessaan kun pääsin, niin vettä alkoi tulla jo ihan hulahtelemalla. Huikkasin jossain vaiheessa miehelle makuuhuoneeseen, että nyt ne vedet meni.
Mies tuli katsomaan ja toimitti mulle puhelimen, että sain soittaa TAYS:iin - mulla piti olla strepto+, mutta ei sitten ollutkaan... (Neuvolan sähläystä) Taysista ilmoittivat, että seuraavana päivänä keskipäivällä pitäisi mennä näytille. Siinä sitten vaan takaisin nukkumaan pyyhe jalkovälissä ja odottamaan supistuksia. En muista, missä vaiheessa niitä supistuksia alkoi tulemaan. Vettä holahteli niin, että meni monta pyyhettä ihan märäksi. Nukuttua en kuitenkaan oikeastaan saanut. Jossain vaiheessa pakkasin sairaalakassin - se oli vielä pakkaamatta. Käytiin synnytyspäivystyksessä sovittuun aikaan näytillä (minulla vaaleanvihreä pyyhe jalkovälissä ja sain saarnat siitä, että oli väärän värinen pyyhe!) ja passittivat takaisin kun vauva voi hyvin ja supistukset eivät olleet säännöllisiä. Käskivät tulla illalla uudelleen.
Kotiin kun päästiin, niin supistuksia alkoi tulla jo ihan hyvään tahtiin. Illalla mentiin takaisin päivystykseen ja sama homma -> kotiin odottamaan. Alkoi käydä vähän raskaaksi tuossa vaiheessa se reissaaminen... Käskivät tulla takaisin aamulla kahdeksalta kellei mitään merkittävää sitä ennen tapahdu. Ajettiin taas kotiin (matkaan menee sellainen 45min) ja kotona olo oli jo melko tuskainen ja väsynyt. Kävin suihkussa jne. Supistuksia tuli epätasaisesti 5-20minuutin välein. Välillä hiipuivat kokonaan pois. Kolmelta yöllä olo alkoi olla sellainen, että nyt lähdetään takaisin - muuten en kykene siihen matkaan enää. Päästiin päivystykseen ja supistukset hiipuivat. Eivät onneksi passittaneet meitä enää takaisin kotiin vaan saatiin sieltä päivystyksen puolelta huone ja otin kipupiikin. Nukuin sen avulla muutaman tunnin. Supistuksia tuli harvakseltaan.. Aamulla lääkäri oli sitä mieltä, että odotetaan vaan vielä.. Kokeilin TENS-laitetta - ei mitään apua siitä ja kävin päivystyksessä suihkussa - auttoi vähän, mutta ei niitä supistuksiakaan tuossa vaiheessa ollut.
Sitten vesien menosta alkoi olla jo niin kauan, että ottivat meidät sisään synnytyssalien puolelle ja päästiin käynnistämään synnytys. Oksitoksiinilla käynnistettiin ja olin seisaallani liki koko avautumisvaiheen ajan. Sain myös pyydettyäni jumppamaton pehmukkeeksi. Oksitosiini vauhditti synnytystä sen verran, että ilokaasua meni ihan reippaasti ja pari annosta otin epiduraaliakin (sitä minun piti vihoviimeisenä ottaa, mutta ihan hyvä, että otin kuitenkin) Synnytyssalin puolella kaikki sujui siis paremmin. Olin kyllä siellä jo aivan kuoleman väsynyt - avautumisvaiheen lopulla nukahdin joka supistuksen välissä. Kätilöt olivat kuitenkin ihan huippuja ja neuvoivat hyvin, mitä pitää tehdä. Mies hieroi minkä jaksoi aina sieltä, mistä käskin. Synnytyksen kestoksi tuli 8 tuntia, mutta todellisuudessa synnytin mielestäni vauvaa pari vuorokautta. Ponnistusvaihe taisi olla 20 minuuttia. Noin kolmikiloinen poika syntyi lähes tasan pari vuorokautta vesien menosta. Istukka tuli helposti ulos. Ikävintä oli melkein tikkien laittaminen muutamaan pienehköön repeämään. Olivat sellaisessa paikassa, että ei voitu laittaa puudutetta. Muutaman kerran tuli huudahdettua "au" siinä hommassa..
TAYS:n vierihoito-osastolla en viihtynyt ensinkään ja kokemus oli kyllä suoraan sanottuna kamala. Olen kuitenkin antanut sinne jo palautetta... Nyt ollaan kotona ja kaikki hyvin