Minä pidän siitä esteettisyyden ideasta, mitä näissä pelkistetyissä kodeissa on. Niissä asuu vain rationaalisia, siistejä ihmisiä. Aivan kuten kotikin, heidänkin mielensä on selkeä ja tehokas. Vailla turhanpäiväisiä, vaivaannuttavia tunteita, kiusallista keskeneräisyyttä ja laiskuutta. He elävät järkevästi, syövät järkevästi, liikkuvat järkevästi ja vievät astiat aina suoraan koneeseen, eivät koskaan tiskipöydälle. Heillä on vain järkeviä ihmissuhteita eikä siksi koskaan ihmissuhdeongelmia. He eivät polta, ryyppää, syö karkkia eivätkä koskaan laittaisi seinälle mitään liian henkilökohtaista ja kotitekoista ja inhimillistä, kuten mummon tekemää kanavataulua tai sukulaisen maalaamaa taulua. Se rikkoisi täydellisen kodin ja täydellisen ihmisen idean.
Näitten kotien asukkaat eivät koskaan tekisi mitään typerää eivätkä harkitsematonta. Heidän jalorotuinen tokovalio-koiransa ei koskaan karkaisi ja painaisi paksuksi naapurin beaglea. Vaimo ei koskaan korottaisi ääntään, olisi epäsiisti tai kertoisi huonoja vitsejä. Mies ei koskaan edes haaveile syövänsä makkaraperunoita oluen kanssa.
Sellainen olisi ihanaa elämää.