Alkuperäinen kirjoittaja minna:
kyllä, ymmärrän toki. Mutta anteeksi nyt, arvoisa palstakaiffari, vaikutat tuomitsevalta
. etkö suvaitse, että kaikki sun lähipiirissä eivät hyväksy sun elämänkatsomustasi? Tuolla ajattelutavalla mulla ei olisi kovinkaan monta ystävää, joita mulla kyllä on
. Kunnioitan ihmisten ajatuksia, mutta samalla koen myös tärkeäksi Jeesuksen lähetyskäskyn. Totta kai aina on kunnioitettava toista ihmistä. Siitähän se lähtee. Tuomitset mut ahdasmieliseksi. Sinunko mielestäsi siis kristitty= ahdasmielinen? Olisiko myös sinun ARVON keittis, syytä tarkistaa katsomuksiasi? Kuinka voi toimia hoitoalalla, jos et päästä eri tavalla ajattelevia ihmisiä lähemmäs, kuin 2 km päähän???
Mä huomaan tehneeni virheen siinä, etten ole toistanut jälleen keran kaikkea sitä mitä olen tästä aiheesta palstalle kirjoittanut viimeisen vuoden aikana. Ja pyydän anteeksi. Jotenkin sitä vaan turtuu siihen, että ei joka päivä jaksa kirjoittaa samaa uudestaan. Pitäisi kuitenkin muistaa, että kaikki ei ole palstalla yhtä usein kuin minä =)
Mutta siis...mun uskontoni jo sinällään kieltää KAIKEN tuomitsemisen. En siis tuomitse ketään. Mulle ei ole oikeasti edes mitään väliä, mihin joku uskoo tai on uskomatta. Koska toisen ihmisen usko ei ole MUN asiani vaan sen ihmisen ihan ikioma asia. Mutta tiedän, että on uskontokuntia, jotka ajattelee toisin. Nämä uskontokunnat eivät hyväksy kuin oman ajattelutapansa. Tunnen kristittyjä, jopa lestadiolaisia, jotka hyväksyvät toisinajattelijat. Mutta he ovat yksilöitä, eivät yhteisönsä edustajia. Mua ei tosin juurikaan kiinnosta, mitä taolaiset ajattelee musta. Koska usko on niin henkilökohtainen asia, että siihen - mun mielestä - ei kukaan ulkopuolinen voi edes tarttua.
Mitä tulee tuohon sun kahden kilometrin ja hoitoalalla työskentelemisen suhteeseen niin voin sanoa, että kaikki ne vuodet, kun sairaanhoitajana työskentelin, koskaan en potilaitteni kanssa uskonasioista puhunut. Jos kuoleva halusi imaamin paikalle, meillä oli kansliassa numero, johon soittaa. Ihan sama myös muiden uskontojen suhteen. Mä hoidin sitä potilaan sairautta, en potilaan epävarmuutta uskonsa suhteen.