Maailma kutistui stressaavan työn alettua

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja näkökulma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

näkökulma

Vieras
Kun työt taas loman jälkeen alkoivat, maailmani kutistui kokonaan, kun on vaikea päästä edes viikonloppuna irti huolista ja painajaisista. Päivät ovat todella vaativia kun täytyy olla joka sekunti tarkkana, ette tapahdu mitään ikävää. Jos tapahtuu, meitä työntekijöitä syytetään helposti kaikesta, eikä johtajilla ole käsitystä työmme vaativuudesta. Melu on ajoittain korviahuumaava.

Kodin mukavat työt eivät onnistu ja puoliso joutuu kärsimään monella tapaa kun en ole se ihana, kodista huolehtiva ihminen, joka olen ollut, ja joka haluaisin olla. Onneksi lapsemme eivät ole pieniä enää! En antaisi itselleni anteeksi että päivisin olen työn takia saavuttamattomissa ja illalla henkisesti poissaoleva. Työpaikan vaihtoa ehdottaville on sanottava heti aluksi, että en vaihda, koska olen ns. kutsumusammatissa ja mitä sopivin juuri tähän ammattiin. Työn hyviä puolia löytyy sen verran, että jotenkuten jaksan.
 
Tiedän tunteen. Minulla on kuvauksesi perusteella fyysisesti ihan erilainen työ, mutta kaikki tuo henkinen puoli huolineen ja painajaisineen on tuttua. Olen hoitovapaalla onneksi nyt.
 
Tiedän tunteen. Minulla on kuvauksesi perusteella fyysisesti ihan erilainen työ, mutta kaikki tuo henkinen puoli huolineen ja painajaisineen on tuttua. Olen hoitovapaalla onneksi nyt.

Hyvä, että olet saanut tauon työhuolista. Niin, työni on siis fyysisesti ja henkisesti rankkaa, ja onhan se tähän väliin sanottava, että päiväkodissa työskentelen. Joku kuitenkin pohtii sitä, mistä työstä on kyse.
 
Ehditkin jo kirjoittaa, että olet päiväkodissa :)
Mulla tosiaan alan opinnot kesken, mutta nyt jo alkanut pelottamaan, miten jaksaisin jossain ylisuuressa ryhmässä, jossa puolella kohta joku diagnoosi tms... Tämähän se totuus alkaa olla. Lisäksi kotona odottaa kolme omaa alle kouluikäistä, vilkasta ja huomionkipeää lasta iltaisin :/

Psykologisten testien mukaan sovellun alalle erottäin hyvin, pidän lapsista aidosti, osaan ylipäätänsä olla lasten kanssa luontevasti ja lapset pitävät minusta, MUTTA ehkä olisin parhaimmillaan ammatissa, jossa kohdataan lapsi yksilönä, ei suurena laumana. Mikähän tällainen työ voisi olla muuta kuin neuvolan terkkari?

Tsemppiä ap:lle!!
 
Samoja ajatuksia, vaikka ihan eri ammatti. kevät oli kamala. Nyt kesäloman jälkeen olen päättänyt asettaa rajat, ei töitä kotiin (toki alitajunta niitä työstää, mutta itse aktiivisesti en tee töitä iltaisin ja viikonloppuisin). Kolme viikkoa mennyt, toistaiseksi päätös on pitänyt. Mutta alkaa tuntua siltä, että tarvitaan jotain lisäapua, joku harrastus tai kiinnostuksen kohde energian lähteeksi. En vaan keksi mitään, kun mikään ei niinku jaksa kiinnostaa. Tää on niin tätä taas.
 
[QUOTE="Huh";24450767]Ehditkin jo kirjoittaa, että olet päiväkodissa :)
Mulla tosiaan alan opinnot kesken, mutta nyt jo alkanut pelottamaan, miten jaksaisin jossain ylisuuressa ryhmässä, jossa puolella kohta joku diagnoosi tms... Tämähän se totuus alkaa olla. Lisäksi kotona odottaa kolme omaa alle kouluikäistä, vilkasta ja huomionkipeää lasta iltaisin :/

Psykologisten testien mukaan sovellun alalle erottäin hyvin, pidän lapsista aidosti, osaan ylipäätänsä olla lasten kanssa luontevasti ja lapset pitävät minusta, MUTTA ehkä olisin parhaimmillaan ammatissa, jossa kohdataan lapsi yksilönä, ei suurena laumana. Mikähän tällainen työ voisi olla muuta kuin neuvolan terkkari?

Tsemppiä ap:lle!![/QUOTE]

Kiitos! Onneksi on kuitenkin erilaisia kykyjä kestää stressiä, joten kaikki eivät väsy niin paljon. Minulla varmaan on aika alhainen sietokyky. Olen miettinyt myös sitä, että toisaalta omat pienet lapset voivat auttaakin unohtamaan työasiat :) Kun on vaan välttämätöntä keskittyä iltaisin ja viikonloppuisin heihin.

Näin äkkiseltään tulee mieleen pari ammattia, joissa lapsi kohdataan yksilönä: puheterapeutti tai askartelunohjaaja sairaaloissa ym....
 
[QUOTE="vieras";24450804] Mutta alkaa tuntua siltä, että tarvitaan jotain lisäapua, joku harrastus tai kiinnostuksen kohde energian lähteeksi.[/QUOTE]

Tuota itsekin mietin jo viime vuonna. Ja kyllä harrastuksista on apua kun vaan jaksaa jotain aloittaa. On minun ainakin pakko jatkossa repäistä itseni harrastamaan :)
 
Minä en kyllä ymmärrä , miten yleensä voi alhaisella stressisietokyvyllä hakea töihin joissa ei pärjää. Mene vaikka kirjastovirkailijaksi.
Käsittämätöntä, eikä se päiväkotitätinä olo kertakaikkiaan voi olla niin stressaavaa, että lamaannuttaa kotonakin.
 
Viimeksi olen ollut päiväkodissa töissä ennen lasten saantia. Muistan jo silloin, miten työpäivän jälkeen en kestänyt mitään melua. En jaksanut katsoa tv:tä, kuunnella musiikkia tms. Kaipasin vain hiljaisuutta ja lepoa, ihan fyysistäkin (nukuin usein päikkärit). Omat pienet lapseni eivät mulle sallaista tule suomaan...

Mielummin työskentelisin jossain kerhoissa tms. kuin päiväkodissa. On monen mielestä paljon kevyempää ja antoisampaa hommaa. Päiväkodeissa vaan ne useimmat työpaikat on ja sitten kun on tutkinto valmis, on pakko mennä viimeistään työkkärin osoittamana minne vaan, ettei tule karenssia... Siksi harkitsenkin alan vaihtoa jo nyt.

Auttaisko sua työpaikan, ei kuitenkaan alan, vaihto?
 
Alkuperäinen kirjoittaja näkökulma;24450473:
Kun työt taas loman jälkeen alkoivat, maailmani kutistui kokonaan, kun on vaikea päästä edes viikonloppuna irti huolista ja painajaisista. Päivät ovat todella vaativia kun täytyy olla joka sekunti tarkkana, ette tapahdu mitään ikävää. Jos tapahtuu, meitä työntekijöitä syytetään helposti kaikesta, eikä johtajilla ole käsitystä työmme vaativuudesta. Melu on ajoittain korviahuumaava.

Kodin mukavat työt eivät onnistu ja puoliso joutuu kärsimään monella tapaa kun en ole se ihana, kodista huolehtiva ihminen, joka olen ollut, ja joka haluaisin olla. Onneksi lapsemme eivät ole pieniä enää! En antaisi itselleni anteeksi että päivisin olen työn takia saavuttamattomissa ja illalla henkisesti poissaoleva. Työpaikan vaihtoa ehdottaville on sanottava heti aluksi, että en vaihda, koska olen ns. kutsumusammatissa ja mitä sopivin juuri tähän ammattiin. Työn hyviä puolia löytyy sen verran, että jotenkuten jaksan.

Niin, sitä se sitten on kun on aikuinen, ja töissä on käytävä. Normaalia elämää, töissä on käytävä ja kotihommat tehtävä työn ohella.
 
[QUOTE="vieras";24450863]Minä en kyllä ymmärrä , miten yleensä voi alhaisella stressisietokyvyllä hakea töihin joissa ei pärjää. Mene vaikka kirjastovirkailijaksi.
Käsittämätöntä, eikä se päiväkotitätinä olo kertakaikkiaan voi olla niin stressaavaa, että lamaannuttaa kotonakin.[/QUOTE]

No niinpä. Ja olen itse ollut pk:ssa töissä, ihan tavallista helpohkoa duunia. Kannattaa miettiä sitten siellä pk ryhmässä erilaisia toimintamalleja, ap:nä siis, jos tilanne on kestämättömän kaoottinen.
 
Mulla on ihan erilainen työ, mutta stressaava ja tuloksia pitää saada. Haen koko ajan toista työtä, mutta en sitä saa. Olen kerran ollut masentunut ja se on pääasiassa johtunut tuosta työstä. Nyt pelkään että se masennus uusii, merkit alkaa olla jo sellaiset että alkaa itseä pelottaa ja sekin ahdistaa lisää. En voi irtisanoakaan itseäni tuolta, koska sitten ei lainoja maksella millään.

Kamala tunne kun on vaan PAKKO tehdä, vaikkei haluaisi. Toki on ennenkin ollut sellaisia töitä mistä ei ole niin tykännyt, mutta tämä on jotain niin vastenmielistä ja ahdistavaa.. kai tuo aiempi masennuskin jo sen kertoo. Jostain kirjastotädin pestistä olisin äärettömän kiitollinen, mutta niihinkään ei pääse ilman tarvittavaa koulutusta tai työkokemusta..
 
[QUOTE="Vieras";24450930]No niinpä. Ja olen itse ollut pk:ssa töissä, ihan tavallista helpohkoa duunia. Kannattaa miettiä sitten siellä pk ryhmässä erilaisia toimintamalleja, ap:nä siis, jos tilanne on kestämättömän kaoottinen.[/QUOTE]

En itse ole ollut koskaan päiväkodissa, mutta mitä ystäviltäni olen kuullut niin oikeasti isoissa päiväkodeissa voi olla ihan hirveä kaaos ja vastuu. Työkaverit kun sairastuu ja sijaisia ei saa mistään niin siinähän itse vahdit yksin 20 lapsen ryhmää ilman taukoja. Ja päiväkodissa ei sitä yhtäkään virhettä saa tulla.. esim. huomio herpaantuu hetkeksi ja joku lapsista katoaa.. kyllähän näitä sattuu aina toisinaan, mutta onneksi aina ei käy pahasti.
 
[QUOTE="vieras";24450863]Minä en kyllä ymmärrä , miten yleensä voi alhaisella stressisietokyvyllä hakea töihin joissa ei pärjää. Mene vaikka kirjastovirkailijaksi.
Käsittämätöntä, eikä se päiväkotitätinä olo kertakaikkiaan voi olla niin stressaavaa, että lamaannuttaa kotonakin.[/QUOTE]

Olen hakeutunut alalle, jossa tarvitaan sellaista työhön omistautumista ja innostusta, jota minulla on. Ilman noita ominaisuuksia ei kannata mennä päiväkoteihin töihin, tai tulee huonoa jälkeä. Lasten kanssa toimiessa on annettava kaikkensa ja stressi ei saa heille näkyä. Sen takia työn ulkopuolinen aika on vaikeampaa. Kouluttauduin silloin, kun raha ei ratkaissut aivan kaikkea vielä ja asiat toimivat. Tutustupa päiväkotitäteihin ja heidän työhönsä, niin ehkä saatat ymmärtää.
 
[QUOTE="Vieras";24450930]No niinpä. Ja olen itse ollut pk:ssa töissä, ihan tavallista helpohkoa duunia. Kannattaa miettiä sitten siellä pk ryhmässä erilaisia toimintamalleja, ap:nä siis, jos tilanne on kestämättömän kaoottinen.[/QUOTE]

Voit uskoa, että kaikki toimintamallit mietitään :D Onnittelut sinulle, kun olet ollut töissä aikana, jolloin työ oli helpohkoa. Tai sitten paikkakunnalla, jossa on osattu pitää hommat hanskassa.
 
[QUOTE="hmm";24450974]En itse ole ollut koskaan päiväkodissa, mutta mitä ystäviltäni olen kuullut niin oikeasti isoissa päiväkodeissa voi olla ihan hirveä kaaos ja vastuu. Työkaverit kun sairastuu ja sijaisia ei saa mistään niin siinähän itse vahdit yksin 20 lapsen ryhmää ilman taukoja. Ja päiväkodissa ei sitä yhtäkään virhettä saa tulla.. esim. huomio herpaantuu hetkeksi ja joku lapsista katoaa.. kyllähän näitä sattuu aina toisinaan, mutta onneksi aina ei käy pahasti.[/QUOTE]

Sitten johdossa tehdään virheitä. Kukaan ei saa sisällä vahtia yksin 20 lapsen ryhmää. Eikä niitä lapsia nyt noin vaan katoa. Isoissakin päiväkodeissa voidaan lapsia jakaa pienempiin ryhmiin, vaikka joka päivä pariinkin kertaan, jolloin hoitotilanteet helpottuvat, ja melutaso laskee. Järjestely kysymyksiä sanon.
 
[QUOTE="a p";24450986]Voit uskoa, että kaikki toimintamallit mietitään :D Onnittelut sinulle, kun olet ollut töissä aikana, jolloin työ oli helpohkoa. Tai sitten paikkakunnalla, jossa on osattu pitää hommat hanskassa.[/QUOTE]

Ehkä tuo jälkimmäinen vaihtoehto, mutta pajon tehtiin töitä senkin eteen, että saatiin joka päivälle pienryhmätoimintaa etc.
 
[QUOTE="Vieras";24450995]Sitten johdossa tehdään virheitä. Kukaan ei saa sisällä vahtia yksin 20 lapsen ryhmää. Eikä niitä lapsia nyt noin vaan katoa. Isoissakin päiväkodeissa voidaan lapsia jakaa pienempiin ryhmiin, vaikka joka päivä pariinkin kertaan, jolloin hoitotilanteet helpottuvat, ja melutaso laskee. Järjestely kysymyksiä sanon.[/QUOTE]

Niin ei saisi, mutta jos lapset on jo tuotu, paikalle ei tulekaan muita työkavereita ja johto yrittää saada paikalle sijaisia, mutta ketään ei saada niin tilanne on joskus ystävälläni ollut tuo.

Kun en itse ole koskaan ollut töissä lapsiin liittyen niin aika helposti itse kuvittelisin että se työ on helppoa, mutta kyllä nuo kaverit jotka on pk:ssa töissä niin ovat oikeasti tosi väsyneitä. Ja tosiaan ei aina ole ollut noin, viimeisen 5-10 vuoden sisällä tilanne on syystä tai toisesta pahentunut.
 
[QUOTE="Vieras";24450995]Sitten johdossa tehdään virheitä. Kukaan ei saa sisällä vahtia yksin 20 lapsen ryhmää. Eikä niitä lapsia nyt noin vaan katoa. Isoissakin päiväkodeissa voidaan lapsia jakaa pienempiin ryhmiin, vaikka joka päivä pariinkin kertaan, jolloin hoitotilanteet helpottuvat, ja melutaso laskee. Järjestely kysymyksiä sanon.[/QUOTE]

Hei, käytäntö on aivan toista kuin teoria. Eli nuo kaikki mainitsemasi asiat ovat käytännössä aivan toisin. Ainoastaan se on totta, että johtajat eivät kykene ongelmia ratkaisemaan.
 
Juu, "tilapäisesti" saa hoitaa vaikka 1 sataa lasta, näin kärjistetysti....
Totuus on, että säädöksiä kierretään eikä palkata tarpeeksi vakituista henkilökuntaa.
Yhteiskunta ei halua panostaa lapsiin.
 
Olisko pph:na helpompaa, kun lapsia kuitenkin pienempi ryhmä ja mahdollisuuksia enemmän vaikuttaa omaan työhön?

Itse haaveilen pph:n työstä koska pidän lapsista todella paljon ja tahtoisin työskennellä heidän kanssaan. Mut toisaalta oon ihminen, joka stressaantuu melusta todella helposti, niin en tiedä onko sitten kaikki ammatit missä ollaan lasten kanssa tekemisissä poissuljettuja. Päiväkotia en tuosta syystä harkitsekaan, se olis ihan painajaista.
 

Yhteistyössä