mä vihaan tällä sekunnilla elämää äitinä,v..tästä mitään tule

[vieras]

siis voi S"""### MIKÄ PASKA ELÄMÄ :'( hirvee huuto alkaa makuu asennossa, mutta tällein sylissä istuvassa asennossa ollaan hiljaa helvetti kun mä en ole mikään kone, mä en jaksa kun ei saa nukkua miksi mua rangaistaan vaativilla lapsilla, miks vitussa mä olin niin tyhmä että kuvittelin jaksavani uudestaan vauva ajan, kun en jaksa, en näitä öitä :'(

 

[...]

eipä tämä odottelukaan mitään ruusuilla tanssimista ole...kun ei tällee viikko la:n jälkeen toi nukkuminen suju multa oletettavasti yhtään sen paremmin...ota hyvä asento nojatuoliin ja torku siinä...kun kyllä ne vauvat kuitenkin niin ihanii on!!

 

[joo]

Hmm. voiskos sillä olla korvatulehdus, kun makuuasento ei käy?

 

[vieras]

no,en nukkunut raskaus ajan ihan alun jälkeen yhtään yötä hyvin ja siihen päälle vielä aivan kamalat yöt. ja mikään tieto siitä että vauva on oikeesti ihana ei korvaa nukkumista-lue tarpeeksi syvää unta jotta jaksaa ja mua stressaa todella paljon ajatus siitä että tätä voi jatkua kuukausi ja jopa vuositolkulla. miten ihmeessä selvisin esikoisen vauva ajasta sekoamatta mä en tajua

 

[CorpseBride]

Voi miten tutun kuuloinen ajatus... Meillä tahtoo päiväunien kanssa olla noin, johtuu ihan mahavaivoista. Melkein heti kun laittaa makuulle,alkaa hillitön huuto. Luojalle kiitos yöt saan jo (vauva 6viikkoinen) jotenkin nukuttua.
Hirmuinen voimahali. :hug:

 

[silirimpsis]

sellasta se välillä on se elämä, ei aina oo hyvin, kyllä se aurinko sullekkin vielä paistaa, pure hammasta vaan.

 

[tuttua :(]

Jos vielä luet tän, niin pidä itsestäsi huolta! Minulla kävi niin että pitkään kestäneet pätkäunet aiheutti unettomuuden ja laukaisi masennuksen, ihminen ei todellakaan pärjää ilman unta sekoamatta, eikä siihen riitä mikään tunnin pätkä (toki sekin parempi kuin ilman unta). En siis tarkoita peloitella, mutta oikeasti pyydä apua että saat nukuttua. Lohduttavaa ehkä on, että vauva-aika ei kestä loputtomiin.. :hug:

 

[kannanottaja]

Ah, kiitos. Taas päivän ensimmäinen syy olla tyytyväinen lapsettomana. Ja vielä perjantaiaamuna.

 

[LisaMarie]

Käytännön neuvo: sido vauva kantoliinalla syliisi ja nuku nojatuolissa istuen, jos vauvan kerran on parempi olla pystyssä. Tai nukuta turvaistuimessa. Joskus mahavaivojen takia nyt pienen vaan voi kertakaikkiaan olla sietämätöntä makuuasennossa.
Kannanottajalle: eiköhän se sekuntti menny ap:ltäkin jo ohi, kun äitiys on sietämätöntä =)

 

[Surkea Noita]

Mä niin muistan noi tunteet välillä öisin.. Yksi syy miksi ei tarttis enää haaveilla yhestäkään koska olin taas viimeksi sekoamispisteessä.

 

[punatukkainen]

Mä niin muistan noi tunteet välillä öisin.. Yksi syy miksi ei tarttis enää haaveilla yhestäkään koska olin taas viimeksi sekoamispisteessä.

Mä en edes haaveile enää. Tiedän, etten enää jaksa valvoa öisin....Muistan liiankin hyvin miten rankkaa oli.

 

[Mio]

Voimia ap:lle! Kannanottajalle: Aika törkeetä tulla hehkuttamaan omaa tyytyväisyyttään kun toinen kaipaa tukea! Todellisuudessa menetät paljon lapsettomana. Vanhempi-lapsi suhde on ainutlaatuinen kokemus elämässä: pienen lapsen hymyt, halit, oppimisen riemu, koko se kiintymyssuhde jota ei voi millään korvata on parasta elämässä. Hetket jotka saa olla oman lapsen kanssa saavat tuntemaan että juuri tässä on elämän täyteys, juuri tässä haluan olla. Vaikeitakin aikoja on, mutta ne ovat vain osa kokonaisuutta. Vanhemmuus tekee ihmisestä aikuisen: et olekaan enää maailman napa vaan vastuussa pienestä elämänalusta. Saat luopua itsekkyydestäsi ja kasvaa ihmisenä, joskus vaikeuksienkin kautta.

 

[Surkea Noita]

Mä niin muistan noi tunteet välillä öisin.. Yksi syy miksi ei tarttis enää haaveilla yhestäkään koska olin taas viimeksi sekoamispisteessä.

Mä en edes haaveile enää. Tiedän, etten enää jaksa valvoa öisin....Muistan liiankin hyvin miten rankkaa oli.

Mäkin olen vielä ainakin sitä mieltä että neljättä ei tule mut minkäs sille voi kun meinaa tuolla takaraivossa jo enteillä pientä kuumetta..

 

[punatukkainen]

Mä niin muistan noi tunteet välillä öisin.. Yksi syy miksi ei tarttis enää haaveilla yhestäkään koska olin taas viimeksi sekoamispisteessä.

Mä en edes haaveile enää. Tiedän, etten enää jaksa valvoa öisin....Muistan liiankin hyvin miten rankkaa oli.

Mäkin olen vielä ainakin sitä mieltä että neljättä ei tule mut minkäs sille voi kun meinaa tuolla takaraivossa jo enteillä pientä kuumetta..

Mä halusin neljännen, enkä meinannu jaksaa...tää neljäs lapsi oli kaikista vaativin. huh...nyt hän on jo 2.v uhmaikäinen. mutta nukkuu jo yönsä.
ap:lle paljon voimahaleja :hug: