Minulla ei ole yhtään lasta, mutta välillä tuntuu kyllä hirveältä se jos joku on oikein todella pettynyt lapsensa sukupuoleen tai siihen, että miten monta lasta hänellä on samaa sukupuolta. Mielestäni on normaalia toivoa tiettyä sukupuolta ja ehkä pettyäkin siihen, mutta jos siitä ei pääse yli vaan suree asiaa koko ajan niin mielestäni se on todella inhottavaa lasta kohtaan. Kaikki eivät saa lasta ollenkaan tai jos saavat lapsen, niin menettävät hänet tai lapsi voi syntyä vammautuneena, niin tuntuu kyllä todella kohtuuttomalta se, että jos pitää toisen sukupuolen lapsia parempana tai toisenlaista lapsiyhdistelmää parempana kuin jotain toista.
Siinä vaiheessa kun itse tajusin, että Suomessakin syntyy vuosittain parisenkymmentä lasta, joilla ei ole selkeää sukupuolta, niin tuntuu kyllä todella hirveältä se, että toiset pettyvät lapsensa selvään sukupuoleen. Sukupuoleton lapsi kohtaa niin paljon vaikeuksia elämässään (jos siitä alkaen mille puolelle menee koulun liikunnassa jne.) niin itse ainakin aion olla tyytyväinen jo ihan siihen, että jos joskus saan lapsen, jolla on selvä sukupuoli tiedossa heti syntymässä.
Mun mielestä tuo on lasten lokerointia sanoa että on jotenkin erilaista olla tytön kuin pojan äiti. Meillä esimerkiksi tyttö on vauhdikas, kiipeilee puissa, ajelee pyörällä ilman käsiä, leikkii legoilla ja on muutenkin aika poikamainen... kun taas poika on ujo ja herkkä ja mielellään leikkii myös nukeilla. 
