A
"allukka"
Vieras
Mun miehelläni on selkävaivoja ja hän joutuu päivittäin syömään kipulääkkeitä. Tästä johtuen hän on ihan hirveen vihanen ja äkänen koko ajan. Hän purkaa muhun sen pahan olonsa kiukuttelemalla ja vittuilulla. Koskaan ei mikään oo hyvin, mä teen aina väärin hänen mielestään asiassa ku asiassa. Lapsille se huutaa myös eikä jaksa niitä hoitaa ja kaikki kotihommat on mun vastuulla kun hän ei jaksa.
Tää tilanne on kestänyt kohta vuoden. SElkäleikkaukseen hän ei suostu menemään vaan sitkuttelee eteenpäin lääkkeiden voimin. Mä oon ihan lopussa kun lastenhoito ja kodinhoito on mun vastuulla ja sen päälle vielä päivittäiset kiukuttelut ja huudot. Mikään ei riitä. Mies ei pysty osoittamaan mua kohtaan mitään muita tunteita kuin vihaa. Ja mä olen syytön sen kipuihin, ottaisin ne pois jos pystyisin.
Mä alotan syksyllä koulun ja huoli tulevaisuudesta on kova. Mä haluaisin muuttaa omilleni mutta mä olen ihan pa. En saa muuta kun lapsilisän ja kotihoidontuen. Syksyllä en saa edes opintotukea, sen olen selvittänyt. Töitä olen hakenut mutta ei ole tärpännyt.
Luottotiedot on kunnossa mutta en usko saavani mitään asuntoa kun ei ole tuloja. En pysty enää jäämään tähän tilanteeseen mutta en pääse eteenpäinkään. Mä olen masentunut ja uupunut seinät tulee vastaan joka suunnasta.
5 päivää sitten meillä oli iso riita ja kerroin kaiken tän hänelle mistä olen nyt kirjottanut. Hän lupasi että kaikki muuttuu mutta se muutos kesti vaan eiliseen asti. Hän oli kalassa koko päivän ja illalla kotona se alkoi taas. Kysyin että minkä takia hän tekee tän taas minulle niin vastasi vaan että ei olisi halunnut tulla ollenkaan kotiin.
Hän ei ymmärrä mitä tää tilanne tekee mulle, ei hän koe tekevänsä mitään väärää. Syyttelee vaan mua että mun hormoneista johtuu kaikki meijän ongelmat.
Hän on muuttunut ihan eri ihmiseksi tän vuoden aikana. Mä en tunne häntä enää enkä tunne mitään rakastavia tunteita häntä kohtaan. Vihaa ja sääliä vaan lähinnä.
Tää tilanne on kestänyt kohta vuoden. SElkäleikkaukseen hän ei suostu menemään vaan sitkuttelee eteenpäin lääkkeiden voimin. Mä oon ihan lopussa kun lastenhoito ja kodinhoito on mun vastuulla ja sen päälle vielä päivittäiset kiukuttelut ja huudot. Mikään ei riitä. Mies ei pysty osoittamaan mua kohtaan mitään muita tunteita kuin vihaa. Ja mä olen syytön sen kipuihin, ottaisin ne pois jos pystyisin.
Mä alotan syksyllä koulun ja huoli tulevaisuudesta on kova. Mä haluaisin muuttaa omilleni mutta mä olen ihan pa. En saa muuta kun lapsilisän ja kotihoidontuen. Syksyllä en saa edes opintotukea, sen olen selvittänyt. Töitä olen hakenut mutta ei ole tärpännyt.
Luottotiedot on kunnossa mutta en usko saavani mitään asuntoa kun ei ole tuloja. En pysty enää jäämään tähän tilanteeseen mutta en pääse eteenpäinkään. Mä olen masentunut ja uupunut seinät tulee vastaan joka suunnasta.
5 päivää sitten meillä oli iso riita ja kerroin kaiken tän hänelle mistä olen nyt kirjottanut. Hän lupasi että kaikki muuttuu mutta se muutos kesti vaan eiliseen asti. Hän oli kalassa koko päivän ja illalla kotona se alkoi taas. Kysyin että minkä takia hän tekee tän taas minulle niin vastasi vaan että ei olisi halunnut tulla ollenkaan kotiin.
Hän ei ymmärrä mitä tää tilanne tekee mulle, ei hän koe tekevänsä mitään väärää. Syyttelee vaan mua että mun hormoneista johtuu kaikki meijän ongelmat.
Hän on muuttunut ihan eri ihmiseksi tän vuoden aikana. Mä en tunne häntä enää enkä tunne mitään rakastavia tunteita häntä kohtaan. Vihaa ja sääliä vaan lähinnä.
