Mä "tunnen" että lapseni on poika, pelkään etten osaa rakastaa häntä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tuleva äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tuleva äiti

Vieras
Siis tämä on todella typerää, ja mua ihan hävettää ja itkettää kirjoittaa tätä.
Mutta mun on pakko avautua, ennen kuin ajatukset menevät ihan solmuun ja pää hajoaa.

Eli olen alkuvaiheessa raskaana. Minulla on kyky nähdä ennalta asioita, ja nyt tunnen vahvasti, että lapsemme on poika. Olen toivonut koko ikäni tyttöä, tämän raskauden kohdalla myös. (Vauva on esikoisemme)

Minua pelottaa, etten osaa rakastaa poikalasta samalla tavalla, kuin kauan kaipaamaani ja odottamaani tyttölasta. Tietysti sukupuoli ei ole vielä 100% varmaa, mutta luotan vaistoihini ja tuntemuksiini, jotka ovat lähes poikkeuksetta aina oikeassa.

Tiedän, että kaikki voi muuttua, kun saan pienen nyytin syliini, eikä sukupuolella ole enää väliä, sillä lapsi on kuitenkin OMA. Silti epäilyttää, sillä en usko olevani tällainen. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tuleva äiti:
Siis tämä on todella typerää, ja mua ihan hävettää ja itkettää kirjoittaa tätä.
Mutta mun on pakko avautua, ennen kuin ajatukset menevät ihan solmuun ja pää hajoaa.

Eli olen alkuvaiheessa raskaana. Minulla on kyky nähdä ennalta asioita, ja nyt tunnen vahvasti, että lapsemme on poika. Olen toivonut koko ikäni tyttöä, tämän raskauden kohdalla myös. (Vauva on esikoisemme)

Minua pelottaa, etten osaa rakastaa poikalasta samalla tavalla, kuin kauan kaipaamaani ja odottamaani tyttölasta. Tietysti sukupuoli ei ole vielä 100% varmaa, mutta luotan vaistoihini ja tuntemuksiini, jotka ovat lähes poikkeuksetta aina oikeassa.

Tiedän, että kaikki voi muuttua, kun saan pienen nyytin syliini, eikä sukupuolella ole enää väliä, sillä lapsi on kuitenkin OMA. Silti epäilyttää, sillä en usko olevani tällainen. :(

Minulla on kyky nähdä ennalta asioita, ja nyt tunnen vahvasti, että lapsemme on poika

etten osaa rakastaa poikalasta

...siksi provo.....
 
kun olin raskaana.
Toivoin tyttöä mutta ostelin pojan vaatteita loppuun asti.
siskoni sai tytön ja minä pojan.
Olin todella katkera siitä että hän sai tytön, toivoin toisin päin ett hän olisi saanut pojan ja minä tytön.


Nyt jälkeenpäin olen rakastanut lastani todella paljon.

Ajatus muuttui hetikun poika oli syntynyt enkä ollut katkera yhtään että poika tuli.

Tästä on nyt kulunut 11vuotta ja minulla on nyt myös 4vuotias tyttökin.
 
minäkin ootin koko raskauden tyttöä rakenne ultraan asti ja siellä selvisikin että uusin tulokkaamme olisi poika..olin muutaman päivän että :poika??!!??!!??!! ja koko ajatus vauvasta muuttui hetkeksi... inhosin omia ajatuksia ja kaikki muut olivat että jee,ja mun paha olo vain lisäänty.. mutta muutama päivä tiedon jälkeen totuin ajatukseen ett esikois poikamme oli poika ja ajatus alkoi tuntumaan ihanalta!!! sitten alkoin ostelemaan kaikkea sinistä ja olin onnesta sekaisin jälleen! nyt kun minulla on tuo ihana pieni mies elämässäni en osaisi ajatella edes että minulla olisi tyttö..enkä osaisi edes hoitaa tyttöä... :) nyt odotan toista lastani ja "odotan" poikaa :) varmistusta ei vielä ole mutta ajatukseen tottuu, oli tulokas tyttö tai poika..molemmat yhtä rakkaita varmasti! ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu mutta usko pois, kyllä se siitä :)
 
No provo tai ei, mut ihan turhanaikasta murehtimista! Jos raskaus on alkuvaiheessa ei ainakaan tommosia kannata surra, se voi olla murheista pienimpiä aikaa myöten. Ainahan voi tehdä abortin jos ei lasta haluu :/ .
 
Alkuperäinen kirjoittaja :E:
Alkuperäinen kirjoittaja Tuleva äiti:
Siis tämä on todella typerää, ja mua ihan hävettää ja itkettää kirjoittaa tätä.
Mutta mun on pakko avautua, ennen kuin ajatukset menevät ihan solmuun ja pää hajoaa.

Eli olen alkuvaiheessa raskaana. Minulla on kyky nähdä ennalta asioita, ja nyt tunnen vahvasti, että lapsemme on poika. Olen toivonut koko ikäni tyttöä, tämän raskauden kohdalla myös. (Vauva on esikoisemme)

Minua pelottaa, etten osaa rakastaa poikalasta samalla tavalla, kuin kauan kaipaamaani ja odottamaani tyttölasta. Tietysti sukupuoli ei ole vielä 100% varmaa, mutta luotan vaistoihini ja tuntemuksiini, jotka ovat lähes poikkeuksetta aina oikeassa.

Tiedän, että kaikki voi muuttua, kun saan pienen nyytin syliini, eikä sukupuolella ole enää väliä, sillä lapsi on kuitenkin OMA. Silti epäilyttää, sillä en usko olevani tällainen. :(

Minulla on kyky nähdä ennalta asioita, ja nyt tunnen vahvasti, että lapsemme on poika

etten osaa rakastaa poikalasta

...siksi provo.....

No, valitettavasti, ei ole kuitenkaan provo. Toki sinulla oikeus mielipiteeseesi, mutta tällaisia tuntemuksia minulla nyt kuitenkin vain on, ja toivon, etten ole ainoa. :( Jos sinä et ole samanlainen kuin minä, tai tuntenut vastaavia ajatuksia niin ei kai se sitä tarkoita, että muut olisivat heti provoilijoita.

Mutta, ihan miten vain. Oma ongelmani silti on ja pysyy. :(
 
Mä toivoin poikaa ensimmäisen raskauden aikana, koska pelkäsin, että en osaisi rakastaa tyttöä ja että se olisi minun kilpailijani jollain tavalla. :headwall: Miten tyhmää ja miten vähän tunsin itseäni silloin.
 
Minulla oli raskaana ollessani todella vahva olo, että lapsi on tyttö (en mitenkään erityisemmin toivonut kumpaakaan sukupuolta). Poika kuitenkin tuli ja maailman ihanin sellainen! Luulenpa että lapsen syntyessä et enää harmitttele sukupuolta, kyllä omaa lasta rakastaa yli kaiken. Sitäpaitsi tärkeintähän on varmasti että lapsi on terve, ei se että kumpaa sukupuolta hän on.
 
no hmm... mä olen saanut kolme ihanaa poikalasta... kysy multa vaikka privana mitä se on jos tahdot.
Ja tytön äitipuolena sekä koulussa töissä ollessani en tod voi väittää, et tyttöjen kanssa olis helpompaa.... kun asia on päinvastoin.
 
Tiedän mitä tarkoitat ja noi ajatukset on yleisempiä mitä uskotkaan. Toiset vain tahtoo tuomita, jos noin ajattelee. Ja kuten itsekin sanot niin kyllä se rakkaus sieltä tulee sitä poikalastakin kohtaan ja ihmettelet sitten, että miten edes saatoit toivoa tyttöä sen suloisen pojan tilalle. :)

Itsekin olen aina toivonut tyttöä ja esikoista odottaessa alusta asti olin myös varma pojasta ja poika sieltä tulikin. Silloin kyllä ajattelin odotusaikana vain, että no se on poika, vaikka tyttöä enemmän toivoinkin. Kakkosta odottaessa olin varma, että saan tytön ja tyttöä toivoinkin. Loppuraskaudessa aloin myös miettiä, että mitäpä jos tunteeni onkin väärä ja sieltä tuleekin poika eikä tyttöä. En kylläkään epäillyt mitään sellaista, että en rakastaisi lastani, mutta mietin sitä pettymystäni muuten asian suhteen. No mutta tyttö sieltä tuli, kuten olin aavistanutkin.

Nyt meille syntyy ihan päivänä minä hyvänsä kolmas lapsi ja alusta asti on ollut vahva tyttötunne, joka on jokaisessa ultrassa vahvistettu. Tyttöä tästä olen toivonutkin, mutta hiukan jännittää, että jos onkin poika.

Mutta normaaleita ovat ajatuksesi. :)
 
Älä huoli. Olen aivan varma että mielesi tulee muuttumaan.
Mä olin raskausaikana aivan varma että odotan tyttöä ja toivoinkin kovasti vauvan olevan tyttö. Olin myös aina ajatellut että kun saan lapsen, se on tyttö. Ajattelin myös että osaisin hoitaa tyttövauvaa jotenkin paremmin kuin poikaa. Kun lapsemme syntyi ensimmäinen kysymykseni oli kumpi se on. Kätilö vastasi vauvan olevan poika. Ajattelin että senhän piti olla tyttö ja mielessä kävi pieni pettymys. Myöskään mitään suurta äidin rakkautta en heti tuntenut, mutten usko sen olevan sukupuolesta kiinni. Pikku hiljaa osastolla olessani äidin rakkaus kasvoi poikaani katsellessa ja hoitaessa. Pari päivää synnytyksestä olin jo aivan sinut vauvan sukupuolen kanssa ja itseasiassa ajattelin että näinhän sen pitkin mennä. Nyt en osaisi kuvitellakaan että esikoisemme olisi tyttö ja rakastan poikaa eniten maailmassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miili:
No provo tai ei, mut ihan turhanaikasta murehtimista! Jos raskaus on alkuvaiheessa ei ainakaan tommosia kannata surra, se voi olla murheista pienimpiä aikaa myöten. Ainahan voi tehdä abortin jos ei lasta haluu :/ .

En mä pystyis tekemään aborttia vaan omien turhamaisten sukupuolipelkojeni vuoksi. :/ Se ehkä on ristiriitaista, mutta periaatteessa itse poika ei millään tavalla inhota minua, ainoastaan se, että olen aina halunnut tytön, ja raskaaksi tullessani olin innoissani, että nyt saan tytön. Tällaisia hölmöjä "pinttymiä" ja toiveita. Ja tuntuu, etten nyt enää osaa asennoitua poikalapseen. Että joudun pakolla rakastamaan häntä. Tietysti todellisuus voi olla toinen, mutta tällaisia pelkoja minulla tällä hetkellä.
 
Ne ajatukset tulee, koska sä nyt jo rakastat sitä lasta huolimatta sukupuolesta. Koska olet toivonut tyttöä, niin alitajuntasi toimii niin, että varmuuden vuoksi "tunnet" että se on poika, jotta käsittelisit sukupuoliasian ennen vauvan syntymää, jotta voisit sitten varmasti rakastaa sitä lasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tuleva äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Miili:
No provo tai ei, mut ihan turhanaikasta murehtimista! Jos raskaus on alkuvaiheessa ei ainakaan tommosia kannata surra, se voi olla murheista pienimpiä aikaa myöten. Ainahan voi tehdä abortin jos ei lasta haluu :/ .

En mä pystyis tekemään aborttia vaan omien turhamaisten sukupuolipelkojeni vuoksi. :/ Se ehkä on ristiriitaista, mutta periaatteessa itse poika ei millään tavalla inhota minua, ainoastaan se, että olen aina halunnut tytön, ja raskaaksi tullessani olin innoissani, että nyt saan tytön. Tällaisia hölmöjä "pinttymiä" ja toiveita. Ja tuntuu, etten nyt enää osaa asennoitua poikalapseen. Että joudun pakolla rakastamaan häntä. Tietysti todellisuus voi olla toinen, mutta tällaisia pelkoja minulla tällä hetkellä.

Toi on mielestäni typerää.
Voitko sit rakastaa tyttölasta, jos se alkaa käymään miehissä 12-vuotiaana?
Tai tulee raskaaksi 15-vuotiaana?
Provoan joo...
Tytöt voi olla PALJON vaikeampia kuin pojat!

 
No, myönnettäköön, että itsekin toivoin tyttöä.
Tämän ihanan pienen suloisen pojanpalleron kun sai syliin, ne ajatukset unohtuivat. Pois en vaihtaisi... :heart: kyl se siitä
 
No voithan sä ap vielä saada tytön JOS tämä ei ole tyttö. Ja en liikaa luottais niihin tuntemuksiin siitä sukupuolesta, sitä raskaana ollessaan mieltää sikiölle jomman kumman sukupuolen, 50% mahdollisuus on, että osuu oikeaan
 
Jokaista lasta rakastaa kyllä, ei ole sukupuolisidonnaista. Moni nainen sisimmässään toivoo itselleen tyttöä, naiseutensa jatkajaksi. Se on alkukantaista, samoin kuin mies toivoo poikaa seurakseen. Minulla on kaksi lasta, tyttö ja poika. Esikoista odottaessa jännitin kovasti, jos en osaa kasvattaa poikaa. Oletin, että pojalla pitää olla erilainen kasvatus, että hänestä tulee mies. En oleta enää. Teemme pojan kanssa paljon juttuja, oikeastaan tytär on enemmän "isän tyttö" -toisaalta lapsemme ovat juuri tällaisessa iässä. Sinun kannattaa tutustua kaikenikäisiin lapsiin, tyttöihin ja poikiin. Myös keskustelu auttaa, lapsesi isä on joskus ollut pieni poika -ja hänestä on kasvanut rakastamasi mies! Oletan, että sinulla on mies?
Raskausaikana on normaalia tuntea kaikenlaisia tunteita, ne liittyvät ihmisyyteen ja kasvamiseen äidiksi. Sinussa ei ole mitään vikaa, olet normaalisti epävarma uudesta tilanteesta.
Äitiys herättää myöhemminkin tunteita ja osa niistä (aika iso osa) liittyy lapsen sukupuolisuuteen ja siinä kasvamiseen. Jotkut äidit kertovat, että poikalapsen peseminen tuntuu heistä pahalta, koska he ajattelevat olevansa pedofiileja -mikä ei tietenkään ole totta. Aiheesta on tehty kaiketi tutkimuksiakin -ja lastenhoito-oppaat käsittelevät näitä.
Raskausaika on hyvää aikaa tutustua omaan itseensä, syvimpiin pelkoihin, oikaista luulojaan ym. kasvaa ihmisenä. Ja naisena.

Voimia äitiyteen ja rohkeutta katsoa eteenpäin. :hug:
 

Yhteistyössä