Mä tulen hulluksi kohta,mitä mun pitäs tehdä?

["surullinen"]

Jouduin muuttamaan mieheni mukana toiselle puolelle suomea ja minä sekoan täällä.
Asuin keski-suomessa ja nyt täällä lapissa asutaan.
Mä en viihdy täällä,mulla ei ole työpaikkaa,ei tuttuja,ei ystäviä,kaikki jäi edelliseen paikkaan,.
Mulla on koko ajan sellainen olo,että mun pitäs lähteä takaisin vaikka meille on vauva tulossa.
Mun pää ei kestä elää täällä,ikävä on yötäpäivää
Mies ei voisi kuvitellakkaan muuttavansa muualle.

 

[purjosipuli]

Eip tuossa auta ku etsiä kompromissi tai erota /

 

["xyz"]

Eip tuossa auta ku etsiä kompromissi tai erota /

Yrittää vois kans. Ihan varmasti ei pärjää eikä jaksa jos niin päättää.

 

[purjosipuli]

Hmm, mietin mitä ite tekisin tuossa tilanteessa. Puhuisin varmaan miehen kanssa ja päättäisin jonkun päivämäärän parin kolmen kuukauden päähän ja sovittaisiin et rauhassa katsotaan onko yhtään parempi olo. Ja jos ei ole, sit keskustellaan uudestaan että mitäs nyt sit ku homma ei tunnu toimivan. Ei nyt ainakaan hätäillen kannata mitään lähteä tekemään.

 

[FreezeCat]

:hug:

Mites miehesi ystävät ja kaverit? Löydätkö heistä hengenheimolaista, oletteko miten tekemisissä?Vai oletteko molemmat siellä ikään kuin ummikkoina?

Oletko asiasta keskustellut miehesi kanssa, onko hän miten tunkenasi, onko hänellä mitään takataskussaan mitä ehdottaa? Oletteko asuneet siellä mitenkä kauan? Löytyiskö esim. harrastuspiiristäsi otepintaa uusille ystävyyssuhteille?

Älä ihan heti ole luovuttamassa ja periksi antamassa, vaikka ymmärrän varsin hyvin kaipauksesi sekä sen, että olet seisomassa tyhjän päällä. Kuitenkin sun käsissäs on kaikki avaimet, se miten niitä käytät riippuu itsestäsi. Kauppareissuilla nähdessäsi tuttuja kasvoja voi ryhtyä vaikka kassajonossa jutustelemaan, aloittaen moikkailuista. Toki tähän kaikkeen vaikuttaa myös oma persoonallisuutesi - oletko ulospäinsuuntautuvaa vai sisäänpäinkääntyvää tyyppiä?

Mites neuvolasta, löytyisikö sieltä tuttavuuksia? Käyttekö perhevalmennuksessa? Voit asiasta aivan avoimesti jutella myös neuvolantädille, josko hänellä olisi sinulle vinkkiä annettavaksi .

Oman aikansa se asettuminen ottaa. Muuttaminen monen sadankilometrin päähän on iso juttu. Miehesi ymmärrys asiasta ja sinun tukeminen tässä vaiheessa on tärkeää. Anna vielä ajan kulua, anna uudelle paikkakunnalle mahdollisuus sekä myös sinulle itsellesi.

 

["felicia"]

vähän sama ongelma täälläkin.. tosin meillä oli jo lapsia kun muutettiin miehen kotipaikkakunnalle. kauhea kulttuuri shokki mulle sekä lapsille. kaks vuotta ollaan nyt täällä asuttu ja edelleenkään en koe tätä sellaiseksi paikaksi missä haluan olla. Jotenkin vaan tässä koitan sinnitellä. Kun ei mitään kompromissiakaan voi tehdä. Mies ei suostu muuttamaan mihinkään. Tosi hankalaa. Minä olen kyllä yrittänyt viihtyä mutta vaikka olen löytänyt harrastuksia ja uusia tuttuja ei se kuitenkaan koskaan korvaa sitä omaa kotikaupunkia ja niitä omia läheisiä.

 

["vieras"]

Missä päin Lappia asutte? Jos vaikka samalla paikkakunnalla asuttais...