Mä tein jotain rikollista.

[anteeksi pitkä tarina]

Kerron ensin vähän taustatietoja. Miehelläni on 8 kuukautta sitten diagnosoitu keskivaikeamasennus johon liittyy sosiaalisten tilanteiden pelko-oireita ja tämän takia hän on ollut siitä asti sairaslomalla. Tilanne kotona oli jo vuoden ennen tuota diagnoosia todella vaikea. Mies oireili ja muu perhe kärsi sen seurauksista. En tiedä miten jaksoin sen ajan, mutta kun mies lopulta ymmärsi hakeutua hoitoon, ajattelin että kyllä se tästä.

Tilanne ei kuitenkaan ole paljon parempi. Hyviä hetkiä on ajoittain, mutta suurimmaksi osaksi tilanne on edelleen vaikea. Mies huutaa, heittää tavaroita, tiuskii, menettää hermot olemattomista asioista, makaa sohvalla ja itkee, menee omille menoilleen aina kun huvittaa niin usein kun huvittaa ilmoittamatta, ei kestä hetkeäkään olla lapsen seurassa tai lapsen itkua. Kuitenkin välissä on aina hyviäkin hetkiä kun lääkitystä on taas nostettu. Niiden avulla olen jaksanut koska mies rukoilee minua odottamaan. Hän lupaa että tilanne menee paremmaksi. Olen pyytänyt miestä kysymään psykiatriltaan neuvoja arjesta selviytymiseen, koska mä en jaksa. Mies on kuitenkin sanonut, että psykiatri ei kuulemma osaa mitään neuvoja antaa. Ainoastaan on sanonut, että miestä ei rasittaa, ei saa vaatia häneltä mitään, miehen täytyy saada tehdä ihan sitä mitä haluaa ja vaan levätä.

Olenkin yrittänyt näin toimia, mutta tilanne oli taas viikko sitten aivan kamala. Mies raivostui kun lapsi oli pari päivää kipeä ja kiukutteli sen takia. Mies huusi lapselle kun raivopää jolloin mä menin väliin. Sain minäkin sitten huudot niskaani, sohvapöytä lensi säpäleiksi ja lopulta pakenimme lapsen kanssa vessaan. Mies aikansa huusi ja solvasi, hakkasi seiniä ja vaati meitä lähtemään helvettiin et hän saisi olla rauhassa. Tilanne kuitenkin rauhoittui, arki palasi ja mies meni taas psykiatriaan tapaamaan.

Tällöin mä tein jotain rikollista. Mies toi kotiin potilaskertomuksensa siltä viimeisimmältä kerralta. Ja mä luin sen. Mä en keksinyt enää muuta. Ja nyt mä olen vielä järkyttyneempi kuin aikaisemmin. Lausunnossa kehuttiin kuinka hyvin mies on edistynyt. Miehellä ei kuulemma ole enää havaittavissa mitään jännitysoireita, miehen mieliala vaikuttaa toiveikkaalta ja toipuminen on hyvässä vauhdissa. Lisäksi siinä luki, että mies kokee tilanteen kotona olevan erittäin hyvä, sopuisa, riitatilanteita ei synny ja että hän jaksaa arjen loistavasti ja on onnellinen ja kiitollinen perheestään. Mies siis valehtelee silmät päästä!!! Tai sitten on vielä harhaisempi kuin osasin kuvitellakaan!! Mä epäilen nyt ihan kaikkea mitä tuo mies on kertonut. Onko psykiatri todellakin neuvonut olemaan miehelle mieliksi vai onko mies keksinyt sen itse? Onko se edes pyytänyt neuvoja meidän ristiriitatilanteiden selvittämiseen? Ja miten ihmeessä mies voi edes kuvitella parantuvansa jos ei kerro totuutta lääkärilleen?! Enkä mä voi kertoa miehelle et luin lausunnon. En ikinä. Mä en jaksa enää koska nyt tajuan että toivoa paremmasta ei ole. Ei ole koskaan ollutkaan.

 

[minä]

No on aika ikävä tilanne. Et siis ole ollut miehen mukana missään terapiassa. Sinuna lähtisin kyllä nostelemaan tai pistäisin ukon pihalle.

 

[minni]

Neuvoisin, että menette yhdessä sinne miehen psykiatrille. Tosi hankala tilanne sulla.

 

[a]

sä voit soittaa sille miehen psykiatrille. se ei saa puhua sulle sun miehen asioista, mutta se aivan varmasti kuuntelee sun version kaikesta. ja jatkaa hoitosuhdetta myös uusilla näkökulmilla varustettuna

 

[Oltermanni]

Minä ottaisin yhteyttä miehen terapeuttiin ja kertoisin miten asiat on. Ehkä voisitte yhdessä päästä terapiaan.

Tuttava pariskunnan miehellä on maanis-depressiivisyys todettu. Hän kävi alkuu yksin terapiassa. Kotona sattui ja tapahtui kaikenlaista ja vaimo otti miehen psykiatriin yhtettä. Käyvät koko perhe siellä terapiassa ja mies vielä erikseen. Myös vaimolle on tarjottu omaa terapeuttia.
Nuo, kuten sinun miehesi sairaus kuitenkin koskettaa koko perhettä. Sinunkin olisi hyvä saada puhua niistä jollekin ammattilaiselle.

 

[ap]

Neuvoisin, että menette yhdessä sinne miehen psykiatrille. Tosi hankala tilanne sulla.

Menisin, mutta mies ei ole ainakaan tähän mennessä suostunut siihen. Ja nyt selvisi syy, jos kerran siellä valehtelee. En tiedä voinko itse ottaa lääkäriin yhteyttä? En taida uskaltaa. Enkä tiedä jaksanko edes enää yrittää.

 

[Liekki]

Tunnen yhden perheen jossa äidin oli vastaavassa tilanteessa pakko ottaa lapset ja muuttaa pois. Tilanne oli liian sietämätön. Toki siihen liittyi sekakäyttöä (kaljaa piilossa joka komerossa + lääkkeet = aika paha juttu... ) ja mies ei ikinä osallistunut lasten elämään, edes silloin kun oli terveempi.

Kyllä tuo kuulostaa siltä, että mies vedättää lääkäreitä ja elää jossakin toisessa ulottuvuudessa. Ehkä toivo siitä, että asiat olisivat paremmin ajaa uskomaan asiaan. Keskustelkaa. Koita saada mies suostumaan YHTEISEEN terapiaan. Kissa pöydälle ja näin, koska tuo ei kuulosta kauhean kivalta sinulle. :/

Koita jaksaa!

 

[Gluteus maximus]

pyydät päästä mukaan sinne psykiatrille tai pariterapiaan tai johonkin.

 

[jadal]

Miehesi on sua viilannut linssiin
Ei masentunut ihminen ole palveltava ja passattava, vaan masentuneenkin pitää ottaa osaa tavallisiin arjen tehtäviin ainakin joissain määrin. Tietenkään ei täydellä teholla välttämättä jaksa, ja se on ihan tavallista.

Mutta sinuna kysyisin suoraan mieheltä, miksi käyttäytyy noin; onko hän huomannut hyvän keinon heittäytyä hyysättäväksi, ilman että siitä kukaan motkottaisi mitään.
Olisko sun mahdollista päästä psykiatrin käynnille joskus mukaan? yleensä sitä suositellaankin masentuneen puolisolle.

 

[jadal]

sä voit soittaa sille miehen psykiatrille. se ei saa puhua sulle sun miehen asioista, mutta se aivan varmasti kuuntelee sun version kaikesta. ja jatkaa hoitosuhdetta myös uusilla näkökulmilla varustettuna

tätä peesaan!

 

[vieras]

sä voit soittaa sille miehen psykiatrille. se ei saa puhua sulle sun miehen asioista, mutta se aivan varmasti kuuntelee sun version kaikesta. ja jatkaa hoitosuhdetta myös uusilla näkökulmilla varustettuna

Kyllä sille uskaltaa soittaa. Voimia sinulle!

 

[lapinonni]

Vaikea tilanne! Jos teit jotain rikollista, niin täytyy myöntää että siihen olen minäkin sortunut. Lueskelen miehen sairaskertomuksia, kun aina sopivasti "unohtuu" mainita asioita mitä lääkäri on sanonut.
Usein sanon miehelle, että mä katon nää nyt, en aina... Mies jättää kertomatta, kun ei halua huolestuttaa, tai sitten ei todellakaan tajua mitä se lääkäri kertoo???
On sitä mieltä että munuainen on kunnossa, vaikka papereissa nyt toista lukeekin... Tosin "lääkärikielellä"...
Nyt tulee mieleen kysymys: mihin tarkoitukseen tämä oli kirjoitettu? Ja milloin? Menikö silloin hetkittäin paremmin? Jos nyt on taas ollut taantumisvaihe?
Masennusta pitäisi kyllä tukea, mutta perheellisellä se voi olla todella hankalaa!!!
Psykiatrit harvoin neuvoo, yleensä vain kuuntelee ja saattaa opettaa hiukan esim. vihan hallintaa, mutta sekään ei tule ihan suoraan!
Miehesi voi jaksaa arkea paremmin, vaikka se ei teille ehkä näykkään.
Itse en ehkä jättäisi vaan antaisin aikaa lähtemällä toisaalle... Siis muuttaisin väliaikaisesti pois! Miehelle se voisi aiheuttaa lisää masennusta, mutta jos kertoisin että rakastan ja odotan, vaikka en samassa osoiteessa!!! Itsesi ja lapsesi/lapsiesi kannalta et vaan voi jäädä! Ja tämä voisi loppupeleissä auttaa miestäsikin!

 

[kokemusta on]

Katso vain ettet saa itse diagnoosia ja olet masentunut ja sitä ja tätä
Jos mies kerran osaa noinkin vakuuttavasti tuolla puhua niin mitäpä luulet että ketä ne enään uskoo.

 

[LisaMarie]

Mies on kuitenkin sanonut, että psykiatri ei kuulemma osaa mitään neuvoja antaa. Ainoastaan on sanonut, että miestä ei rasittaa, ei saa vaatia häneltä mitään, miehen täytyy saada tehdä ihan sitä mitä haluaa ja vaan levätä.

Tässä kohtaa mä olin jo valmis vastaamaan sulle, että mies taitaa nyt vedättää suo. Psykiatrit ei tosiaan sano, että pitää levätä tekemättä mitään, vaan ne pyrkii aktivoimaan. Mä sain vaan sellaisia tehtäviä, että mihin asioihin mun pitöis kiinnittä huomiota ja mihin pyrkiä (liikuntaa, liikuntaa ja vielä kerran likuntaa) ja mies saa joka viikko nipun kirjallisia läksyjä terapeutiltaan, lukujärjetyksiä ja ohjeita itsensä aktivointiin.
Ja mitä tulee tuohon, että mies on valehdellu lääkärilleen, sekään ei ole ihme. Se on itsesuojelua. Mutta taitavan lääkärin pitäis nähdä kyllä sen läpi.
Itse tajusin tilani vasta toivuttuani, sekä sen, että ei ihme, etten tuntenu saavani apua, kun aina lääkärissä esitin terveempää.
Sinne olis aina pitäny päästä jus silloin kun "oli tilanne pällä" ja eihän sinne päässy...JOten kun sinne pääsi, kaiki oli taas ihan hyvin!

 

[Lili77]

Minä kanssa soittaisin sille miehen psykiatrille, sille ei tietenkään tarvitse sanoa että luit epikriisin. Kerrot vaan miten kotona menee ja kysyt mitä sinä voit tehdä. Onko oikein hyysätä miestä ja olla nalkuttamatta vai pitäskö yrittää elää normaalisti ja olla oma itsensä. Sitten saat kyllä tietää onko lääkäri käskenyt hyysätä (mitä kyllä vahvasti epäilen). Luulen että lääkäri on hyvinkin mielissään oikeista tiedoista, koska homma ei etene jos lääkäri luulee että hyvin menee. Se on myös miehen etu. Jos mies siitä villiintyy niin sanot suoraan että et jaksa ja yhteinen terapia on viimeinen keino pelastaa avioliitto. Voishan sitä sanoa että kotona on niin vaikeaa että olisi suotavaa ettei lääkäri kerro miehelle sun soitosta.
Voimia!

 

[mä]

Ota yhteys miehesi psykiatriin ja kerro, että tiedät miehesi käyvän hänen vastaanotollaan. Psykiatri ei kerro sinulle, käykö mies hänen luonaan vai ei, mutta se ei haittaa. Kerrot sitten kaiken tälle psykiatrille ja lopetatte puhelun.

Näin minä tein, kun epäilin äitini hoidossa olevan jotain mitä minä en tiedä. Ja tilanne muuttuikin sitten rajusti sen kerran jälkeen, joten epäilen vahvasti, ettei äitini edes käynyt mtt:ssä kuten piti.