Mä tapasin mun elämäni rakkauden Afrikassa Onko kukaan muu muuttanut ulkomaille rakkauden perässä?...

[Rakastunut]

vähän epätietoinen miten saadaan tulevaisuus rullaamaan. Olin vapaaehtoisena opettamassa englantia eräässä afrikan koulussa 4kk.. ja rakastuin elämäni ensimmäistä kertaa nyt vasta 30vuotiaana! Nyt oon suomessa ja tosi onneton kun ei oo muutakuin tää tietokone millä pidetään yhteyttä. Mies omistaa pienen lastensairaalan kotikaupungissaan eikä halua muuttaa suomeen koska vaikka omassa maassaan hyvä koulutus niin suomessa sillä ei olisi mitään arvoa =( Minulle tuo 4kk oli jo todellinen irtiotto enkä tiedä pystyisinkö myymään kotini ja muuttamaan ulkomaille. Minun olisi helpompi saada töitä kyseisestä paikasta mutta en tiedä olisiko se liian suuri hyppy tuntemattomaan... Oon vaan niin rakastunut että mahan pohjaa ihan kihelmöi kun ajattelen noita asioita mitä koin! ONKO KUKAAN MUU MUUTTANUT ULKOMAILLE RAKKAUDEN PERÄSSÄ? siis vain rakkauden niin ettei siihen saisi mitään rahaakaan kaupan päälle kun lähtee...

 

[x]

italiakin olis haaveissa

 

[ap]

kerro lisää!

 

[vieras]

Kerran täällä vaan eletään! Lähde, pääsee sieltä pois sitten jos homma ei suju!

 

[Mamma italiana]

italiakin olis haaveissa

kulttuurierot pienemmàt

 

[hmm]

Olen itsekin kolmekymppinen, en ole kyllä vastaavassa tilanteessa ollut. Harkitsisin sinuna ensimmäiseksi mahdollista asunnon vuokrausta ennen myyntiä? Virkavapaata töistä (jos täällä on) ja lähtisin vaikka vuodeksi rakkaan luo.
Jos se on Sitä Suurta Rakkautta, kyllä mä jättäisin kuitenkin sitten kaiken täällä taakseni. Siellä on koti, missä sydänkin...

 

[v]

"Olin vapaaehtoisena opettamassa englantia eräässä afrikan koulussa 4kk.."

Paljonkos naisen euro olikaan verrattuna miehen euroon?

 

[Mamma italiana]

"Olin vapaaehtoisena opettamassa englantia eräässä afrikan koulussa 4kk.."

Paljonkos naisen euro olikaan verrattuna miehen euroon?

niin ja voiko kaikkea edes mitata rahassa? varmaan tosi hieno kokemus

 

[v]

"Olin vapaaehtoisena opettamassa englantia eräässä afrikan koulussa 4kk.."

Paljonkos naisen euro olikaan verrattuna miehen euroon?

niin ja voiko kaikkea edes mitata rahassa? varmaan tosi hieno kokemus

Varmaan oli hieno kokemus juu, mut saa niitä sellaisiakin hienoja kokemuksia mistä maksetaan palkkaa.

 

[Mamma italiana]

"Olin vapaaehtoisena opettamassa englantia eräässä afrikan koulussa 4kk.."

Paljonkos naisen euro olikaan verrattuna miehen euroon?

niin ja voiko kaikkea edes mitata rahassa? varmaan tosi hieno kokemus

Varmaan oli hieno kokemus juu, mut saa niitä sellaisiakin hienoja kokemuksia mistä maksetaan palkkaa.

kyllà mutta moni tekee myòs hyvàntekevàisyyttà ja vapaaehtoistyòtà

 

[SeInka]

Kämppä vuokralle ja töistä palkatonta vapaata ja maailmalle. Jos rupeaa oikeasti sujumaan, niin sitten vasta myyt ja irtisanoudut. Kannataa ehdottomasti ottaa selvää, mitä tästä voisi seurata!

 

[vieras]

Olen itsekin kolmekymppinen, en ole kyllä vastaavassa tilanteessa ollut. Harkitsisin sinuna ensimmäiseksi mahdollista asunnon vuokrausta ennen myyntiä? Virkavapaata töistä (jos täällä on) ja lähtisin vaikka vuodeksi rakkaan luo.
Jos se on Sitä Suurta Rakkautta, kyllä mä jättäisin kuitenkin sitten kaiken täällä taakseni. Siellä on koti, missä sydänkin...

Peesi!

 

[v]

"Olin vapaaehtoisena opettamassa englantia eräässä afrikan koulussa 4kk.."

Paljonkos naisen euro olikaan verrattuna miehen euroon?

niin ja voiko kaikkea edes mitata rahassa? varmaan tosi hieno kokemus

Varmaan oli hieno kokemus juu, mut saa niitä sellaisiakin hienoja kokemuksia mistä maksetaan palkkaa.

kyllà mutta moni tekee myòs hyvàntekevàisyyttà ja vapaaehtoistyòtà

Ja miehet käärivät rahat itselleen naisten ilmaisesta työstä. Se nyt vaan on tyhmää maksaa palkkaa...

 

[ap]

Joo mä oon siis opettaja täällä ja otin jo ton 4kk virkavapaata. Siellä oli myös miehiä vapaaehtoistyössä kun kyse on hyväntekeväisyysprojekstista jossa koulutetaan vähävaraisia lapsia... Matkat ja ruoat kyllä maksettiin ja lähdinkin lähinnä sen vuoksi että halusin uuden kokemuksen jota ei ehkä olis tullut toista kertaa vastaan. Ja tällä hetkellä mä en kadu tota yhtään. Jos saisin uudestaan samat kokemukset niin maksaisin itse vaikka kymppitonnin että pääsisin=) Ja tää rakkauden aiheuttaman kestohumalan otan kyllä myöskin mieluummin ku neljän kk palkan rahana. Sitten vaan jos oikeasti muuttaisin niin tilanne olisi se ettei palkka olisi tosiaan ku pari euroa päivässä sitä tasoa jos oon oikein ymmärtänyt siis jos menisin sinne kouluun töihin. On mulla kyllä yksinäisenä ihmisenä rahaa sen verran jemmassa että paluulennon saisin =) Mies sanoi kyllä että hänen sairaalaan pääsisin apulaiseksi töihin mutta jätin kertomatta että pyörryn yleensä ku näen verta =)

 

[juuei]

Olen muuttanut miehen perässä Iso-Britanniaan. Ja kahden vuoden päästä takaisin kotiin...

Kyllä kulttuurieroilla vaan on väliä. Varsinkin kun en ole erityisen sosiaalinen luonne.

 

[Ksantippa S.]

Joo mä oon siis opettaja täällä ja otin jo ton 4kk virkavapaata. Siellä oli myös miehiä vapaaehtoistyössä kun kyse on hyväntekeväisyysprojekstista jossa koulutetaan vähävaraisia lapsia... Matkat ja ruoat kyllä maksettiin ja lähdinkin lähinnä sen vuoksi että halusin uuden kokemuksen jota ei ehkä olis tullut toista kertaa vastaan. Ja tällä hetkellä mä en kadu tota yhtään. Jos saisin uudestaan samat kokemukset niin maksaisin itse vaikka kymppitonnin että pääsisin=) Ja tää rakkauden aiheuttaman kestohumalan otan kyllä myöskin mieluummin ku neljän kk palkan rahana. Sitten vaan jos oikeasti muuttaisin niin tilanne olisi se ettei palkka olisi tosiaan ku pari euroa päivässä sitä tasoa jos oon oikein ymmärtänyt siis jos menisin sinne kouluun töihin. On mulla kyllä yksinäisenä ihmisenä rahaa sen verran jemmassa että paluulennon saisin =) Mies sanoi kyllä että hänen sairaalaan pääsisin apulaiseksi töihin mutta jätin kertomatta että pyörryn yleensä ku näen verta =)

Rakastunut ihminen menee sinne missä sydän on. Mutta en todellakaan kehottaisi ryhtymään opettajaksi tai sairaala-apulaiseksi parilla eurolla päivässä. Varsinkin, jos miehesi kirjaimellisesti omistaa sairaalan.

En tiedä, mihin maahan olet menossa, mutta voisitko organisoida jonkin pienen yrityksen, joka työllistäisi paikallisia naisia? Käsitöitä, paikallisia voiteita, kuivattuja marjoja, tms. Suomesta voisit hankkia yhteistyökumppaneita ekokaupoista. Kovin monen ihmisen ei tarvitse ostaa tuotteitasi, kun saisit jo kuukausipalkan verran, ja samalla työllistäisit muitakin.

 

[hm]

Ap:nä lukisin kirjan valkoinen masai.

 

[Ksantippa S.]

Tavailin tuossa vielä, että miehesi siis omistaa pienen lastensairaalan, mutta työskentelee vapaaehtoisena koulussa ihan toisessa kaupungissa. Kuulostaa perin merkilliseltä näin toisella miettimällä. Kävitkö koskaan tuossa sairaalassa?

Tuollainen elämäntyyli kertoo mielestäni joko pienestä totuuden muuntelusta tai sitten siitä, että henkilö on oman yhteisönsä mittapuulla todella rikas. Ja sehän tarkoittaisi sitä, ettei sinun tarvitse enää raha-asioita miettiä.

 

[ap]

Siis minä työskentelin koulussa opettajana ja mies ihan eri paikassa omistamassaan sairaalassa eli siis ne työpaikat ei liity mitenkään toisiinsa!! Ja kävin tuossa miehen omistamassa sairaalassa ja hän tosiaankin on rikas mutta jotenki oon semmonen ihminen että haluan kyllä jotain työtäkin tehdä. Ja mies tarjosi sairaalasta työtä mutta sitä mä en voi ottaa vastaan koska en pysty edes sitomaan mitään haavaa. Ton koulutyön ottaisinkin lähinnä vapaaehtoistyöstä...

 

[ap]

ja sillä parilla eurolla saa kyllä siitä paikasta ruokaa ettei oo ihan suomen hintatasoa =)

 

[Ksantippa S.]

Ap:nä lukisin kirjan valkoinen masai.

Olen kirjan lukenut, ja suhtaudun terveellä kriittisyydellä monikulttuurisiin suhteisiin. Mutta mikäli asiat ovat kuten aloittaja viestissään väittää, on vähän kohtuutonta verrata sairaalan omistajaa masaisoturiin.

Vai onko sinusta ihan sama asia, rakastuuko esimerkiksi yhdysvaltalainen Nokian insinöörinä työskentelevään suomalaiseen vai nahkoihin pukeutuvaan Grönlannin inuittiin? Eurooppalaisia molemmat, toinen vain kuuluu luonnonkansaan ja toinen on urbaani ja koulutettu.

 

[ap]

ja siis toi koulu missä olin 4kk on miehen kotikaupungissa missä myös tuo sairaala on. Kuulostaa varmaan hitusen monimutkaiselta. Tässä ei olis mitään ongelmaa muuten mutta se arveluttaa kun täällä suomessa on kaikki mun asiat niin varman päälle pedattu työ asunto jne ja siellä elämä olis aikas boheemia. Kiva koti ja jotain töitä mutta se tulevaisuus... ku oon aina semmoi et mietin et mitä jos jotain käy... Mutta tällä asenteellahan ei saa kyllä mitään aikaan =)

 

[ap]

okei siis nyt mua kiinnostaa hiukan ton kirjan sisältö =)

 

[Ksantippa S.]

Siis minä työskentelin koulussa opettajana ja mies ihan eri paikassa omistamassaan sairaalassa eli siis ne työpaikat ei liity mitenkään toisiinsa!! Ja kävin tuossa miehen omistamassa sairaalassa ja hän tosiaankin on rikas mutta jotenki oon semmonen ihminen että haluan kyllä jotain työtäkin tehdä. Ja mies tarjosi sairaalasta työtä mutta sitä mä en voi ottaa vastaan koska en pysty edes sitomaan mitään haavaa. Ton koulutyön ottaisinkin lähinnä vapaaehtoistyöstä...

No hyvä jos näin. Jos sinun ei tarvitse tehdä työtä toimeentulosi eteen etkä kaipaa sen kummempaa elintasoa kuin paikalliset opettajatkaan, niin mikä on edes ongelma? Niillä maailman kulmilla harvoin tekeminen loppuu.

Minkä alan opettaja olet? Tunnen paljon opettajia, ja yleensä he kirjoittavat hieman erilaisella tyylillä.

 

[Ksantippa S.]

okei siis nyt mua kiinnostaa hiukan ton kirjan sisältö =)

Lyhyesti sanottuna: nainen tapaa turistimatkalla masaisotilaan ja muuttaa tämän luo savimajaan tietämättä mitään masaikulttuurista. Yhteistä kieltä heillä on ehkä viisi sanaa.

Lopputulos on arvattavissa ja juuri sellainen, joka saa nämä punaniskarasistit hyppimään ilosta. Masai osoittautuu väkivaltaiseksi ja mielenterveysongelmaiseksi. Nainen puolestaan on kuolla hepatiittiin ja malariaan ja raskauteen ja ties mihin, kunnes palaa koti-Eurooppaan.