Mä tapasin eilen miehen..

[sekopää]

Tai no mä tapasin sen jo viime viikolla,sain vain eilen "muistinvirkistystä".=)
Vaikutti kivalta ja tutustumisen arvoiselta tyypiltä,vieläkin.
Hiukan silti hermostuttaa,ku en oo oikein toipunut ja päässyt yli edellisestäkään miehestäni,ku tämä"uusi" pöllähti eteeni.
Oonkohan mä ihan tyhmä ja totaalisen naiivi,jos luulen että ns.kohtalo olis tän miehen mun eteeni tässä tilanteessa heittänyt?
Ei me missään suhteessa olla vielä,kunhan tutustutaan vaan.
Silti on jotenkin kumma olo,olen pitkästä aikaa iloinen,mutta silti pelottaa,että oonko mä oikeesti valmis tähän.
Mä oon vaan itkenyt viimeiset viikot,olen ollut tosi masentunut.Ja nyt olisi ehkä mahdollista olla onnellinen.
En halua sitä miestä loukatakaan.Enkä antaa turhaa toivoa.
Silti mietin,että saankohan mä vielä olla onnellinen,pitääkö mun vielä surra ja pitääkö mun päästää tää mies ja olla yksin..?
Olispa joku elämän käsikirja..Näin elät hyvän elämän ketään loukkaamatta..tai jotain muuta vastaavaa.=)

 

[Ruttunokka]

Tollaista samanlaista kirjaa olen kaivannut, mutta eipä ole löytynyt. Neuvoksi vaan, että tee niinkuin sydän sanoo, mutta maltilla. Ei suinpäin tultapäin, vaan harkiten, nauttien ja iloiten. B)

 

[HeviäPRKLE]

Minä en välttämättä heittäytyisi suin päin suhteeseen.Uusi ihminen saa aina perhosia vatsaan ja kädet hikoamaan,se on selvä. Ajattele mikä sinulle itsellesi on parasta.Kannattaisko ottaa semmonen hengähdystauko? Tietääkö tämä uusi mies sun tilanteesta? Ite toki päätät mitä teet ja mihin oot valmis..

 

[ap]

Kerroin sen heti,kun tavattiin.Se,että tavattiinkin oli puhdas vahinko.
Mä tiedän,että mun pitää laittaa kilokaupalla jäitä hattuun.
Silti,pakko myöntää,on ihanaa nauraa ja nauttia toisen seurasta.
Mä en olisi uskonut,että näin käy vielä...Että mä oikeasti nautin jonkun seurasta!
Mä vaan oon aina tavannut exäni aika huonoissa elämäntilanteissa,hypännyt suoraan kelkkaan mukaan ja huonosti on käynyt.Siis totta kai ,joka suhteessa on ollut hyvääkin,mutta aina on tullut jotain ja suhde kaatuu.
Mä toivon,todallakin toivon,että mä opin virheistäni.

 

[Seipääntyöntäjä]

Suhtaudut nyt vain tähän uuteen ihastukseen alusta lähtien sellaisena reboundina, eräänlaisena itsetunnon kohottajana ja elämänhalun palauttajana. Ihastu, nauti tunteesta ja ihailusta, mutta älä antaudu liikaa tunteittesi valtaan. Sillä karu totuus on, että heti edellisen suhteen jälkeen aloitettu uusi suhde harvoin kestää..

Toki poikkeuksiakin tapahtuu.

 

[ap]

Näin mä yritän tämän nyt ottaakin.Kiitos neuvosta!
Mä tiiän,että ehkä en oo täysin valmis siihen taas. Onhan se varmasti reilua myös tätä toista osapuolta kohtaan,että saan surettua entiset pois ja aloittaa puhtaalta.
Mä en vaan tiiä,että toivunko tosta edellisestä suhteesta kunnolla ikinä...
Nyt kun autoitte mua,niin tajusin myös sen,että jos tää "uusi" ei jaksa odottaa,niin hän ei oo myöskään sen arvoinen.Eiköhän se näin mene?
Hän kuitenkin tietää täysin missä mennään,tiesi heti kun tavattiin.

 

[Seipääntyöntäjä]

Nyt kun autoitte mua,niin tajusin myös sen,että jos tää "uusi" ei jaksa odottaa,niin hän ei oo myöskään sen arvoinen.Eiköhän se näin mene?
Hän kuitenkin tietää täysin missä mennään,tiesi heti kun tavattiin.

Se on justiinsa noin.

Jos hän sinut kokonaan omakseen tahtoo, hän jaksaa kyllä odottaa että olet valmis uuteen vakavaan suhteeseen. Jos ei jaksa, ei häntä ollut sinulle pidemmäksi iloksi tarkoitettukaan.