Mä taidan sit olla perheellisten ystävieni painajainen!!

[Riesako]

Pidän todella lapsista, olen kiinnostunut lastenkasvatuksesta ja sen eri menetelmistä, luen paljon alan kirjallisuutta ja lehtiä yms.

Osallistun näin ollen myös mielelläni ystävieni lapsia koskeviin keskusteluihin (siis mitä ystävät itse kertovat minulle) ja pohdiskelen vapaasti eri vaihtoehtoja ja muistelen ääneen lukemiani juttuja.

En yritä millään tavalla päällepäsmäröidä tai esittää tietävämpää kuin vanhemmat itse ovat, ja sanonkin usein, että kokemuksella en voi puhua kun ei omia lapsia vielä ole, mutta näin uskoisin/tämä on minun mielipiteeni/näin luin.

Ystävät eivät päin naamaa ole koskaan hermostuneet, enkä kyllä siis mitenkään tuputa mitään kasvatusneuvoja kun jokainen ystävistäni osaa kasvattaa omat lapsensa hienosti, mutta puhun usein mielelläni lapsista ja heidän elämästään.

Kun lukee täällä ihmisten purkautumisia lapsettomista ystävistään, tuntuu pahalta - olenko minäkin painajainen.

 

[HelloShitty]

se riippuu aina siitä miten sen oman mielipiteen tuo esiin. ja nää "kannattais...." tai "sun pitäis.." ei oo hyvä tyyli.

 

[sinihammas]

Mulle et olisi painajainen. Tykkään rakentavasta keskustelusta ja en elä harhaluulossa, että lapsettomalla ei voisi olla järkeviä lastenkasvatusneuvoja.

Mutta lapsettomat kaverit on mulle henkireikä siinä mielessä, että heidän kanssaan puhun mieluusti jostain muusta kuin lapsista.

 

[Riesako]

Siis en tietenkään ala moittia edes sivulauseessa tai toisin sanoen ystävieni kasvatusmetodeja, tai mitään vastaavaa. Kun en ole sillä mielin liikkeellä, että itse taitaisin lastenkasvatuksen tai että omat vanhemmat olisivat lapsilleen huonoja kasvattajia.

Mutta mietin, että pitäisikö minun tästä lähtien pitää suuni kiinni lapsia koskevissa keskusteluissa. :/

 

[PE]

Mä luulen, että sun tapauksessa tietynlainen ote kasvatusoppeihin säilyy ja voit ollakin hyvä neuvomaan. Mäkin olin niin viimeisen päälle kasvattaja kun lapsi oli vauva, mutta sitten kun siitä tuli tuo kauhea rasavilli räyhäpetteri, jonka pinna on nanometrin pituinen niin meitsin kaikki hyvät kasvatusperiaatteet unohtuivat ja tilalle tuli ne perinteiset uhkailu, kiristys lahjonta

 

[Istafra]

Kyllä minä kysyn monesti lapsettomien ystävieni mielipiteitä. He osaavat suhtautua monesti objektiivisemmin asioihin kuin minä äitinä. Heitä on myös siunattu viisaudella olla puuttumatta liikaa näihin asioihin.

 

[Usein on niin]

Juu, lapsettomia neuvojia on monenlaisia... Mut just tuo " Sun kannattais... ", " Ei kannattais ... " jne. " On pahimmasta päästä kun lapsettoman suusta kun hoitaa koliikkivauvaa ja taaperoikäistä vipeltäjää... Olis vaikka konkreettisena apuna tyyliin vie lapset ulkoilemaan ( vauva vaunuihin ja taapero mukaan ), jos todella on niin kiinnostunut osallistumaan asiaan.

 

[winhis]

Pidän todella lapsista, olen kiinnostunut lastenkasvatuksesta ja sen eri menetelmistä, luen paljon alan kirjallisuutta ja lehtiä yms.

Osallistun näin ollen myös mielelläni ystävieni lapsia koskeviin keskusteluihin (siis mitä ystävät itse kertovat minulle) ja pohdiskelen vapaasti eri vaihtoehtoja ja muistelen ääneen lukemiani juttuja.

En yritä millään tavalla päällepäsmäröidä tai esittää tietävämpää kuin vanhemmat itse ovat, ja sanonkin usein, että kokemuksella en voi puhua kun ei omia lapsia vielä ole, mutta näin uskoisin/tämä on minun mielipiteeni/näin luin.

Ystävät eivät päin naamaa ole koskaan hermostuneet, enkä kyllä siis mitenkään tuputa mitään kasvatusneuvoja kun jokainen ystävistäni osaa kasvattaa omat lapsensa hienosti, mutta puhun usein mielelläni lapsista ja heidän elämästään.

Kun lukee täällä ihmisten purkautumisia lapsettomista ystävistään, tuntuu pahalta - olenko minäkin painajainen.

Et ole painajainen! Musta on ihanaa, että mun urakeskeiset sinkkukaverit pohtii lastenkasvatusasioita mun kanssa! Jos mielestäni ovat väärässä jossain asiassa, niin sanon kyllä. Musta on ihan älytöntä kun jotkut valittaa, että lapsettomien kavereiden kanssa ei ole enää mitään yhteistä ja sitten valitetaan, miten ne puhuu lapsista "ihan kuin ne jotain tietäis". Meidän porukassa hienoa onkin juuri se, että kaikkia kiinnostaa toisten elämä (vaikka se olisi erilaista kuin oma ) ja kaikesta jutellaan, vaikkei kaikesta kaikkea tiedettäisikään. Tulipas monta "kaikki"-sanaa

 

[Riesako]

Pidän todella lapsista, olen kiinnostunut lastenkasvatuksesta ja sen eri menetelmistä, luen paljon alan kirjallisuutta ja lehtiä yms.

Osallistun näin ollen myös mielelläni ystävieni lapsia koskeviin keskusteluihin (siis mitä ystävät itse kertovat minulle) ja pohdiskelen vapaasti eri vaihtoehtoja ja muistelen ääneen lukemiani juttuja.

En yritä millään tavalla päällepäsmäröidä tai esittää tietävämpää kuin vanhemmat itse ovat, ja sanonkin usein, että kokemuksella en voi puhua kun ei omia lapsia vielä ole, mutta näin uskoisin/tämä on minun mielipiteeni/näin luin.

Ystävät eivät päin naamaa ole koskaan hermostuneet, enkä kyllä siis mitenkään tuputa mitään kasvatusneuvoja kun jokainen ystävistäni osaa kasvattaa omat lapsensa hienosti, mutta puhun usein mielelläni lapsista ja heidän elämästään.

Kun lukee täällä ihmisten purkautumisia lapsettomista ystävistään, tuntuu pahalta - olenko minäkin painajainen.

Et ole painajainen! Musta on ihanaa, että mun urakeskeiset sinkkukaverit pohtii lastenkasvatusasioita mun kanssa! Jos mielestäni ovat väärässä jossain asiassa, niin sanon kyllä. Musta on ihan älytöntä kun jotkut valittaa, että lapsettomien kavereiden kanssa ei ole enää mitään yhteistä ja sitten valitetaan, miten ne puhuu lapsista "ihan kuin ne jotain tietäis". Meidän porukassa hienoa onkin juuri se, että kaikkia kiinnostaa toisten elämä (vaikka se olisi erilaista kuin oma ) ja kaikesta jutellaan, vaikkei kaikesta kaikkea tiedettäisikään. Tulipas monta "kaikki"-sanaa

Ihania ja kannustavia vastauksia teillä!
Tällaista meidänkin ystävyyssuhteissa (minun näkökulmastani ainakin) on, mutta jotenkin usko itseensä ja ystävien mielipiteisiin minusta kokee kolauksen kun lukee jatkuvasti näitä "lapsettomat kaverit ovat ahdistavia ja ärsyttäviä - aivan niinku ne jotain tietäis."