K
"koppakuoriainen"
Vieras
Mun äitini on rasittava. En tiedä, tarkoittaako se hyvää ja haluaa jakaa neuvojaan vai pitääkö se meitä muita jotenkin tyhmänä ja haluaa vain päästä pätemään. En ole koskaan uskaltanut kysyä, miten on.
Sille ei voi edes kertoa mitään hauskaa sattumusta, kun se joko keksii siitä jotain kritisoitavaa tai sitten se ohjeistaa aivan tosissaan, miten vastaavassa tilanteessa pitäisi toimia. Eivätkä nämä hauskat sattumukset liity mihinkään typerään kaahottamiseen, vaan lapsiin! Mä en ole onnistunut kertomaan yhtään hauskaa juttua niin, ettei siitä olisi tullut jotain sanomista. Jos mä kerron, miten kuopus piiloutui vaatehuoneesta noutamansa vaateläjän alle ja virnisteli sitten sieltä ilkikurisen näköisenä, äiti tulkitsee, että se raukka ei saa huomiota kuin "negatiivisin keinoin" eikä se opi, ettei vaatteita kuulu nuhjata pitkin lattioita.
Mua kritisoidaan imettämisestä. Samoin siitä, että pidän lapsesta väärin kiinni, kun se opettelee kävelemään. En saisi pitää käsistä vaan vain kainaloista. Syötän lapsille vääränkokoisia ruoanpaloja. Se pitää mulle luentoja lastenkasvatuksesta.Yhdellä viikolla se vänisee, etten saa olla tiukka lapsille, niille opetetaan käyttäytymistä sitten isompana. Toisella viikolla se luennoi, miten tärkeää on pitää lapsille rajat, kieltää niitä ja estää niitä tekemästä tyhmyyksiä. Mulla alkaa olla mitta niiiiiin täynnä 4 vuoden jälkeen.
Mä en yleensä ole laittanut sille erityisesti hanttiin, yrittänyt vain päästää märinät toisesta korvasta ulos, mutta viime viikolla mulla tuli pää niin täyteen sitä lärpätystä, että pinna paloi. Pidin kuulemma lapsesta väärin kiinni kun puin sitä ja siksi lapsi karjui kuin syötävä. Kuopuksella on se vaihe, kun ulkovaatteiden pukeminen on ihan perseestä. Mä olen tavannut ottaa kiukuttelijan syliin istumaan, selkä itseäni vasten ja sitten tukevalla kouraotteella nappaan kiinni joka raajan vuoron perään ja laitan ne hihoihin ja lahkeisiin. Suorituksen päätteeksi jutellaan mukavia ja muksu pyyhältää ovelle innoissaan odottamaan ulospääsyä. Pitäisi kuulemma olla vuorovaikutuksellinen ja pukea rimpuileva ja potkiva lapsi edestäpäin.
Multa paloi proppu keskellä sitä pukemisshowta, kun yksi vain mäkätti vieressä ja ärähdin, että sopisi olla neuvomatta jatkuvasti, mulle riittää. Nyt on sitten vallinnut radiohiljaisuus jo neljä päivää. Tyhmäähän tämä aikuisilta on, mutta mä aion antaa äitimuorin marinoitua rauhassa, onpa kerrankin hänen vuoronsa olla kiukkuinen saamastaan kohtelusta. En mä tahallani sille töräyttänyt mielipidettäni, pääsi vahingossa lipsahtamaan. Tuli kyllä sellainen olo, että mä pian opettelen sanomaan muutenkin kuin vahingossa, helpotti oloa kyllä huomattavasti.
Sille ei voi edes kertoa mitään hauskaa sattumusta, kun se joko keksii siitä jotain kritisoitavaa tai sitten se ohjeistaa aivan tosissaan, miten vastaavassa tilanteessa pitäisi toimia. Eivätkä nämä hauskat sattumukset liity mihinkään typerään kaahottamiseen, vaan lapsiin! Mä en ole onnistunut kertomaan yhtään hauskaa juttua niin, ettei siitä olisi tullut jotain sanomista. Jos mä kerron, miten kuopus piiloutui vaatehuoneesta noutamansa vaateläjän alle ja virnisteli sitten sieltä ilkikurisen näköisenä, äiti tulkitsee, että se raukka ei saa huomiota kuin "negatiivisin keinoin" eikä se opi, ettei vaatteita kuulu nuhjata pitkin lattioita.
Mua kritisoidaan imettämisestä. Samoin siitä, että pidän lapsesta väärin kiinni, kun se opettelee kävelemään. En saisi pitää käsistä vaan vain kainaloista. Syötän lapsille vääränkokoisia ruoanpaloja. Se pitää mulle luentoja lastenkasvatuksesta.Yhdellä viikolla se vänisee, etten saa olla tiukka lapsille, niille opetetaan käyttäytymistä sitten isompana. Toisella viikolla se luennoi, miten tärkeää on pitää lapsille rajat, kieltää niitä ja estää niitä tekemästä tyhmyyksiä. Mulla alkaa olla mitta niiiiiin täynnä 4 vuoden jälkeen.
Mä en yleensä ole laittanut sille erityisesti hanttiin, yrittänyt vain päästää märinät toisesta korvasta ulos, mutta viime viikolla mulla tuli pää niin täyteen sitä lärpätystä, että pinna paloi. Pidin kuulemma lapsesta väärin kiinni kun puin sitä ja siksi lapsi karjui kuin syötävä. Kuopuksella on se vaihe, kun ulkovaatteiden pukeminen on ihan perseestä. Mä olen tavannut ottaa kiukuttelijan syliin istumaan, selkä itseäni vasten ja sitten tukevalla kouraotteella nappaan kiinni joka raajan vuoron perään ja laitan ne hihoihin ja lahkeisiin. Suorituksen päätteeksi jutellaan mukavia ja muksu pyyhältää ovelle innoissaan odottamaan ulospääsyä. Pitäisi kuulemma olla vuorovaikutuksellinen ja pukea rimpuileva ja potkiva lapsi edestäpäin.
Multa paloi proppu keskellä sitä pukemisshowta, kun yksi vain mäkätti vieressä ja ärähdin, että sopisi olla neuvomatta jatkuvasti, mulle riittää. Nyt on sitten vallinnut radiohiljaisuus jo neljä päivää. Tyhmäähän tämä aikuisilta on, mutta mä aion antaa äitimuorin marinoitua rauhassa, onpa kerrankin hänen vuoronsa olla kiukkuinen saamastaan kohtelusta. En mä tahallani sille töräyttänyt mielipidettäni, pääsi vahingossa lipsahtamaan. Tuli kyllä sellainen olo, että mä pian opettelen sanomaan muutenkin kuin vahingossa, helpotti oloa kyllä huomattavasti.
