Mä pelkään ihan kauheesti että meidän äiti kuolee.

[itkuinen]

Äidillä uusinut rintasyöpä useamman kerran. Nyt tämänhetkiset hoidot annetaan, koska keuhkoissa on joku pieni tummentuma, mitä ei voida leikata. Vuodessa se ei ole kuulemma kasvanut paljon ja lääkärit olleet luottavaisin mielin. Toinen rinta on poistettu ja rintojen ja rintakehän alueelta syöpäsolut on saatu pois. Nyt vain huolena tuo keuhko.

Äiti alkaa olla aika loppu noista hoidoista kun niitä annetaan koko ajan. Nyt sai flunssan ja joutui tänä aamuna keuhkokuumeen vuoksi keskussairaalaan. Jotenkin pelottaa kauheasti että hän nyt kuolee. Niin paljon lukenut siitä miten lopulta syöpäpotilas heikkenee keuhkokuumeen takia ja kuihtuu pois.

 

[***]

Ei rakkaasta äidistä tietenkään haluaisi luopua! Jospa Taivaan Isä auttaisi kaikessa! Jeesuksen nimessä!

 

[himpsis]

:hug::hug:
Voimia pelon ja surun keskelle!

Itse olen kokenut saman tilanteen. Toivon kovasti että äitisi selviää.

 

[itkuinen]

Kiitos vastauksista! Mä toivon kanssa, että äiti jaksaisi taistella! Tuntuu vaan että alkaa olla jo kohtuutonta häneltä edes sitä vaatia kun aina vaan saa niitä solumyrkkyjä ja näkee että toinen alkaa olla jo aika väsynyt. Toivoisin vaan että ehtisi nähdä kun lapset kasvaisivat edes vähän vanhemmiksi koska mummo on heille kovin tärkeä.

 

["vieras"]

Mun siskolla on molemmat rinnat poistettu ja keuhkoista löyty kuvauksissa tummentuma. Leikattiin, mutta ei ollutkaan syöpä. Onneksi! Onko varma, että tummentuma on syöpä kasvain? Voimia sinulle ja äidillesi!

 

[Asa]

Voimia sinulle! Olen itse vastaavankaltaisessa tilanteessa, äitini rintasyöpä on levinnyt hänellä luustoon ja muuallekin ja tämä on niin raastavaa.. Katsoa, kun itselle niin rakas ja tärkeä ihminen kuihtuu päivä päivältä. En tahdo edes ajatella sitä, että hän joskus.. niin, väsyy taisteluun.

 

[itkuinen]

[QUOTE="vieras";25731676]Mun siskolla on molemmat rinnat poistettu ja keuhkoista löyty kuvauksissa tummentuma. Leikattiin, mutta ei ollutkaan syöpä. Onneksi! Onko varma, että tummentuma on syöpä kasvain? Voimia sinulle ja äidillesi![/QUOTE]

Hyvä että siskosi selvisi "vain säikähdyksellä" tuosta keuhkotummentumasta!

Kukaan ei tiedä mikä tummentuma äidilläni on, koska on niin hankalassa paikassa ettei siihen pääse käsiksi. Lääkärit arpoivat pitkään ja päättivät sitten aloittaa jälleen solumyrkkyhoidot. Äidin ystävällä oli myös rintasyöpä ja lopulta keuhkokuume uuvutti hänet lopullisesti. Pelottaa että äidille käy samalla lailla

 

[Inhimillinen tekijä]

Iso halaus, muuta en osaa sanoa.:hug:

 

[itkuinen]

Voimia sinulle! Olen itse vastaavankaltaisessa tilanteessa, äitini rintasyöpä on levinnyt hänellä luustoon ja muuallekin ja tämä on niin raastavaa.. Katsoa, kun itselle niin rakas ja tärkeä ihminen kuihtuu päivä päivältä. En tahdo edes ajatella sitä, että hän joskus.. niin, väsyy taisteluun.

Voimia myös sinulle! Toivotaan, että äitisi jaksaisi taistella niin paljon mitä tarve vaatii!

 

[itkuinen]

Iso halaus, muuta en osaa sanoa.:hug:

Kiitos!

 

[Asa]

Voimia myös sinulle! Toivotaan, että äitisi jaksaisi taistella niin paljon mitä tarve vaatii!

Kiitos kovasti. Toivotaan näin!

 

[voimia sinulle]

Kiitos vastauksista! Mä toivon kanssa, että äiti jaksaisi taistella! Tuntuu vaan että alkaa olla jo kohtuutonta häneltä edes sitä vaatia kun aina vaan saa niitä solumyrkkyjä ja näkee että toinen alkaa olla jo aika väsynyt. Toivoisin vaan että ehtisi nähdä kun lapset kasvaisivat edes vähän vanhemmiksi koska mummo on heille kovin tärkeä.

Mikäli aika on, on sairaan ihmisen päästävä pois ja onneksi pääsee.
Äitini oli jo vanha ja aina pelkäsi joutuvansa sairaalaan 'makaamaan'.
Hän halvaantui, mutta onneksi ei mennyt montaa viikkoa kun kuoli. Se oli hänelle parasta, olisi ollut kauheaa sängyssä avuttomana olo.
Ei täältä kukaan lähde ennen aikojaan. Tänne jäävillehän se ikävä jää, mutta sairas saa helpotuksen.

 

[itkuinen]

Kiitos taas vastauksista ja kannustuksesta. Surullisinta tässä on se ettei äitini ole vielä mielestäni vanha, vasta 59-vuotias. Sen takia toivoisin, että hän voittaisi tämän ärsyttävän sairauden, koska hänen parhaat vuotensa lastenlapsien kanssa menee ihan hukkaan kun hän on väsynyt. Välillä tuntuu että tsemppaa niin paljon eikä edes kerro meille kuinka paljon loppujen lopuksi on saanut kärsiä ja se ahdistaa eniten että joutuu meitäkin suojelemaan.