Miehen veljellä on avokki, jonka kans oon yrittänyt tulla toimeen mut se on vaan niin erillainen kun mä, meillei oo mitään yhteistä ja on se muutenkin sellanen, ettei juttuun tulla. No meiän ipana oli mummolle sanonut että äiti ei tykkää tästä avokista. Anoppi sit avautu mulle, et hän sanoi .....:lle ettet sä pidä hänestä (tökeröä minusta), ja alko papattaa et se on mun vika, ei auttanut selittelyt - et minkä mä voin, jos ne esim: meille tulee ja eukko istuu mykkänä vaikka sanoisin mitä, et oon yrittänyt tulla juttuun, mut ollaan vissiin niin erimaailmoista. Anopin mielestä MÄ olen syyllinen ja outo, kun en niiiin herttasen tytön kans tuu juttuuun.. papatti se muutakin, niin et mä hermostuin ja sanoin lapsille et ois aika lähteä. Pikkasenko on eriarvoista meinikiä. Mieskin sai kuulla osansa, vaikkei syypää ookkaan- tosin ymmärtää mua. Anoppi saa viettää ihan laatuaikaa mukavan toisen miniänsä kans ja mä en-niin-mukava- en aio siellä käydä, enkä kerro kolmannesta lapsestakaan, järkyttys vaan. Se jo kerran sanokin, että 2 riittää teille, elkää vain enempää tehkö.... Tää nyt oli vaan tällänen purkaus, miten ihana anoppi mullon! |O
ja tuo, että puhutaan kuulopuheet faktoina eteenpäin (vaikka se nyt sattuikin olemaan totuus). halaus, kammottava anoppi sullakin.