Mä oon tehnyt huomion, että vain tosi lihavat luulevat etteivät osaa laihduttaa. Kaikki osaavat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huohh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Huohh

Vieras
Joillekkin se on jopa tosi helppoa (anorektikot)

Kuvittelevatkohan tosi lihavat, että heistä ei kuitenkaan tule hoikkia?
Laihduttaminen on oikeasti tosi helppoa, syöt vähemmän kuin kulutat. Ruoka on ihmiselle vain ravinnon lähde ja keino pysyä hengissä. Sitä ei tarvitse mätätä yhtään sen enempää kuin kroppa vaatii. Ihminen tarvitsee myös liikuntaa, vaikka sitten sitä hyötyliikuntaa, mutta todella lihavat ei suostu harrastamaan sitäkään.

Vaikkakin kävelisi ne raput aina ylös hissin sijaan, kävisi lähikaupassa kävelleen eikä autolla. Miksi todella lihavat karttavat näitä?

Eräs kaveri ei edes tuedä paljonko painaa, veikkaisin jotain 180-190 kg.
Ei naista, ei mitöön sosiaalista elämää, tää mies vaan kököttää kotona ja syö, syö, syö.
 
Mulla sukulainen, n. 50v nainen, jolla ihan hillittömästi painoa. Varmaan yli 150kg. Sanoo että ei syö mitään ja lääkärin ruokapäiväkirjaan myös listasi salaattia yms. Isäni kuitenkin oli läsnä kun veteli munkkeja yms, jätti ne sitten vaan kirjaamatta. Lääkäriltä sai tuon ruokapäiväkirjan koska polvet paskana ja sairaseläkettä jonottaa.

Ennen hän kävi uimassa siskonsa kanssa mutta nyt häpeilee kroppaansa eikä suostu lähtemään oikeastaan mihinkään, ei enää sukulaistenkaan luo kylään. Todella harmillista koska tämä ihminen on todella mukava ja sydämellinen. Juuri eilen ajattelin että jos hän aloittaisi korttelin ympäri kävelemällä niin siitä se lähtisi, vaatis vain omaa halua, mutta sitä kun ei ole. Tällanen iso paino-ongelma ollut jo 20 vuotta ja viimeiset 5-10 ihan sairaalloinen lihavuus.
 
Totta!

Lihavat myös keksivät hirveät määrät tekosyitä kun heitä neuvotaan liikunnan saralla. "En tykkää kävellä", jne.

Ohittavat hyvät neuvot ja hankkivat itselleen sen crosstrainerin siihen telkkarin eteen, siinähän sitä on hyvä tuijotella telkkaria ja mätätä sitä paskaa naamaan sen minkä kerkeää.
 
Kurjaa :( lihavat varmasti ajattelevat asian eritavalla. Kaverinikin kuvittelee, ettei hänestä ikinä tule normaalipainoista enää. On luovuttanut ja tyytyy nyt osaansa olla ylipainoinen.
Kerran jo sydämeen tullut häiriö, diabetes kolkuttelee ovella, jne jne

Tuon kokoisesta paino lähtis vielä ropisemalla. Ei pitäisi koskaan luovuttaa.
 
[QUOTE="A.p";26543938]Kurjaa :( lihavat varmasti ajattelevat asian eritavalla. Kaverinikin kuvittelee, ettei hänestä ikinä tule normaalipainoista enää. On luovuttanut ja tyytyy nyt osaansa olla ylipainoinen.
Kerran jo sydämeen tullut häiriö, diabetes kolkuttelee ovella, jne jne

Tuon kokoisesta paino lähtis vielä ropisemalla. Ei pitäisi koskaan luovuttaa.[/QUOTE]

mitä jos olisit ystävä ja puhuisit asiasta ja kannustaisit häntä, jos kerran asia vaivaa mieltäsi noin. lähtisit mukaan lenkille ym.
 
Laihduttaminen on oikeasti tosi helppoa, syöt vähemmän kuin kulutat. Ruoka on ihmiselle vain ravinnon lähde ja keino pysyä hengissä. Sitä ei tarvitse mätätä yhtään sen enempää kuin kroppa vaatii. Ihminen tarvitsee myös liikuntaa, vaikka sitten sitä hyötyliikuntaa, mutta todella lihavat ei suostu harrastamaan sitäkään.

Tiedätkö, swahili ja osittaisdifferentiaaliyhtälötkin on oikeasti tosi helppoja, ei tarvitse kuin istua persiillään ja opetella.
 
[QUOTE="vieras";26543908]Totta!

Lihavat myös keksivät hirveät määrät tekosyitä kun heitä neuvotaan liikunnan saralla. "En tykkää kävellä", jne.

Ohittavat hyvät neuvot ja hankkivat itselleen sen crosstrainerin siihen telkkarin eteen, siinähän sitä on hyvä tuijotella telkkaria ja mätätä sitä paskaa naamaan sen minkä kerkeää.[/QUOTE]


Niimpä, en tykkää kävellä, polvet ei kestä, jne

Todella ylipainoiset eivät enää edes yritä. Esim 90kg painava usein vielä yrittää laihduttaa, saattaa käydä lenkillä jne. Kuitenkaan onnistumatta siinä, ehkä syöminen vienyt jo voiton tms, mutta kiinnostus yrittämiseen on vielä jjäljellä.
 
Meidän sukulaisnaista ainakin on tsempattu. Sisko tosiaan vienyt uimaan ja työterveyshuolto ja kaikki mukana. Toissa kesänä hän viimeks mulle avautui että meinaa nyt pudottaa painoa, oli ottanut töistäkin vuorotteluvapaata sitä varten. Tsemppasin kovasti joo niin kuin muukin suku, mutta lopulta hänen laiharinsa johti vain lisään lihomiseen.

Painoon on niin viakea puuttua. Kun helposti toinen kuulee että arvostellaan ulkonäköä, vaikka oikeasti kyse onkin terveydestä. Me sukulaiset emme pätkän vertaa tietty piittaa siitä miltä tämä ihminen näyttää mutta olemme hirveän huolissaan terveydestä ja mielenterveydestä, kun sosiaalisen ja eloisan ihmisen elämä on kaventunut neljän seinän sisään.

Enpä itsekään ole mikään laiheliini mutta liikun paljon ja syön kohtuudella.
 
[QUOTE="A.p";26543938]Kurjaa :( lihavat varmasti ajattelevat asian eritavalla. Kaverinikin kuvittelee, ettei hänestä ikinä tule normaalipainoista enää. On luovuttanut ja tyytyy nyt osaansa olla ylipainoinen.
Kerran jo sydämeen tullut häiriö, diabetes kolkuttelee ovella, jne jne

Tuon kokoisesta paino lähtis vielä ropisemalla. Ei pitäisi koskaan luovuttaa.[/QUOTE]

Jep, mä olen luovuttanut myös :) Tiedän itsekin että mulla on syömishäiriö vaikka teille arvostelijoille se ei tietenkään kelpaa ja se kaipaisin hoitoa ennen taas alkavaa laihdutusta. Ja tällä hetkellä minulla ei ole sen hoitamiseen aikaa eikä energiaa koska käyn jo muista syistä terapiassa. Ja vielä sellainen juttu että kun on jojolaihduttanut kymmeniä kertoja + on vielä alkava diabetes tai diabetes jo niin aineenvaihdunta on niin sekaisin että se paino ei tosiaankaan ENÄÄ lähde ropisemalla.
 
mitä jos olisit ystävä ja puhuisit asiasta ja kannustaisit häntä, jos kerran asia vaivaa mieltäsi noin. lähtisit mukaan lenkille ym.

Miten lähteä ihmisen kanssa lenkille, joka ei suostu lähtemään? Siitä tässä ketjussa juuri keskustellaankin...

Ei auta kannustamiset jos toinen on jo luovuttanut eikä usko laihtuvansa normaaliksi. Tai vaikka uskoisikin, niin siihen menee liikaa aikaa tms
 
[QUOTE="A.p";26543983]Miten lähteä ihmisen kanssa lenkille, joka ei suostu lähtemään? Siitä tässä ketjussa juuri keskustellaankin...

Ei auta kannustamiset jos toinen on jo luovuttanut eikä usko laihtuvansa normaaliksi. Tai vaikka uskoisikin, niin siihen menee liikaa aikaa tms[/QUOTE]no herranen aika, puhu sille ystävälle ja kannusta häntä, tiedä vaikka hänen mielensä muuttuu kun kuulee kannustusta.

siis en tarkoita että sanot tänään että lähdetään ja toinen sanoo ei ja se on siinä... vaan sitä että useammin silloin tällöin ohimennen ja suoraan että nyt helvetti ylös ja ulos ja lenkille.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
no herranen aika, puhu sille ystävälle ja kannusta häntä, tiedä vaikka hänen mielensä muuttuu kun kuulee kannustusta.

siis en tarkoita että sanot tänään että lähdetään ja toinen sanoo ei ja se on siinä... vaan sitä että useammin silloin tällöin ohimennen ja suoraan että nyt helvetti ylös ja ulos ja lenkille.

Ja nyt ihan tosissas luulet, etten vuosien aikana ole yrittänyt? Ei auta puheet eikä mitkään, kun on luovuttanut niin sieltä on hankala nousta ilman omaa tahtoa.
 
Jos ei ole itse yrittänyt pudottaa suurta painoa, niin ei tiedä mitä se todellisuudessa on. Ei se ole helppoa. Vaatii hyvää itsekuria syödä oikein, suurta intoa liikkua enemmän ja tosissaan haluta sitä painonpudotusta.

Mulla itsellä on reilusti ylimääräistä ja mä tiedän, että se ei ole helppoa saada painoa alas. Olen aloittanut monesti pudottamaan painoa, mutta yhtä monesti se on epäonnistunut. Nyt olen päättänyt, että tämä yritys on se viimeinen kerta ja tällä kertaa onnistun. Suurta kannustusta ja intoa yrittää tällä kertaa tosissaan olen saanut katsomalla Amerikan suurinta pudottajaa. Siinä ohjelmassa toki kaikkein pieninkin oli aluksi mua painavampi, että mulla ei ole niin isoa urakkaa kuin niillä ihmisillä siinä. Tarpeeksi kuitenkin.
 
Mä en voi ymmärtää miten te ette tätä ymmärrä.. :O :D

Todella lihavan ihmisen on tehtävä muutos ensin ruokavaliossa, pelkkä hyötyliikunta ei painoa pudota.

Ymmärrän kyllä että pettymys aiemmissa laihdutuskerroissa aiheuttaa uskonpuutteen mahdollisuuteen olla laiha ja sitten se onkin helposti jyrkkää alamäkeä.

Helppo se sääntö on syödä vähemmän kun kuluttaa,mutta mistäs koko ikänsä ruokaa väärinkäyttänyt nyt salaman iskusta tietää mitä saa syödä?

Sillä pelkällä porkkanalla kun ei pärjää kun pari päivää.
 
[QUOTE="A.p";26544025]Ja nyt ihan tosissas luulet, etten vuosien aikana ole yrittänyt? Ei auta puheet eikä mitkään, kun on luovuttanut niin sieltä on hankala nousta ilman omaa tahtoa.[/QUOTE]

Niin ja tuoko on sitten sitä laihduttamisen helppoutta? Kuten joku tuolla mainitsi niin järjellä ajateltuna laihduttaminen on helppoa, mutta sitten tuleekin ne tunteet.

Huomaa, että et ole ikinä itse yrittänyt laihduttaa. Se suorastaan paistaa sun teksteistä läpi.
 
Mä ainakin osaan teoriassa tosi hyvin laihduttaa ja osaan ulkoa paljonko missäkin on kaloreita ja paljonko mikäkin kuluttaa. Tykkään jopa liikkua.
Mutta mulla on niin olematon itsekuri että syön ja mässään ihan vaan siks kun ruoka on niin hyvää, vaikka mässäilyn jälkeen tulee kamala olo niin henkisesti kuin fyysisesti, pääkopassa vikaa joo.
 

Yhteistyössä