Mä oon surkea ja tyhmä äiti :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti

Vieras
Aamulla heräsin vauvan ääntelyihin ja otin hänet sitten pinnasängystä omaan sänkyyni mun viereen köllöttelemään. Mä olin vielä ihan unen pöpperössä ja tietysti sitten nukahdin..! Tuo 5 kk:n ikäinen oli sitten lähtenyt kääntyilemään ja heräsin kauheaan kopsahdukseen ja vauvan itkuun. Poika oli pudonnut noin 40cm sängyltä lattialle. Pelästyin tietysti aivan kamalasti että sattuiko pahastikin. Pian pikkuinen sitten rauhoittui (tietysti säikähti ja varmasti sattuikin) ja kohta jo olikin nauravainen ja leikkisä oma itsensä. Olisin vienyt pojan tarkastettavaksi lääkäriin mutta mies sanoi ettei ole tarpeen kun vauva näyttää olevan ok, että sitten jos alkaa itkeskelemään ja oksentelemaan niin sitten eri asia. Poika tosiaan on ihan oma ittensä eikä arista mitään. Onneksi!

Mä olen huono äiti kun vauva tollee pääsee putoilemaan =(
 
Sillon jos vauva alkoi itkeä heti pudottuaan niin tuskin on hätää. Sitten jos olis kuulunu kopsahdus ja sen jälkeen vauva olis ollu hiljaa niin olis hätä.

Mun poika on tapaturma-altis, kolhinut itseään jos johonkin. Nytkin 4 mustelmaa päässä, naarmu poskessa ja mustelma selässä. Kerran "sukelsi" suoraan syöttötuolista pää edellä kivilattiaan, komea kuhmu mut ei muuta. Mutta kerran liukastui märällä kaakelilla vessassa, löi takaraivon lattiaan ja meni hiljaiseksi. nostin pojan syliin niin kaatui kaksinkerroin siinä, mentiin lääkäriin heti ja lievä aivotärähdys oli, sitten seurailtiin ja heräteltiin mutta mitään vakavaa ei seurannut.

:hug:
 
No kuule. Sulla ei ole mitään syytä soimata itseäsi.
Mä olin vauvan synnyttyä todella pahasti masentunut, en ois halunnu vauvan kanssa olla ollenkaan. Yks ilta vauvan isä oli suihkussa, vauva kölli matalalla levitetyllä vuodesohvalla ja mitä teen minä, huono äiti?! Menen makkariin nettiin!!! Kohta kuuluu olkkarista kopsahdus ja huuto ja mä meen kattomaan, vauva lattialla ja mä vaan ärisen että hittoako kierit!! Tottakai otin syliin ja pelästyinkin, se reaktio vaan että se oli vauvan "syy" kun kai tiesin sisimmässänikin miten väärin tein kun en halunnut olla vauvani lähellä muuten kuin oli pakko ..tuon jälkeen hain ja sain apua, ONNEKSI, ja voin sanoa että tuosta syyllisyydestä en selviä yli IKINÄ!!!! Vuosia on jo aikaa enkä todellakaan kohtele lastani noin, mutta taakkaa tuosta kannan loppuelämäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Aamulla heräsin vauvan ääntelyihin ja otin hänet sitten pinnasängystä omaan sänkyyni mun viereen köllöttelemään. Mä olin vielä ihan unen pöpperössä ja tietysti sitten nukahdin..! Tuo 5 kk:n ikäinen oli sitten lähtenyt kääntyilemään ja heräsin kauheaan kopsahdukseen ja vauvan itkuun. Poika oli pudonnut noin 40cm sängyltä lattialle. Pelästyin tietysti aivan kamalasti että sattuiko pahastikin. Pian pikkuinen sitten rauhoittui (tietysti säikähti ja varmasti sattuikin) ja kohta jo olikin nauravainen ja leikkisä oma itsensä. Olisin vienyt pojan tarkastettavaksi lääkäriin mutta mies sanoi ettei ole tarpeen kun vauva näyttää olevan ok, että sitten jos alkaa itkeskelemään ja oksentelemaan niin sitten eri asia. Poika tosiaan on ihan oma ittensä eikä arista mitään. Onneksi!

Mä olen huono äiti kun vauva tollee pääsee putoilemaan =(
hei älä nyt miulta saat apua tuo vaikka sun vaavi mulle

 

Yhteistyössä