P
Piste
Vieras
että sen takia mä en tule koskaan olemaan enää parisuhteessa.
Kaks suhdetta mulla on takana. Eka oli kun olin teini ja suhteellisen normikunnossa, siis laiha. Olin oikeasti rakastunut, suhde kestikin melkein 10 vuotta. Tuli lapsia, oli perhe, luulin kaiken olevan siinä. Kunnes mies lähti parhaan ystäväni ja lapsen kummitädin mukaan.
Erosta kului liian vähän aikaa, olin laiha, haksahdin luonnehäiriöiseen psykopaattiin joka osasi paikata täysin hajalla olevaa itsetuntoani. Jouduinkin helvettiin. Eli väkivaltaisessa suhteessa, loputkin itsetunnostani vietiin, melkein kuolin fyysisesti ja psyykkisesti.
Senpä jälkeen olenkin ollut yksin. Vaikka kaipaan hellyyttä ja läheisyyttä, olen ollut jo niin kauan yksin että en oikeasti pysty kuvittelemaan että kukaan minua rakastaisi. Ainoa lohtuni on ruoka. Ja se näkyy.
Mun elämä on kai muuten kohdallaan. On lapset, on koulutus, on työ, on ihana koti, ulkoisesti kaikki on täydellistä. Ja olenhan minä onnellinen. Mutta syvällä sisimmässä kaipaan toista ihmistä, läheisyyttä, hellyyttä. Mutta en sitä koskaan saa. Kukaan ei koskaan rakastu eikä voi rakastua muhun. Syyn siihen näen peilistä. Olen lihava. Ja olen sitämyöten ruma. En jaksa käydä manikyyrissä ja kerran kolmeen viikkoon parturissa leikkauttamassa ja värjäämässä hiuksia. En jaksa kulkea sovituskopista toiseen ja etsiä muodikkaita ja sopivia vaatteita. Mä olen mä, haen kaupasta lohturuokaa ja linnoittaudun kotiini. En jaksa välittää ulkonäöstäni. Olen kyllästynyt maailman pinnallisuuteen.
Eikä kukaan rakastu muhun. Ei ihastu, ei tykästy. Koska mä oon niin ruma. Ei tässä maailmassa pärjää luonteella eikä sisäisellä kauneudella. Eikä edes kauniilla kasvoilla. Sun pitää olla laiha ja timmi, ennenkuin kukaan edes katsoo sua päin. Ja kun mä en oo, kun mä oon lihava, kukaan mies ei koskaan katsokaan mua. Ja mä saan olla yksin. Aina.
Ja tiedättekö miltä tuntuu olla maailmankaikkeuden rumin nainen? Nainen, joka ei koskaan saa yhtäkään miestä ihastumaan, tykästymään, kiinnostumaan. Mä vaan oon lihava ja ruma ja inhottava. Ja voisin samantien lakata kokonaan olemasta. Mitä sitten miltä mä näytän, kun en kuitenkaan ole kenenkään mielestä ihana ja tutustumisen arvoinen?
Mä vaan oon ruma.
Yksinkertaisesti.
Kaks suhdetta mulla on takana. Eka oli kun olin teini ja suhteellisen normikunnossa, siis laiha. Olin oikeasti rakastunut, suhde kestikin melkein 10 vuotta. Tuli lapsia, oli perhe, luulin kaiken olevan siinä. Kunnes mies lähti parhaan ystäväni ja lapsen kummitädin mukaan.
Erosta kului liian vähän aikaa, olin laiha, haksahdin luonnehäiriöiseen psykopaattiin joka osasi paikata täysin hajalla olevaa itsetuntoani. Jouduinkin helvettiin. Eli väkivaltaisessa suhteessa, loputkin itsetunnostani vietiin, melkein kuolin fyysisesti ja psyykkisesti.
Senpä jälkeen olenkin ollut yksin. Vaikka kaipaan hellyyttä ja läheisyyttä, olen ollut jo niin kauan yksin että en oikeasti pysty kuvittelemaan että kukaan minua rakastaisi. Ainoa lohtuni on ruoka. Ja se näkyy.
Mun elämä on kai muuten kohdallaan. On lapset, on koulutus, on työ, on ihana koti, ulkoisesti kaikki on täydellistä. Ja olenhan minä onnellinen. Mutta syvällä sisimmässä kaipaan toista ihmistä, läheisyyttä, hellyyttä. Mutta en sitä koskaan saa. Kukaan ei koskaan rakastu eikä voi rakastua muhun. Syyn siihen näen peilistä. Olen lihava. Ja olen sitämyöten ruma. En jaksa käydä manikyyrissä ja kerran kolmeen viikkoon parturissa leikkauttamassa ja värjäämässä hiuksia. En jaksa kulkea sovituskopista toiseen ja etsiä muodikkaita ja sopivia vaatteita. Mä olen mä, haen kaupasta lohturuokaa ja linnoittaudun kotiini. En jaksa välittää ulkonäöstäni. Olen kyllästynyt maailman pinnallisuuteen.
Eikä kukaan rakastu muhun. Ei ihastu, ei tykästy. Koska mä oon niin ruma. Ei tässä maailmassa pärjää luonteella eikä sisäisellä kauneudella. Eikä edes kauniilla kasvoilla. Sun pitää olla laiha ja timmi, ennenkuin kukaan edes katsoo sua päin. Ja kun mä en oo, kun mä oon lihava, kukaan mies ei koskaan katsokaan mua. Ja mä saan olla yksin. Aina.
Ja tiedättekö miltä tuntuu olla maailmankaikkeuden rumin nainen? Nainen, joka ei koskaan saa yhtäkään miestä ihastumaan, tykästymään, kiinnostumaan. Mä vaan oon lihava ja ruma ja inhottava. Ja voisin samantien lakata kokonaan olemasta. Mitä sitten miltä mä näytän, kun en kuitenkaan ole kenenkään mielestä ihana ja tutustumisen arvoinen?
Mä vaan oon ruma.
Yksinkertaisesti.