Mä oon niin ruma

[Piste]

että sen takia mä en tule koskaan olemaan enää parisuhteessa.
Kaks suhdetta mulla on takana. Eka oli kun olin teini ja suhteellisen normikunnossa, siis laiha. Olin oikeasti rakastunut, suhde kestikin melkein 10 vuotta. Tuli lapsia, oli perhe, luulin kaiken olevan siinä. Kunnes mies lähti parhaan ystäväni ja lapsen kummitädin mukaan.
Erosta kului liian vähän aikaa, olin laiha, haksahdin luonnehäiriöiseen psykopaattiin joka osasi paikata täysin hajalla olevaa itsetuntoani. Jouduinkin helvettiin. Eli väkivaltaisessa suhteessa, loputkin itsetunnostani vietiin, melkein kuolin fyysisesti ja psyykkisesti.

Senpä jälkeen olenkin ollut yksin. Vaikka kaipaan hellyyttä ja läheisyyttä, olen ollut jo niin kauan yksin että en oikeasti pysty kuvittelemaan että kukaan minua rakastaisi. Ainoa lohtuni on ruoka. Ja se näkyy.

Mun elämä on kai muuten kohdallaan. On lapset, on koulutus, on työ, on ihana koti, ulkoisesti kaikki on täydellistä. Ja olenhan minä onnellinen. Mutta syvällä sisimmässä kaipaan toista ihmistä, läheisyyttä, hellyyttä. Mutta en sitä koskaan saa. Kukaan ei koskaan rakastu eikä voi rakastua muhun. Syyn siihen näen peilistä. Olen lihava. Ja olen sitämyöten ruma. En jaksa käydä manikyyrissä ja kerran kolmeen viikkoon parturissa leikkauttamassa ja värjäämässä hiuksia. En jaksa kulkea sovituskopista toiseen ja etsiä muodikkaita ja sopivia vaatteita. Mä olen mä, haen kaupasta lohturuokaa ja linnoittaudun kotiini. En jaksa välittää ulkonäöstäni. Olen kyllästynyt maailman pinnallisuuteen.

Eikä kukaan rakastu muhun. Ei ihastu, ei tykästy. Koska mä oon niin ruma. Ei tässä maailmassa pärjää luonteella eikä sisäisellä kauneudella. Eikä edes kauniilla kasvoilla. Sun pitää olla laiha ja timmi, ennenkuin kukaan edes katsoo sua päin. Ja kun mä en oo, kun mä oon lihava, kukaan mies ei koskaan katsokaan mua. Ja mä saan olla yksin. Aina.

Ja tiedättekö miltä tuntuu olla maailmankaikkeuden rumin nainen? Nainen, joka ei koskaan saa yhtäkään miestä ihastumaan, tykästymään, kiinnostumaan. Mä vaan oon lihava ja ruma ja inhottava. Ja voisin samantien lakata kokonaan olemasta. Mitä sitten miltä mä näytän, kun en kuitenkaan ole kenenkään mielestä ihana ja tutustumisen arvoinen?

Mä vaan oon ruma.
Yksinkertaisesti.

 

[Pate]

Voi itku, minkälaista miestä haet ja oletko itse yrittänyt tehdä aloitteita.

 

[kuule]

mä oon ruma ja lihava. olin kuus vuotta suhteessa ( 4 siitä naimisissa) kun mies ilmoitti ettei koskaan ookkaan mua rakastanu. olen liian ruma, ja liikaa lihonut suhteen myötä.
lapsi syntyi avioliiton aikana ja yksinhuoltajaksi jäin. puoli vuotta eron jälkeen löysin miehen joka rakastaa ja palvoo mua. antaa huomiota,hellyyttä ja kaikkea mitä nainen vaan ikinä voi toivoa. ei kaikki miehet katso sitä ulkonäköä. sullakin on toivoa jos kerran mä oon löytäny miehen joka rakastaa mua kaikkine kiloineni ja rumine naamoineni halit sulle ja koita jaksaa. kyllä se oikee sieltä löytyy vaikka joskus tuntuu toiselta

 

[Piste]

Kiitos tsempeistä.
Mulle riittäis vallan hyvin ihan tavallinen suomalainen mies. Ulkonäöllä ei niin väliä, kunhan koriven välissä liikkuis jotain muutakin kuin "kalja-tissit-perse"-symbioosia.. ja kunhan miehen oma psyyke ois kohtuullisen normaalissa kondiksessa. Vaadin kai liikaa. Ja siinä taas uus syy lisää sille, miks vaan oon yksin.

 

[HelgaP]

En usko, siis että olet niin ruma...tai jos koet niin saatat jonkun toisen silmissä olla kaunis tai tulla kauniiksi kun tutustutte, älä heitä toivoa =)

 

[Pate]

Kiitos tsempeistä.
Mulle riittäis vallan hyvin ihan tavallinen suomalainen mies. Ulkonäöllä ei niin väliä, kunhan koriven välissä liikkuis jotain muutakin kuin "kalja-tissit-perse"-symbioosia.. ja kunhan miehen oma psyyke ois kohtuullisen normaalissa kondiksessa. Vaadin kai liikaa. Ja siinä taas uus syy lisää sille, miks vaan oon yksin.

Et suinkaan liikaa mielestäni vaadi. Tiedän että naisten on vaikeaa tehdä aloitteita, mutta kannattaisi rohkeasti ottaa härkää sarvista. Tokihan siinä on se hylkäämisen pelko jos niitä aloitteita tekee, mutta tämähän on miestenkin arkipäivää ja ei siihen kukaan ole kuollut.

 

[-]

laita kuva?

 

[vieras]

Mulla on mies ja lapsi, kiva koti ja koulutus...

Mutta...ymmärrän sua ton ulkonäkö jutun suhteen. Itse oon nykyään pikkusen ylipainoinen, BMI 26 ja tunnen itseni läskiksi ja rumaksi. Tuntuu, että olen muihin (ystäviini esim.) verrattuna jättikokoinen ja kömpelö enkä osaa enää pitää huolta itsestäni... en jaksa laittaa hiuksia enkä ostella uusia vaatteita tai kenkiä...käytän aina samoja vaatteita (mahdollisimman yksiväristä ja läskit peittävää ja tylsää) ja ahdistun ajatuksesta vaatekauppoihin menemisestä. En tunne oloani hyväksi, koska minulla ei ole enää omaa tyyliä eikä mitään muutakaan, käytän aikani kotona nyhjäämiseen ja syömiseen, koska ei tee mieli käydä kavereiden kanssa ulkona kun olen niin epävarma itsestäni ja tunnen itseni rumaksi.

 

[Kotilohikäärme]

Mä oon aina pityänyt itseäni jotenki rumana ja epäonnistuneena. Hiukset on aina väärin. Painoa on liian vähän tai liikaa... Mutta en anna sen haitata ja koetan unohtaa sen koska en joudu onneksi itseäni liiemmin katselemaan.
Älä välitä. Kasvata itsetunto niin ei sitä rumuutta kukaan huomaa. Rumuutta muiden silmissä taitaa ennemmin olla huono käytös tai jatkuva itsensä anteeksipyytely. Tai murjottaminen.
Kukaan ei katso toisia samalla kriittisyydellä kuin itseänsä.
Ja jos jotakuta nyt sattuu sun rumuus haittaavan niin on kyllä aika nolo tyyppi johon ei siis kannattaisi edes sekaantua :hug:

 

[....]

Mutta jos koet, ettet saa miestä, koska olet ylipainoinen, niin eikö olisi aika tehdä asialle jotain?? eikö siinä olisi kannustinta liikkumiseen?? Toisaalta, niin rumaa naista ei olekaan, joka ei miestä löydä...jos korvien väli on kunnossa. Tiedän yhden lihavan ja tyhmän, joka ei koskaan löydä miestä, mutta ainoastaan siksi ei löydä, koska on niin helkatin typerä ihminen muuten. Uskon, että sinä löydät, jos kohtelet muita ihmisiä oikein!

 

[Ankkiina]

Se ulkonäkökin vaikuttaa, muttei kaikkeen. Jos saat itsesi timmiin kuntoon, pidät hygieniaa yllä, hankit itsetunnon ja pukeudut siististi ja meikkaat asiallisesti, ja korviesi välissä on muutakin kuin tyhjää niin niillä syntymässä saaduilla huonommilla kasvon-ja kropan piirteillä ei käytännössä ole minkäänlaista merkitystä.

 

[14-vuotias]

Vastaan tähän nyt kuitenkin huolimatta aiheen iästä... Vaikka olenkin vasta 14-vuotias, voin sanoa tietäväni tunteen. Kukaan ei tule koskaan ihastumaan tai edes rakastumaan muhun. Oon todella ruma luonnossa ja vieläkin rumempi valokuvissa. Turha sanoa, että "kyllä sä siitä ajan kanssa muutut kauniimmaksi", mutta jos oon koko elämäni ollut ruma ja näyttänyt lähes samalta, miten voisin yhtäkkiä muuttua muka kauniimmaksi? Just tänään me saatiin meidän luokkakuvat, ja voin sanoa olevani luokkani rumin. Asuinalueeni rumin. Suomen rumin. Ja varmasti koko maapallon rumin. Enkä liiottele, oon vaan yksinkertaisesti saatanan ruma.

 

[vieras vieraampi vierain]

vai liian ruma... hmmm... empä kuule usko.

sun pitää vaan saada itsetuntosi kohdilleen niin johan alkaa tapahtua=)

jos minä 120kg läskikasa olen miehen saanut ja hei, ihan mukiinmenevän näköisen jota jotkut jopa kadehtii niin voin sanoa että ei siinä paljoa ulkoisella kauneudella ollu tekemistä. enemmän hurmsin miestäni huuumurintajullani tai luonteellani kuin mallin muodoillani=)

 

[lihava oon]

mä oon 13 ja 47kg sori jos en kuulu tänne mut oon kauheen ruma ja läski mul on iha könkkömaha vaikka oonki 47 kiloo nii mulla on isomaha!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! inhoon sitä ja vaikka laihdutankin nii tuun taas läskiks! ;((