Mä oon niin kyllästynyt tähän raskauteen enkä oo varma haluunko mitään vauvaakaan

["vieras"]

Anteeksi jo valmiiksi kaikki superäidit ja lapsettomat.

Mulla on puolitoista kuukautta laskettuun aikaan ja mä en enää helvetti jaksa: mua sattuu joka paikkaan, mä en pysty nukkumaan, mä en pysty hengittämään enkä saa syödä tehoavia lääkkeitä näihin ongelmiin.
Mä en pysty liikkumaan, koska mua sattuu enkä pysty hengittämään. Mua vituttaa ja lihoan, koska en pysty harrastamaan liikuntaa.
Mä oon niin poikki etten varmasti jaksa synnyttää, ja synnytys pelottaa ihan kamalasti muutenkin. Enkä käsitä millä ikinä jaksan hoitaa mitään vauvaa.

Oileesti välillä tuntuu ettei olis pitänyt enää yällä iällä (30+) raskaaksi hankkiutuakaan, kroppa ei vaan kestä ja kaikki menee päin persettä.

 

["itku"]

Samoin ajatuksin Tosin tiedän, että haluan lapsen, vaikka nyt tuntuu tältä. Eiköhän tää ole taas joku paskamainen hormooneista kiinni oleva juttu.

 

[viisikymppinen isoäiti]

uskon tai ainakin toivon, että nuo tuntemukset menee ohi, kunhan vauva on syntynyt. ellei mene, niin kannattaa hakea ammattiapua. eikä ainakaan purkaa kiukkuaan siihen syntyneeseen lapseen. sehän on syytön syntymiseensä.

 

[feger]

Sympatiat!

 

["vieras ap"]

Kyllä mä tiedän että haluan oikeasti sen vauvan ja rakastan sitä jo nyt mutta mä en oikeasti tajua millä jaksan sitä hoitaa, mun kroppa on niin piipussa.

 

[Marza1970]

Voi että olen aivan sanaton :'( kyllä kun lapsi on maailmassa kaikki tuo aika on historiaa mitä käyt nyt läpi.Ei se ole helppoa mutta lapsi on kaiken sen arvoinen.Itse olin 40v kun sain pari vuotta sitten tyttäremme ja ikä oli juuri sopiva ja ihmeen hyvin olen jaksanut vaikka itse mietin kuinkahan minä pärjään.Raskasta on ollut välillä mutta päivääkään en vaihtaisi pois.
Pitäiskö sun mennä puhumaan oikeasti jonkun ammatti-ihmisen kanssa. masentunuminen ei ole hyväksi sinulle ja vauvallesi

 

[FreeFall]

Täysin samat fiilikset oli, ymmärrän täysin. Raskaus oli koko elämän hirveimpiä kokemuksia, ei koskaan enää.

Onneksi tilanne helpottaa sullakin kohta, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vaan kestää.

 

["vieras ap"]

Kiitos vertaistuesta.
Enkä mä mitään masentunut ole (vaikka kovin muodikasta tuntuu olevan diagnisoida jokainen väsynyt masentuneeksi), mä olen vaan huolissaninmiten ikinä jaksan synnyttää ja hoitaa vauvaa kun en ole kuukausikausiin nukkunut kunnolla ja päässyt harrastamaan liikuntaa.

Jahka vauva syntyy niin jos saisin (lääkkeiden avulla) edes yhden tai kaksi yötä nukuttua niin että isä huolehtii vauvasta, ja edes vaunulenkeille pääsisi saamaan vähän hikeä pintaan niin eiköhän tämä tästä.

Aina ei kaikki mene niinkuin elokuvissa, mullakin edellinen raskaus meni kuin oppikirjoissa ja painoa tuli alle 10kg, mitään kummempia kipuja ei ollut ja olin töissä ä-loman alkuun asti normaalisti. Nyt kaikki mahdolliset vaivat alkaen iskiaksesta, lonkkakivuista yms. Ja sitten tämä vuosisadan siitepölykevät päälle.