mun kaveri, josta oon aiemmin täällä joskus kertonu, muutti toiseen kaupunkiin parinsadan kilsan päähän uuden miesystävänsä työharjoittelun ajaksi, eli syyskuuhun asti... Kaveri sai heti töitä, mutta ei hoksannut ajoissa hommata lapsille hoitopaikkaa. Nyt on sit käyny niin, että hoitopaikkaa ei oo, lapset on ollu isällään pari viikkoa, ja nyt on hakemassa lapset kotiin. Pyysi sitten kavereita ja sukulaisia, että olisko voinut joku tulla muutamaksi päiväksi sinne parinsadan kilsan päähän lapsenvahdiksi....kukaan ei suostunu.
Me ei olla nähty pariin kuukauteen, koska hänen miesystävänsä ei pidä minusta, ja nyt hän sitten pyysi apuani.
Suostuin osittain, sanoin että harkitsen. Olisi maksanut mulle 20e/pvä, eli 60e. En kuitenkaan suostunut, kun tiedän että olisi raskasta olla oudossa paikassa, ja kun sairastan paniikkihäiriötä, niin sekin painaa...
Kaveri suuttui...sanoi että ovat juuri täällä, hakisivat pojat isältään ja käyvät jossain ja sitten tulisivat hakemaan...
Eli perilläkin oltais oltu vasta 12 jälkeen yöllä...
Oliko sen nyt oikeutettua suuttua? Kun en luvannut, vaan lupasin harkita? Sanoi että saa potkutki kohta töistä kun en voi auttaa.
Itehän se tiensä valitsi, olis sillä täälläki ollu työpaikka ja hyvä asunto, vaan ku ei jaksanu olla täällä sitä aikaa kun mies on harjoittelussa...
Oonko mä nyt ihan kauhee ystävä? Mulla on kauheen paha mieli, mutta ku mulla on kumminki omaki elämä ja omia juttuja ja asioita mitä pitää hoitaa...
Me ei olla nähty pariin kuukauteen, koska hänen miesystävänsä ei pidä minusta, ja nyt hän sitten pyysi apuani.
Suostuin osittain, sanoin että harkitsen. Olisi maksanut mulle 20e/pvä, eli 60e. En kuitenkaan suostunut, kun tiedän että olisi raskasta olla oudossa paikassa, ja kun sairastan paniikkihäiriötä, niin sekin painaa...
Kaveri suuttui...sanoi että ovat juuri täällä, hakisivat pojat isältään ja käyvät jossain ja sitten tulisivat hakemaan...
Eli perilläkin oltais oltu vasta 12 jälkeen yöllä...
Oliko sen nyt oikeutettua suuttua? Kun en luvannut, vaan lupasin harkita? Sanoi että saa potkutki kohta töistä kun en voi auttaa.
Itehän se tiensä valitsi, olis sillä täälläki ollu työpaikka ja hyvä asunto, vaan ku ei jaksanu olla täällä sitä aikaa kun mies on harjoittelussa...
Oonko mä nyt ihan kauhee ystävä? Mulla on kauheen paha mieli, mutta ku mulla on kumminki omaki elämä ja omia juttuja ja asioita mitä pitää hoitaa...