Mä oon ihan loppu.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Villivadelma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Villivadelma

Aktiivinen jäsen
19.08.2005
3 906
0
36
Nyt seuraa vuodatusta,joten päänaukojat ja muut vittuilijat,olkaa hyvä ja jättäkää kommentoimatta.

Eli tyttö on kohta 11kk ja on aina ollut aika vaativa tapaus.Pienä oli tissillä iiiihan koko ajan,nukkui vain ja ainoastaan tissillä jne.No imetys sujuu nykyään ihan kivasti ja sen kanssa on asiat ok.

Mutta toi tyttö on aina vaan niin pirun vaativa.Vaatii seuraa koko ajan,eikä viihdy hetkeäkään yksin.Kuukausia sitten ajattelin,että kyllä se helpottaa kun tyttö oppii ryömimään,no ei helpottanut.Eikä helpottanut siinäkään vaiheessa,kun oppi konttaaamaan.Eikä nyt kun osaa tukea vasten ottaa askelia jne.Edelleenkin mun pitää istua koko ajan tytön kanssa lattialla ja leikkiä tai muuten vain viihdyttää.Eikä tämäkään ole tytölle aina hyvä,semmosta pientä kitinää on melkein koko ajan.
Ei ole koskaan viihtynyt sitterissä tai syöttötuolissa katselemassa,kun tekisin kotihommia.
Tyttö ei viihdy ulkonakaan kovin hyvin.Hetken jaksaa keinua ja sitten alkaa kitinä.Rattaissa viihtyy ehkä 10 minuuttia ja kitinä alkaa taas.Päivällä jos yritän laittaa esim.pyykkiä niin tyttö ensin kitisee ja jos en heti ota syliin,niin alkaa huutamaan suoraa huutoa.Mikään ei ole koskaan hyvin!

Nukkuminen on myös yhtä tuskaa.Nukuttamisessa menee yleensä tunti.Joskus hyvinä iltoina nukahtaa 10minuutissa.Yöllä heräilee useasti ja aamuyöllä tulee tissille ja nukkuu siinä aamuun asti.Unikoulua pitäis pitää,tiedän.Mutta oon niin helvetin väsynyt,että en tiedä mistä keräis siihen voimia.

Mä oon niin loppu kuuntelemaan ainaista kitinää ja huutoa.Miks mun vauva on niin epätyytyväinen?Teenkä mä jotain väärin? Mitä mun pitää tehdä toisin? :|
 
Voin hyvin kuvitella että olet poikki, valitettavasti ei taida olla mitään taikakeinoa tilanteeseen. Olisko ketään joka hoitais tyttöä vaikka päivän ja yön niin saisit tehdä itsesi kanssa jotain ihan muuta kun vauvan hoitoa.
Pienikin tauko piristää kummasti ja sitten jaksaa taas hetken.
 
toiset tarvii enempi hellää ja huomaa ko toiset.. :hug:

olitko rintavieroitusta jo aloittanut, siinä voi olla syy erityiselle hellyydenkaipuulle. toiselle on tärkeää olla rinnalla ja kokea kontakti ja luulee nyt että kaikki viedään ja siksi ehkä itkeä tihrustaa ja huutaa herkemmin ? voiko olla näin ?

kantoliina auttaisiko, onko tottunut olemaan ?
 
no ehkä se menee hetkeks ohi kunnes alkaa joku 4v uhma ja vinkuminen joka asiasta argh. Tai sit kun se on teini ni sitten se kivaa onkin. Ja kun on teini ja uhmaikänen samaa aikaan. hajoo pää! ittu
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti viidelle:
Voin hyvin kuvitella että olet poikki, valitettavasti ei taida olla mitään taikakeinoa tilanteeseen. Olisko ketään joka hoitais tyttöä vaikka päivän ja yön niin saisit tehdä itsesi kanssa jotain ihan muuta kun vauvan hoitoa.
Pienikin tauko piristää kummasti ja sitten jaksaa taas hetken.

Kyllä mies varmasti mielelläänkin olisi vauvan kanssa päivän.Mutta en tiedä mitä tekisin.Kotona en voi olla,koska tyttö itkee koko ajan minun perään..
 
Ymmärrän sua hyvin ja et varmastikaan tee mitään väärin. Niin on nuokin 2 lasta, jotka on mulle suotu niin kuin yö ja päivä. Molemmat täysin erilaisia olleet vauvasta lähtien niin luonteiltaan kuin "tavoiltaan". Joskus se helpottaa mutten osaa ikävä kyllä sanoa, että milloin.

Olen kuitenkin usein miettinyt, että nuo lapset on kasvattaneet minua paljon enemmän kuin minä heitä. Eli kaikki itsestäänselvyydet on loppuneet noiden maailmaan tulon jälkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Allusmamma:
toiset tarvii enempi hellää ja huomaa ko toiset.. :hug:

olitko rintavieroitusta jo aloittanut, siinä voi olla syy erityiselle hellyydenkaipuulle. toiselle on tärkeää olla rinnalla ja kokea kontakti ja luulee nyt että kaikki viedään ja siksi ehkä itkeä tihrustaa ja huutaa herkemmin ? voiko olla näin ?

kantoliina auttaisiko, onko tottunut olemaan ?

Ei viihdy liinassa,siihenkin yritetty totuttaa vastasyntyneestä asti.No joskus viihtyy hetken aikaa.Tissillä ollaan edelleenkin ahkerasti.Ja imetyshetkeen nukahtaa.. :ashamed:
 
Kannattaisi selvittää onko kitinälle oikea syykin. Meillä kitinöiden syyksi löytyi refluksi. Sen jälkeen meidän pojusta tuli hyvin aurinkoinen ihana lapsi. Meillä ei myöskään nukuttu öitä koskaan ja syöminen ei pelannut kovinkaan hyvin. Mutta kun aloitettiin lääkitys niin poika alkoi nukkumaan hyin ja myös syömäänkin hyvin. Ja meidän poika ei ikinä ole ollut kova pulauttelemaan eikä oksentelemaan, siksi sitä ei tajuttukaan ennen kuin hän oli reippaasti yli vuoden ikäinen.
 
Ihan ensin: VOIMIA :hug: :hug: En osaa edes kuvitella kuinka väsynyt ja kyllästynytkin varmasti olet...Enkä valitettavasti osaa neuvoakkaan,muuten kun varmasti olet tehnyt kaiken "oikein" mun mielestä mitään yhtä oikeaa tai väärää ei lapsen kanssa olemisessa ja kasvattamisessa ole,toinen sopii toiselle ja toinen toiselle. Varmasti olet parhaasi tehnyt, teillä nyt vaan jostainsyystä on vaativampi lapsi luonteeltaan. Uskoisin ja toivoisin että elo helpottuu kun lapsi oppii puhumaan ja kävelemään kunnolla,vois sitten sanoa että mikä nyt mättää,tosin siihen menee aikaa... :(

Viihtyykö lapsi muiden lasten kanssa,leikkejä seuraten? Jos vois vaikka pyytää jonkun lapsikaverin teille vanhemmansa kanssa ja saisit silläaikaa vähän levätä? tai voisit viedä tytön hetkeks hoitoon?

 
mulla on varmaan edessä sama tilanne tyttö on 7kk vaativa tapaus ei viihdy yksin,kitisee aikas paljon.
nukkuminen on välillä hankalaa heräilee paljon väsyttää välillä rankasti.

olen kansmiettinyt miksi vauva on niin kitisevä teenköjotain väärin mutta luulen johtuu enemmänkin vauvan luonteesta tempperamenttinen pitkästyy helposti koko ajan vaatii seuraa......
 
:hug: Meillä oli ensimmäinen samantapainen ja kaikista lapsista on edelleenkin se vaativaisin. Ja mä yritin vaikka ja mitä että ois hetkenkin tyytyväinen ja hiljaa. Kannoin aamuviiteen jotta isä saisi nukkua jaksaakseen töissä. Nukuin monesti tunnin 5-6 että isä kantoi ennen töihinmenoaan. Olin niin väsynyt että jos pieni viihtyi 5 min jonkun lelun kanssa niin nukahdin istualleni. Tulee sekin aika kun alkaa jo helpottaa. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äitiliini:
Kannattaisi selvittää onko kitinälle oikea syykin. Meillä kitinöiden syyksi löytyi refluksi. Sen jälkeen meidän pojusta tuli hyvin aurinkoinen ihana lapsi. Meillä ei myöskään nukuttu öitä koskaan ja syöminen ei pelannut kovinkaan hyvin. Mutta kun aloitettiin lääkitys niin poika alkoi nukkumaan hyin ja myös syömäänkin hyvin. Ja meidän poika ei ikinä ole ollut kova pulauttelemaan eikä oksentelemaan, siksi sitä ei tajuttukaan ennen kuin hän oli reippaasti yli vuoden ikäinen.

Meillä on sama kokemus. Hurjan levottomasta, itkuisesta, tukkoisesta ja kitisevästä vauvasta tuli ihan erilainen oikealla diagnoosilla.

Mutta sitten meillä on ollut muuten vaan levottoma ja vaativia lapsia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja suzyco:
Ihan ensin: VOIMIA :hug: :hug: En osaa edes kuvitella kuinka väsynyt ja kyllästynytkin varmasti olet...Enkä valitettavasti osaa neuvoakkaan,muuten kun varmasti olet tehnyt kaiken "oikein" mun mielestä mitään yhtä oikeaa tai väärää ei lapsen kanssa olemisessa ja kasvattamisessa ole,toinen sopii toiselle ja toinen toiselle. Varmasti olet parhaasi tehnyt, teillä nyt vaan jostainsyystä on vaativampi lapsi luonteeltaan. Uskoisin ja toivoisin että elo helpottuu kun lapsi oppii puhumaan ja kävelemään kunnolla,vois sitten sanoa että mikä nyt mättää,tosin siihen menee aikaa... :(

Viihtyykö lapsi muiden lasten kanssa,leikkejä seuraten? Jos vois vaikka pyytää jonkun lapsikaverin teille vanhemmansa kanssa ja saisit silläaikaa vähän levätä? tai voisit viedä tytön hetkeks hoitoon?

Voi kiitos. :hug: Siskon lapsien kanssa jaksaa vähän aikaa leikkiä ja seurata muiden touhuja,mutta sitten pitää päästä minun syliin...
 
lisäys mun edelliseen..: tuli niin nopsaan viestejä että hukkui sinne..

meillä kun poikaa vieroitin niin kauhiat huuto-orgiat nosti pystyyn ja raivosi tissin vieressä.. sanoin vain että nyt on tissi kiinni ja halasin vain tosi hellästi ja rakkaasti niinkuin pystyin äksylle rakkaalleni, sydäntä särki mutta pakko on hyväksyttää toiselle että ikuisesti ei maitoa tipu.. :'( se unohtui sit äkkiä kun otti lelun esille kun pahimmat kyyneleet oli itketty ja mammalla karjuttu (joskus aikansakin).

tuo vieroituksen kanssa sun pitää vaan olla määrätietoinen ja päättäväinen ja jaksaa kuunnella itkut. lohtutisu on pahinta mitä voit antaa.. mutta jos päätät jatkaa imetystä vielä ja se on periaate niin sitten jatkat :) mutta kun LOPETAT niin teet sen sitten päättäväisesti ja sopivassa rytmissä. Meillä poika luopui kuukaudessa.. pari viikkoa järjestelmällisesti vähensin 4-7 kerrasta 3 ja siitä sitten aamu/itlatisuun se vaihteli, tiesi että jos ei ollut sanut aamulla niin vonkasi illalla ja lopuksi unohti senkin.. yritti välillä mutta sanoin että nyt on maitoaika ja hain pullon ja hymyilin vienosti ja kutittelin, hellin siis muuten samalla.. ja pitelin lähellä itseäni
 
Alkuperäinen kirjoittaja Villivadelma:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oletteko käyneet lääkärissä? Ettei lapsi olisi kipeä, esim. allergiaa tai jotain muuta perus-sairautta takana?

Ei olla käytetty.Taidankin huomenna soittaa neuvolaan.Ei ole tuo edes käynyt mielessä. :ashamed:

meillä on refluksia todettu kuukauden vanhana lääkitys on jo lopetettu kun oli rakenteellinen refluksia ei ollut maito-allergiaa vaikka sitä epäiltiiin.
refluksian mahdollisuus kannataa ottaa selville on hyvin ikävä sairaus lapselle
 

Yhteistyössä