Mä olisin niin valmis hautaamaan jo ihmisen joka mut synnytti!!

maximillianna

Aktiivinen jäsen
18.11.2006
2 533
0
36
:headwall: :headwall:

Aina kun "se" soittaa on vailla jotain. Millon kyytiä, millon rahaa, millon auton laittoo. Tänään oli kyse auton laitosta. Sannoin ein ja sillon suuttu. Äsken sain puhelun jossa ensiks onniteltiin tulevasta vauvasta ja kysyttiin tuntuuko hyvälle. (hän ei siis juuri tämän takia tiennyt raskaudestani) Samaan hengen vetoon totesi nauti siitä (raskaudesta) vielä kun voit, ensi kerran kun näkee minut antaa kuulemma kyytiä/selkään.
Ei riittäny et suljin puhelimen, niin se soitti sitten mun miehelle ja kertoi myös hälle mitä mulle aikoo ensi kerran tavatessa.
Puhelun päätteeks syytti mua, et olisin yrittäny ryöstää hänen rikki menneen autonsa. Oli kuulemma antanu poliisille musta tarkat tuntomerkit. :headwall: :headwall: Eikö tämä paskan sataminen lopu ikinä.
 
:/ No mä olisin tossa vaiheessa varmaan samaa mieltä :/

Ja toi menee jo liian pitkälle että syntymätöntä vauvaa käytetään törkeän uhkailun kohteena :|

Voimia teille :hug:
 
ohhoh.. meillä oli aika sama tilanne mun äitin ja mummin välillä. Kauhee katkeruus ja kaikkea. Nyt kun äiti on poissa niin mummi on onneks muuttunu eri suuntaan. Pitäiskö sun vaan pistää välit poikki? jos se auttais jotenki.. ei ainakaa kannata toisen antaa pilata sun elämää ja varsinkaa raskautta.. toihan on jo uhkailua! |O
 
Joo. Äidiks se itteesä mulle kuttuu, vaikka olen sanonu et äitiys on muutaki ku et synnyttää jonku. Entinen narkki, mistäs tietäsin vaikka käyttäs vieläkin. Hää on 41(?) tänä vuonna.
Juoppo, sitä se on.
 
Mielenterveysongelmia/alkoholiongelma?
:hug: On varmasti rankkaa, että joutuu tuollaista kestämään omalta äidiltään. Ei varmaan lapsuuskaan ollut helppo tuollaisen ihmisen kanssa. :/ Järkyttävää, että kiusataan ja uhkaillaan omia lapsia.
 
Välit, mitkä välit? Ei niitä oo ollukaan. Ei auta vaikka kuinka sanoo et pysy erossa, älä soita yms. Toisaalta joinain päivinä ei voi kun sääliä ko. henkilöä. Hän ei nää ongelmaa edes siitä et hänen tytöt on otettu pois hältä alko ongelman takia. Jaksaa mulle aina vaan et hän on äiti, vaikka olen hoitanut sisarusteni lomat yms huoltosuunnitelmien teot. Tytöt on siis sijoitettu toinen perheeseen ja toinen laitokseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja surkuttelija:
oh hoh, pahaan kuntoon oot äitis päästäny. eikö sitä saa hoitoon tms.?

Mä oon päästäny??
AIKUINEN ihminen tekee kuin parhaaks näkee. On ollu katkolla yms hoidossa monenkin asian takia, vankilassakin. Ite kun ei nää ongelmaa tai mitään häikkää elämässään. Miten aikuisen voi saada suomen maassa pakkohoitoon? EI MITENKÄÄN ALKOHOLIN TAKIA!!
 
sie taijat itsekkin olla aika nuori? saatko sä siitä suhteesta mitään siis äitiisi?Jos tuntuu et se on vain taakka niin ole kokonaan pitämättä yhteyttä,älä vastaa jne.
 
Meillä on ihan sama tausta, mieät huostaanotettiin äidiltä ton saman takia.. ja äidin tarina loppui todella surullisesti. Pikkuhiljaa oon kuitenkin alkanut antaa anteeksi ja totenut että se äidin "hirviöpuoli" oli sellanen asia, mitä me ei voitu estää ja että se ei voinu enää vastustaa niitä sen ongelmia.. Vaikeetahan se on ymmärtää kun toinen ei ymmärrä ittensä eikä toisten parasta.. Toivotaan et ois parempaan suuntaan menossa :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
sie taijat itsekkin olla aika nuori? saatko sä siitä suhteesta mitään siis äitiisi?Jos tuntuu et se on vain taakka niin ole kokonaan pitämättä yhteyttä,älä vastaa jne.

23v. Olen pitämättä yhteyttä olen. Turhauttaa. Hää kyllä osaa tulla ovenkin taa. Se siitä yhteyden pitämisestä..
 
Sekakäyttäjille esim. on alettu perustaa jotain uusia hoitometodeja ja hoidetaan eri tavalla ku ennen.. tai siis ennenhän hoitoon ei päässy ennen ku lopettaa juomisen ja siihenhän harva alkoholisti pystyy.. Oispa äitikin päässy/menny ja myös pysynyt siellä.. :|
 
Nyt kysyn kun kerroit sisaruksista, että toinen sijoitettu perheeseen ja toinen laitokseen... Miten ihmeessä näin voi tapahtua, että sisarukset erotetaan vielä tänäkin päivänä vai onko siihen joku erikoinen syy?

Muuten kehottasin sua jatkamaan omaa elämää, antamaan myös äidille anteeksi, sillä äiti ei ilmiselvästi ole terve. Antamaan anteeksi, mutta ei unohtamaan. Jatkamaan omaa elämää, tekemään kerrasta selväksi, että jos haluaa tekemisissä olla, niin tuollanen kokonaan pois. Ja katkasemalla kokonaan välit kerrasta. Tuollanen stressi on hirveä. Mulla on isä joka pahasti ja syvästi masentunu ja yks päivä mä vaan tein sen päätöksen, että mä en stressaa. Että jos se väsyttää ittensä liian väsyneeksi ja vaikka kuolee niin mä en voi asialle mitään. Hyvällä ja pahallan olen yrittäny (paha sydänvaiva taustalla myös). Tekee mitä tekee, minä en ole vastuussa. Muuten kyllä nähdään ja kyläillään, mutta hänen elämäänsä en puutu enää vaikka tekiskin kaikkien mielestä väärin (eli väsyttäs ittensä liialla työn raatamisella ja menis taas ihan piippuun).
 
Kyllä se erottaminen on mahdollista, sillon joskus 2001 meille sanottiin että ei oo mitään takuita että päästään samaan paikkaan vaan voidaan jouta eri puolille maata. Varsinkin mä koska oisin tarvinnu erilaista tukea kun mun siskot.. Mä sain hätähuostaanotot, siskot joutu olee vuoden laitoksessa. Sitten päästiin kaikki samaan paikkaan. Vaikka asiasta ei oo palon puhuttu niin oon pahoillani että siskot joutu kokee sellasta ja ite pääsin helpommalla..
 
On tuo hirveetä. Vaikka olis edes jonkinlainen laitos, mutta että sais olla samassa paikassa. Tuo on varmasti kauheaa erota sisaruksista, siinähän menettää koko perheen, niin vanhemmat kuin sisaruksetkin.
 

Yhteistyössä