Alkuperäinen kirjoittaja Minerva McGarmiwa:
Jos kerran olet tehnyt jo tarvittavien tahojen kanssa tapaamissopimukse3n joka ei exälle käy niin ei sitä kovin helposti väännetä uskottavasti toisinpäin. Kyllähän sun käynnin lastenvalvojalla on dokumentoitu ja sitä kautta vie pohjaa exän jutuilta.
Näin mäkin luulin. Mutta näköjään se on sen tehnyt, koska se on hommannut asianajajan joka vie asian oikeuteen jos tapaamissopimusta ei saada aikaan.
Lastenpsykologi oli sitä mieltä, että uuteen tapaamisopimukseen pitäisi kirjoittaa että ex saa alkuun vain valvotut tapaamiset. Ei se siihen suostu, eihän se suostunut aiempaankaan ehdotukseen jossa ei edes ollut puhetta mistää valvotuista tapaamisista. Mun aiemmassa ehdotuksessa oli jopa vielä enemmän isälle tapaamisoikeuksia kuin mitä se on tähän saakka käyttänyt. Ei se suostunut siihenkään. Se on sanonut mulle, että ei aio suostua mihinkään mitä mä ehdotan, koska ei aio alistua mun määräilyjeni alle.
Jos se haluais tapaamissopimuksen, miksi se ois hommannut asianajajan? Se tietää, että mä oon lähettämässä sille uutta ehdotusta lähiaikoina, miksi se sitten hommasi asianajajan nyt mua painostamaan?
Mä en ymmärrä sitä, mä en käsitä koko asiaa. Yhtäkkiä se toimii kuten mun pitäis toimia, ja mä oon ihan kuin sen roolissa. Ihan kuin mä oisin ollut se, joka ei suostu mihinkään ja joka tekee kiusaa niin että toisen on pakko kääntyä oikeuden puoleen asiassa.
Mä en kestä tätä. Mä oikeasti pelkään nyt, että mun mielenterveys pettää. Tää on uskomatonta. Ihan kuin eläis jossain peilitalossa, jossa peilit vääristää kaiken mitä kuvittelet oikeasti näkeväsi. Missä mikään ei ole niinkuin niitten pitäis olla.