Mä olen vihdoinkin vapaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Keittiönoita
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Keittiönoita

Vieras
Olin aina kuvitellut, että mulla on velvoitteita tässä maassa senkin jälkeen, kun kuopus täyttää 18 v. Tunnen äärimmäistä surua, kun tiedän, miten kovasti esikoinen on koittanut kaikki nämä vuodet vammastaan huolimatta täyttää mummin ja ukin toiveet. Junnu on aina ollut vanhemmilleni ö-luokan lapsenlapsi, likka sentään on saanut olla b-luokan lapsenlapsi. Junnua ei ö-luoikkaisuus ole koskaan millään tavoin höirinnyt, mutta likka on ollut äärimmäisen surullinen b-luokkalaisuudestaan. Sain tietää eilen jotain, minkä takia nyt mietin, kerronko likalle vai en. Tieto tuo tuskaa, mutta toisaalta tiedön saatuuaan oppii kyllä aina sen kanssa elämään. Vanhempani tulevat lyömään likkaa ja junnua haudan takaa haisevalla märällä rätillä naamaan ja nyt tässä sitten moraalisen ongelman parissa mietin, pitäisikö mun varoittaa lapsiani asiasta vai ei. Tiedän, että likalle tulee olemaan todella kova paikka huomata, että hänellä ei tosiaankaan ollut sijaa mummin ja ukin sydämessä. Jos likka tietäisi,l mitä sillä on odotettavissa, se musertuisi täysin.

Vanhempani ovat aina laskeneet sen varaan, että koska mä olen sairaanhoitaja, he eivät laitokseen joudu. Ja niin olin ajatellut itsekin. Tähän päivään asti. Mutta nyt vanhempani ovat järjestäneet sellaisen "yllätyksen" lapsilleni, etten katso olevani millään tavalla valvollinen vanhempiani hoitamaan tai auttamaan. Kunhan junnu vuoden päästä täyttää 18 v, MINÄ OLEN VAPAA B)
 
kannattasihan se kertoa, oppivat elämään asian kanssa... mitä nopeammin turhat toiveet ja harhaluulot karisevat,sen helpompi elämä on myöhemmin...
aivan oikein ajateltu että hoitakoot itse itsensä.. miksi sun pitäis heitä hoivata jos he eivät sinun lapsistasi välitä.. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja bad virgin:
Minkä "yllätyksen" he ovat järjestäneet? Jättävät ilman perintöä?
Perinnöttä ei voi jättää, koska lakiosaan on jokainen oikeutettu. Mutta vuosia, vuosia sitten mutsi ja faija ehdotti, että jos perinnössä ylitettäisiin yksi sukupolvi. Mulle se sopi loistavasti, en mä heidän omaisuuttaan kaipaa ja yksi perintävero vähemmän, jos osuuteni menisi suoraan likalle ja junnulle. Systeri pisti julmetusti vastaan. Hän halusi perintönsä itse. Mutta nyt, kun sitten suvun omaisuus on testamentattu siskonpojalle, siskollenikin sopii erinomaisesti tuo sukupolven yli hyppääminen.

Mä en ole koskaan vanhempieni omaisuutta haikaillut ja tiedän, että eivät lapsenikaan. Mutta likka on joutunut koko elämänsä taiostelemaan mummin ja ukin suosiosta ja likalle tulee olemaan aika kova paikka huomata, että ei koskaan päässyt edes puoliksikaan samaan asemaan isovanhempiensa sydämissä kuin serkkunsa. LIkka on tehnyt koko ikänsä kovasti töitä sen eteen, että vammastaan huolimatta voisi täyttää isovanhempiensa toiveet. Eihän se tietenkään ole siinä onnistunut yhtä hyvin kuin vammattomat. Olen kyllä ikionnellinen, että junnu ei ole koskaan siihen kisaan lähtenyt mukaan.

Mä en kestä katsoa, kun likalle aikanaan selviää, että se onkin ollut yks mitätön paska isovanhempiensa elämässä

:'(
 
Niin siis testamentti on nyt sitten tehty kokonaisuudessaan sikoni pojan eduksi. Toki likka ja junnu sekä siskontyttö saa lakiosansa, jos alkaa sitä vaatimaan.

Ei me niistä rahoista olla kiinnostuneita, pistäkööt vaikka Unicefille. Oleellista on se, että jälleen kerran, kuten niinmonet kymenet kerrat aiemminkin, likka on hävinnyt kisan serkkujaan vastaan. Tekisi mieleni ottaa tenavat kainaloon ja häipyä rapakon taakse. Junnua tuo ei haittaa, koska junnu eklää omaa elämäänsä eikä sitä kiinnosta, pitääkö joku siitä vai ei. Mutta isättömänä likalla on aina ollut kova tarve miellyttää lähisukuaan.
 
Aika raakoja ovat sinun vanhempasi :'( mä en ymmärrä, että vamman vuoksi, jotakin lapsenlasta pitäisi hylkiä. Vaikka omien vanhempieni kanssa en aina ole ollut kovinkaan hyvissä väleissä niin tuota eivät tekisi lapsilleni ikinä. Mutta meitä riittää moneen junaan ja asemillekin on tipahtanut muutama :(
 
Kuin isovanhemmat voi noin laittaa lapsenlapsiaan "paremmuus"järjestykseen....ei ihme että sydäntä särkevää.Voi kun ei olis noita perintöjuttuja ollenkaan niin varmasti monelta riidalta ja pahalta mieleltä välttyttäis.
a020.gif
 
Joo, minä vetäisisin tosta semmoiset palot nenääni, etten olisi enää missään tekemisissä vanhempieni kanssa. Sanoisin, että se siskonpoika hoitanee teidän asianne.
Kertoiko vanhempasi itse sulle ton testamentin? Siis onko se täysin varmaa, että heidän tahtonsa todellakin on tuo?
 
Toi on niin tuttua,isän puoleiset isovanhemmat ovat aina suosineet isän siskon ja veljen lapsia, mut on onneksi muuten ihan ok välit heidän kanssaan.
Perintöhän se sitten joskus heille menee,mut ei se mitään =)
Harmittaa vain kun he ovat ainoat isovanhempani,äitini isää ja äitiä en ole koskaan nähnytkään,kuoli molemmat vähän ennenkuin synnyin :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maamikki:
Joo, minä vetäisisin tosta semmoiset palot nenääni, etten olisi enää missään tekemisissä vanhempieni kanssa. Sanoisin, että se siskonpoika hoitanee teidän asianne.
Kertoiko vanhempasi itse sulle ton testamentin? Siis onko se täysin varmaa, että heidän tahtonsa todellakin on tuo?
Ei vanhempani vaan siskoni. Mutta systeri, siskonpoika ja faija on kaikki samassa perheyrityksessä töissä. Ei mua muu sureta kuin tuo likka. Se, että se niin kovasti yritti osoittaa mummille ja ukille, että vammaisenakin pärjää. Onhan neiti niin monet kerrat saanut takkiinsa tässä hommassa. Mutta aina yrittänyt uudestaan ja uudestaan. "Mummi, mun runoni on julkaistu Tammen runokokoelmassa". "Ukki, mun öljyvärimaalaukseni on eisllä Helsingin keskustassa taidenäyttelyssä". "Mummi ja ukki, mut on valittu maajoukkueeseen edustamaan Suomea Japanissa pidettäviin kisoihin". Mutta ei mun vanhemmat kyllä ole koskaan olleet kiinnostuneet likan menestyksestä
:(
 
No en mä usko että kukaan mitätön paska on vaikka perinnöttä jäiskin. Ilmeisesti perintö jää siskon pojalle et yritys jatkuis hänen nimissään. Saako siskosi muut lapset sitten perintöä?
 
tää on sellainen asia mistä saa kyllä sotkua aikaan. toivottavasti itse osaan levitellä rahani ja omaisuuteni ympäri kyliä tasaisesti ennen kuolemaani, niin ei tarvii tapella kuka saa ja mitä. ja vaikka lapset ei välittäis kuka saa ja mitä, niin silti se jotakuta kirvelee..
itse olen pienenä ollut kakkosluokan lapsenlapsi, serkkuni sai kaiken, ja saa edelleen isovanhemmilta. osaan asian kanssa elää, mutta lapsena en ymmärtänyt miksi serkulle ostettiin heidän puoleltaan kaikkea.
 

Yhteistyössä