Mä olen uimahyppy-muumi :)

[Turkilmas]

Tilasin henkalta ja maukalta vaatteita ja yks oli sellainen "kesämekko". Tää on niin hemmetin iso ja ruma että tätä voi pitää joko a)mökillä tai b) yöpaitana.

Oon nyt muutaman illan tämän kanssa kuljeskellut ja miettinyt että mikä tästä tulee mieleen. Äsken peilistä kurkkasi lihava ja raitainen otus, eli minä ja kyllä: olen kuin muumi siinä uimahyppy-mukissa. Tosin mä olen punaraitainen mutta olenhan myös tyttö :saint:

 

[babjuska]

ihana!!

 

[vieras]

 

[Hankey]

toivottavasti olet kuvannut itsesi muistoksi tästä keväästä.

 

[Olemisen riemu]

Mä olen tiine LEHMÄ!!! :headwall: Että sellainen päivä taas tänään ollut. :|

 

[babjuska]

Mä olen tiine LEHMÄ!!! :headwall: Että sellainen päivä taas tänään ollut. :|

voi kun mäkin olisin!!

 

[kräm]

Mun mielestä Muumipeikko kuvaili itseään aika ihanasti yhdessä jaksossa. En nyt muista sanatarkkaan miten se meni mutta jotenkin niin että "ihanat pyöreät muodot, ei yhtään häiritsevää kulmaa tai muhkuraa." :heart:

 

[Turkilmas]

toivottavasti olet kuvannut itsesi muistoksi tästä keväästä.

:x :x Tänään oltiin valmistujaisissa ja mies otti musta kuvia sieltä. Mistä johtuukin että peilistä katsottuna näytin ihan ok:lta, mutta valokuvat oli kyllä armottomia . Siis myös pärstä :headwall:

Ollaan me joitain kuvia tästä masusta otettu, mutta vähemmän muuten. Esikoista kun odotettiin niin kuvia tuli räpsittyä huomattavasti enemmän.

 

[Turkilmas]

Mä olen tiine LEHMÄ!!! :headwall: Että sellainen päivä taas tänään ollut. :|

Tiedän tunteen :hug:

 

[Turkilmas]

Mun mielestä Muumipeikko kuvaili itseään aika ihanasti yhdessä jaksossa. En nyt muista sanatarkkaan miten se meni mutta jotenkin niin että "ihanat pyöreät muodot, ei yhtään häiritsevää kulmaa tai muhkuraa." :heart:

Ihana :heart:

 

[Olemisen riemu]

Mä olen tiine LEHMÄ!!! :headwall: Että sellainen päivä taas tänään ollut. :|

voi kun mäkin olisin!!

Nyt on sellainen olo että voisi kyllä antaa sinulle mielihyvin nämä kaikki turvotukset ja kivut ja säryt. Ihan samat fiilikset kuin edelliselläkin kerralla: "Mitä vittua mä olen oikein tekemässä!? Onko tämä muka kaiken kivun arvoista. Elämä menee pilalle. Haluan ollakin sinkku ja asua yksin yksiössä ja olla itsekäs. Ei minusta ole äidiksi."

*muoks. "tarviiko tää toukka vielä synnyttääkin!!?? :headwall: |O "

 

[Turkilmas]

Mä olen tiine LEHMÄ!!! :headwall: Että sellainen päivä taas tänään ollut. :|

voi kun mäkin olisin!!

Nyt on sellainen olo että voisi kyllä antaa sinulle mielihyvin nämä kaikki turvotukset ja kivut ja säryt. Ihan samat fiilikset kuin edelliselläkin kerralla: "Mitä vittua mä olen oikein tekemässä!? Onko tämä muka kaiken kivun arvoista. Elämä menee pilalle. Haluan ollakin sinkku ja asua yksin yksiössä ja olla itsekäs. Ei minusta ole äidiksi."

*muoks. "tarviiko tää toukka vielä synnyttääkin!!?? :headwall: |O "

Huomenna on taas päivä uusi ja varmaan parempi sellainen =)

Tosin itsellä myös tänään taas kaikkea mahdollista kolotusta ja sanoin miehelle että tää raskaus on siksi ollut niin vaikea että meille nyt menis jakeluun lapsiluvun olevan täynnä.

Kumma muuten että vaikka on vuosia tehnyt tätä vauvaa, niin silti näitä kolotuksia ja vaivoja kestää ihan yhtä heikosti :|

 

[Pinki]

ihana :heart:

 

[Olemisen riemu]

Huomenna on taas päivä uusi ja varmaan parempi sellainen =)

Tosin itsellä myös tänään taas kaikkea mahdollista kolotusta ja sanoin miehelle että tää raskaus on siksi ollut niin vaikea että meille nyt menis jakeluun lapsiluvun olevan täynnä.

Kumma muuten että vaikka on vuosia tehnyt tätä vauvaa, niin silti näitä kolotuksia ja vaivoja kestää ihan yhtä heikosti :|

Juu. Viimeksi iski kanssa loppuvaiheessa "paniikki". Tuli sellainen olo että nyt täytyy ottaa hyppy tuntemattomaan, ja ei tiedä että pärjääkö vai ei. Samat fiilikset taas. Paniikki että miten pärjään päivät kahden pienen kanssa kun jo yhteenkin menee hermot. :ashamed:

Tiedän että hermot on kireällä tämän raskauden takia. Sattuu ja väsyttää ja pitäisi levätä ja juoda vettä. Jos ei lepää niin tulee huono omatunto. Jos lepää niin tulee huono omatunto kun ei ole pojan kanssa. Siten raivoan ja huudan ihan pikkujutuista lapselle. Varmaan jää kauheta traumat pojalle tästä minun raskausajasta. Olen ollut niin poissaoleva ja huono äiti. :'(

En hallitse yhtään hermojani jos minua sattuu tai väsyttää. Ja nyt koko ajan sattuu JA väsyttää.

 

[Turkilmas]

Juu. Viimeksi iski kanssa loppuvaiheessa "paniikki". Tuli sellainen olo että nyt täytyy ottaa hyppy tuntemattomaan, ja ei tiedä että pärjääkö vai ei. Samat fiilikset taas. Paniikki että miten pärjään päivät kahden pienen kanssa kun jo yhteenkin menee hermot. :ashamed:

Tiedän että hermot on kireällä tämän raskauden takia. Sattuu ja väsyttää ja pitäisi levätä ja juoda vettä. Jos ei lepää niin tulee huono omatunto. Jos lepää niin tulee huono omatunto kun ei ole pojan kanssa. Siten raivoan ja huudan ihan pikkujutuista lapselle. Varmaan jää kauheta traumat pojalle tästä minun raskausajasta. Olen ollut niin poissaoleva ja huono äiti. :'(

Tuo syyllisyyden taakka on ikävä. Mä olen myös potenut samaa oman poikani kanssa. Etenkin silloin kun olin pakkolevossa enkä voinut/jaksanut tehdä mitään pojan kanssa.

Tuskinpa sun lapselle mitään traumoja jää, eipä välttämättä ole edes huomannut sun olevan nyt poissaoleva ja huono äiti. Siis tarkoitan että ehkäpä olet tuota ihan vaan omassa päässäsi. :hug:

 

[babjuska]

Mä olen tiine LEHMÄ!!! :headwall: Että sellainen päivä taas tänään ollut. :|

voi kun mäkin olisin!!

Nyt on sellainen olo että voisi kyllä antaa sinulle mielihyvin nämä kaikki turvotukset ja kivut ja säryt. Ihan samat fiilikset kuin edelliselläkin kerralla: "Mitä vittua mä olen oikein tekemässä!? Onko tämä muka kaiken kivun arvoista. Elämä menee pilalle. Haluan ollakin sinkku ja asua yksin yksiössä ja olla itsekäs. Ei minusta ole äidiksi."

*muoks. "tarviiko tää toukka vielä synnyttääkin!!?? :headwall: |O "

tiedän tämänkin tunteen..meillä kolme ihanaa tyttöä...ja neljäs "poika" olisi toiveissa miehellä..mä vaan haluaisin sen vauvan taas mun mielestä on ihanaa olla raskaana,ja synnytyksetkin kaikki ollut kivuttomia kokemuksia :=)
mut hei,on ne kaikki kivut sen arvosia!!mulla järki sanoo et ei enään,mut tunteet on eri tasolla

 

[Olemisen riemu]

Juu. Viimeksi iski kanssa loppuvaiheessa "paniikki". Tuli sellainen olo että nyt täytyy ottaa hyppy tuntemattomaan, ja ei tiedä että pärjääkö vai ei. Samat fiilikset taas. Paniikki että miten pärjään päivät kahden pienen kanssa kun jo yhteenkin menee hermot. :ashamed:

Tiedän että hermot on kireällä tämän raskauden takia. Sattuu ja väsyttää ja pitäisi levätä ja juoda vettä. Jos ei lepää niin tulee huono omatunto. Jos lepää niin tulee huono omatunto kun ei ole pojan kanssa. Siten raivoan ja huudan ihan pikkujutuista lapselle. Varmaan jää kauheta traumat pojalle tästä minun raskausajasta. Olen ollut niin poissaoleva ja huono äiti. :'(

Tuo syyllisyyden taakka on ikävä. Mä olen myös potenut samaa oman poikani kanssa. Etenkin silloin kun olin pakkolevossa enkä voinut/jaksanut tehdä mitään pojan kanssa.

Tuskinpa sun lapselle mitään traumoja jää, eipä välttämättä ole edes huomannut sun olevan nyt poissaoleva ja huono äiti. Siis tarkoitan että ehkäpä olet tuota ihan vaan omassa päässäsi. :hug:

Ei ole omassa päässä vain. Mieskin sanoo että koko ajan huudan pojalle. En osaa enää puhua normaalilla äänellä. :ashamed: Täytyy mennä vessaan laskemaan kymmeneen monta kertaa päivässä etten oikeasti läppäse poikaa. Ja poika on kuitenkin ihan "vauva" vielä. Mutta välillä tuntuu että lapsi on suurinpiirtein antikristus joka vain hajottaa tätä kämpää ja on tahallan ilkeä. Niin asia ei tietenkään ole, mutta siltä välillä tuntuu kun siivoan pojan jälkiä sadatta kertaa.

Sitten muistelen aikaa ennen raskautta. Leikin pojan kanssa päivisin. luin kaikki kirjat jotka poika kantoi luettavaksi. Luin loruja ja jaksoi pelleillä ja naurattaa poikaa. Minulla oli älyttömän pitkä pinna. Ja en suuttunut kuin todella harvoin.

Nyt on koko ajan hermot kuin viulun kieli. :headwall:

 

[Turkilmas]

J

Ei ole omassa päässä vain. Mieskin sanoo että koko ajan huudan pojalle. En osaa enää puhua normaalilla äänellä. :ashamed: Täytyy mennä vessaan laskemaan kymmeneen monta kertaa päivässä etten oikeasti läppäse poikaa. Ja poika on kuitenkin ihan "vauva" vielä. Mutta välillä tuntuu että lapsi on suurinpiirtein antikristus joka vain hajottaa tätä kämpää ja on tahallan ilkeä. Niin asia ei tietenkään ole, mutta siltä välillä tuntuu kun siivoan pojan jälkiä sadatta kertaa.

Sitten muistelen aikaa ennen raskautta. Leikin pojan kanssa päivisin. luin kaikki kirjat jotka poika kantoi luettavaksi. Luin loruja ja jaksoi pelleillä ja naurattaa poikaa. Minulla oli älyttömän pitkä pinna. Ja en suuttunut kuin todella harvoin.

Hitto mä olen surkea näissä lainauksissa, mutta ei auta kun ei bimbo ymmärrä

:ashamed: .

Tässä ollaan nyt niin loppusuorilla kumpainenkin, että voit jo elätellä toiveita tilanteen helpottumisesta synnytyksen jälkeen. Josko silloin saisit pinnaasi taas takaisin. Ei tietty siihen ihan alkuun, mutta pikkuhiljaa.

 

[Olemisen riemu]

Onneksi minua on luvattu auttaa. Vanhemmillani on elokuussa lomaa joten poika voi mennä mökille välillä yökylään. Siellä poika saa olla huomion keskipiste ja paapottavana.

 

[Turkilmas]

Onneksi minua on luvattu auttaa. Vanhemmillankikin on elokuussa lomaa joten poika voi mennä mökille välillä yökylään. Siellä poika saa olla huomion keskipiste ja paapottavana.

No just näin :flower: . Ja kyllä ne hormoonit tasaantuu myös jossain vaiheessa. Eipä tässä ihmenaisia olla yksikään. Kaikilla on pinna kireällä silloin tällöin ja enemmän ja vähemmän.

Toisekseen mä ainakin olen kantanut syyllisyyttä mitä uskomattomammista jutuista siitä lähtien kun esikoisesta tein positiivisen raskaustestin. Ja oon jo menettänyt toivoni että tuo syyllisyyden tunne joskus jättäis mut rauhaan...kuuluu kai äitiyteen :/