Mä olen niin vaikea ihminen etten pysty edes itse elämään itteni kanssa

["Elämä on"]

Tää on ihan täyttä avautumista sitte, eli varotus etukäteen.

Mulla on melkein kaikki mitä oon halunnut, perhe, talo yms.
Ja kaikki on hyvin.

Silti mulla on kovin tyhjä tunne ja tarve saada elämään muutosta vaikken edes ite tiedä mitä se muutos on, en osaa olla paikallaan ja mulle tuottaa ahdistusta kaikki rutiini.

Mikään ei oikein tunnu miltään ja tuntuu että tylsistyn.
Tekis mieli laittaa talo myyntiin ja muuttaa muualle vaikka vasta saatiin tämä rakennettua.

En siis oikeasti haluaisi muuttaa (kai) mitään mutta tää on vaan niin tappavan tasapaksua ja tylsää, luulin et haluan tän kaiken mutta kun kaikki oli saavutettu niin fiilis ei ollut se minkälaiseksi sen kuvittelin.

Tiedän, olen ihan perseestä ja pitäisi olla tyytyväinen ja kiitollinen kaikesta mutta kun ei vaan tunnu siltä.

Tosi sekavaa joo mutta siis rakastan perhettäni ja kotiani yms. mutta sisimmässäni taidan olla kuitenkin joku yksinäinen susi joka ei osaa sitoutua aikaan eikä paikkaan ja sielu huutaa jatkuvaa muutosta.

Oppiiko tämän kanssa elämään tukahduttamalla kaikki tyhmät ja itsekkäät ajatukset?
Pääasiassa nämä ajatukset eivät vaivaa mutta välillä on kausia ja aikoja jolloin on todella vaikea hakea mitään positiivista yhtään mistään, lähinnä vaan alkaa ärsyttää.

Ja tiedän ettei ruoho olis yhtään vihreempää aidan toisellakaan puolella, todennäkösesti vaikka muuttaisinkin elämässäni kaiken niin en olisi sen tyytyväisempi kuin nyttenkään, ja sen siis tiedostan.
Mutta kun mun järki ja tunne ei tunnu tulkitsevan toisiaan oikein.

Nonniin, nyt saa sitten haukkua

 

[vuoristoradalla]

Mulla on monesti tunne että elän ihan väärällä aikakaudella. Se tyhjyyskin on tuttu tunne.

 

[astrolabe]

Eikö haaveet ole hyvä asia? Ja sitten vois tehä jotain niiden saavuttamiseksi hissukseen. Mie pohjaan jatkuvalla lisäkoulutuksella mahiksiamme muuttaa maasta jos ja kun tilaisuus sellaiseen avautuu.

Oon iteki levoton luonne ja vaikka arkeni on näennäisen tasapaksua, ei elämäni ole kovinkaan kangistunutta.

 

[Kerpele]

Ei mulla muuta, mutta kuulostaa tutulta

Mulla vaan tulee noita ärsytysahdistuksia ajan kanssa vaan vähemmän ja vähemmän.. Ja nykyään mun olon virkistämiseksi riittää vaikkapa se että lähdetään metsään keräämään sieniä, löydän kirppikseltä jonkun hyvän jutun edullisesti ym.

Ehkä se on sitä "kasvamista" ja sellaista, no, olen tehnyt valintani. Haluan elää tätä elämää mikä tässä on ja olen oppinut olemaan tyytyväinen kaikkeen mitä mulla on. Ei siinä kyllä mä silti aika ajoin ahdistelen mutta tuntuu että mä oikeasti oon löytänyt paikkani tässä maailmassa..

 

["vieras"]

Olet tyypillinen nainen. Avain löytyy seksin saralta, arjen tylsyysunohtuu kun seksielämään lisää uusia ulottuvuuksia ja ihmisiä.

 

[astrolabe]

[QUOTE="vieras";26853240]Olet tyypillinen nainen. Avain löytyy seksin saralta, arjen tylsyysunohtuu kun seksielämään lisää uusia ulottuvuuksia ja ihmisiä.[/QUOTE]

:ashamed:

Eilen tulin salilta vähä sillai, että blaaaaaaah, maanantai-ilta, väsy, nälkä ja koti sekaisin ja pitäs tehä tylsiä kotitöitä yms. Mieheni ottikin miut ihanasti vastaan, rakkauslaulut vaan soi. Kävin nopeasti suihkussa hiet pois ja käperryttiin sohvalle, kun lapsetkin kaikki poissa ja sitten tilanne johti toiseen siinä soffalla. Lopun iltaa sain katsoa True Bloodia kultani kainalossa ja juoda pari litraa teetä. Alleviivatun jälkeen olin jo aivan toisissa maailmoissa.

 

["Elämä on"]

Jos mä lisään mun seksielämään uusia ihmisiä niin silloin saan kyllä heittää hyvästit niille vanhoille
Ja seksi on hyvää eikä siinä ole mitään vikaa, mä vaan en ilmeisesti oo tyytyväinen mihinkään, ehkä mulla on liian villi mielikuvitus.
Ja ilmeisesti mun tunteen sulkee mun järjen ajoittain kuin on/off napin ikään, ja tässä on sitten se riski että mä lähden ihan fiilispohjalla tekemään jotain mikä ei välttämättä olekkaan niin kovin järkevää.
Tää vaan on välillä niin vaikeeta että tekis mieli itte vähän ravistella itteään

 

[skope]

Tuttu tunne,mikään ei riitä ja koskaan ei ole nykyhetkeen tyytyväinen =(

 

[tsemppiä]

Onkohan sulla ADHD? Mun ex mies oli just tollanen, koko ajan huono olla, vaik kaikki oli hyvin. Tai jos sulla on masennus? Ootko käyny lääkärissä? Tietenki kaikkia joskus ärsyttää, mut tommonen jatkuva tyytymättömyys ei tunnu ihan normaalilta. Saatko iloa arkipäiväisistä asioista, kuten pullakahvi tai suklaapala? Oletko kokeillut harrastaa jotain kunnon hiki liikuntaa ja sen jälkeen saunaan, ah ihana tunne! Liikunta muuten auttaa lievään masennukseen, kokeile! Saatko nautintoa seksistä? Jos pystyt nauttimaan edellä mainituista asioista, tuskin on silloin masennuksesta kyse.

 

["Elämä on"]

Pystyn hetkittäin nauttimaan kyllä arjen pienistäkin asioista ja välillä mietin mielessäni että olen erittäin onnekas kun mulla on tämä kaikki mutta jostain syystä en vaan osaa olla tyytyväinen tähän, aina pitäis olla enemmän,isompaa,hienompaa tai jotenkin muuten vaan mukavampaa.

Elämässä on liikaa asioita jotka rajoittaa, enkä tarkota perhettäni.

Tuntuu et tää normaali elämäntapa ei oo mua varten, mä kaipaan jotain muuta vaikka tiedän että se jokin muu tuskin tekisi mua yhtään onnellisemmaksi.

Toivoisin että oppisin saamaan tyytväisyyden tunnetta ihan vaan tästä kaikesta mitä jo on mutta kun ei niin ei.
Ja koska itse tiedostan että ei ole järkevää lähteä mitään muuttamaan koska kaikki on hyvin just nyt niin siksi ahdistun tästä mun villistä ajatuksenjuoksusta vielä enemmän.

Masentunut en ole, olen ollut tämmönen koko ikäni.

Innostun kaikesta uudesta aina hetkeksi mutta lopputulos on kuitenkin aina sama.
Enkä oikein tiedä että mitä mun pitäis tehdä että oppisin elämään ja olemaan onnellinen ihan vaan tässä hetkessä.

 

[levoton sielu]

Tai sitten olet vaan levoton sielu, jollainen taidan olla itsekin. Olen ihan onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja arki kyllä rullaa. Mutta kaikista onnellisin olen kuitenkin jos olen jossain matkalla, aivan uusissa maisemissa, teillä tietämättömillä. Ja minua vaivaa koko ajan kauhea tarve lähteä taas jonnekin, sellainen levottomuus. En edes halua muuttaa itseäni, sillä se onnentunne kun löytää uusia paikkoja ja kokemuksia on niin mahtava että arjenkin jaksaa kun tietää että joskus pääsee etsimään taas uusia kokemuksia. Haikeus, onni, tylsyys, innostus, tyytymättömyys, ne ovat ihmiselämään kuuluvia tunteita, itse en niitä ainakaan halua itsestäni tukahduttaa,

Yritä keksiä itsellesi asioita joista tulisit tyytyväiseksi, ole vähän itsekäs, riko rajoja, yritä tutustua uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, jotka uskaltavat. Jos löydät itsellesi sellaisia uusia juttuja, jotka tyydyttävät levottomuuttasi, arkeakin jaksaa paremmin

 

["vieras"]

Totta, seksi rauhoittaa levottoman mielen muutamaksi päiväksi. Mieheni tietää jo milloin hermoni on riekaleina ja mitä tarvis tehdä. Luulin aina että voisin elää vaikka ilman. En tiennyt näiden asioiden yhteyttä.

 

["Elämä on"]

Mulla kun iskee ahdistus/levottomuus pahasti niin ei kyllä tee mieli mitään petipuuhia, lähinnä ärsyttää ja tuntuu että seinät kaatuu niskaan.

Yleisesti en varmaan parempaa seksielämää edes voi saada, tai en ole ainakaan ikinä ennen tätä liittoa saanut jote vika ei kai siinäkään voi olla, tosin seksi on kyllä nykyään hieman rajoittuneempaa johtuen näistä pikkuihmisistä täällä mutta en koe sitä ongelmaksi, irroitellaan sitten kun ollaan vaan kaksin.

Jostain kumman syystä aina riitelyn jälkeen on mielenikin kuin uudelleen syntynyt ja osaan taas hetken olla onnellinen siitä mitä mulla on mutta en kyllä todellakaan toivo että tarttis sen takia riitelemään ruveta.

Voiko vielä sairaammalta kuulostaa tää on tämmösta itsetutkiskelua mutta kun taidan olla täysi mysteeri myös itselleni.
Mieheni on monesti sanonut että mä olen todella erikoinen ihminen ja että se ei kertakaikkiaan pysty aina välillä ymmärtämään mun ajatusmaailmaa, en ole vaan viittinyt sille sanoa että enpä ymmärrä itsekkään.

Mutta mieheni myös on huomannut että mun on jotenkin vaikee olla ja keskustelu aiheesta ei johda mihinkään kun mies lähtee hakemaan vikoja itsestään ja että voisiko hän toimia jotenkin toisin jotta mulla olis parempi olla.
Vika kun vaan on mun korvien välissä niin ei se auta toisen yrittää mitään muuttaa.