Mä olen niin uupunut tähän elämään

[Uuppunutt]

Täällä varmaan kyllä ketään kiinnosta aloitus, jossa ei puhuta mamuista Mutta yritän kuitenkin.

Olen 35-vuotias kahden jo vähän isomman, ala-asteikäisen koululaisen äiti. Avioero oli kaksi vuotta sitten ja siitä alkaen mun elämä on ollut tosi kaaosta. Avioliitossa mies hoiti kaikki käytännön asiat, aikataulutukset, paperiasiat jne. Mä olen sellaisissa tosi huono, kuten esimerkiksi ihan arjen organisoinnissa. Lomakkeiden täyttäminen on ihan mahdotonta, kun en niihin pysty keskittymään.

No, eron jälkeen lapset on mulla joka toinen viikko ja ne viikot ovat henkisesti aivan kauheita. Siis ihanat ja rakkaat lapset, mutta se kaikki organisointi ja muistaminen, mitä en osaa. Mitä vanhemmaksi lapset kasvaa, sitä enemmän on koulun puolelta muistettavaa jotka minun pitäisi muistaa. Nuorempi on vielä samanlainen viiripää kuin minä, joten saan hänen puolestaan muistella ja hoitaa asioita tuplasti. En osaa tarkemmin kuvata, mutta se arjen pyörittäminen, ruoka-aikojen muistaminen, kaupassa käynti ja tarvittavien asioiden ostaminen jnejne, ihan perusasiat eivät vaan multa onnistu. Ehkä olen liian tyhmä sellaiseen.

Jossain vaiheessa turrutin tuohon liittyvää ahdistusta Panacodilla ja sitä tekee aina ajoittain mieli, kuten nytkin. Jotain, joka helpottaisi edes hetken. auttaisi jaksamaan ja keskittymään. Mulla on keskustelukontakti yhdelle psykiatrille, jolle voin laittaa tarvittaessa tekstarin jos tilanne menee hankalaksi. Perjantaina laitoin, mutta mitään ei ole kuulunut takaisin. Ärsyttää ja ketuttaa ja uuvuttaa.

 

[vierailija]

Oletko yrittänyt hakea apua ihan vaikka jostain sossun puolelta tai vastaavasta? Tai vaikka koulun kautta? Oletko yrittänyt minkäänlaisia alukeinoja tilanteeseen? Siis ihan vaikka tehtävälistaa, taulukkoa, muistutuksia, jonkinlaista organisointitaulukkoa tai vastaavaa?

Älä vedä mitään panacodeja. Tiedän että niistä varmasti voi hetkellisesti tulla parempi olo, mutta tiedät varmatsi itsekin että pidemmän päälle niistä ja niihin sekaantumisesta ei varmasti ole mitään muuta kuin harmia.

Toisaalta.. Jos ei kyse ole mistään laskujen maksusta, minkä hoitamattajöttämisestä oikeasti voi seurata ongelmia, vaan kyse on jostain ruokailuista tai muista, en olisi niin ankara itselleni. Teidän kaikkien masut varmasti muistuttavat kun ruoka-aika alkaa lähestyä ja jääkaappi muistuttaa tyhjyydellään siitä että kaupassa olisi käytävä. Aina ei kaiken tarvitse hoitua niin "täydellisesti".

 

[aaapeee]

Oletko yrittänyt hakea apua ihan vaikka jostain sossun puolelta tai vastaavasta? Tai vaikka koulun kautta? Oletko yrittänyt minkäänlaisia alukeinoja tilanteeseen? Siis ihan vaikka tehtävälistaa, taulukkoa, muistutuksia, jonkinlaista organisointitaulukkoa tai vastaavaa?

Älä vedä mitään panacodeja. Tiedän että niistä varmasti voi hetkellisesti tulla parempi olo, mutta tiedät varmatsi itsekin että pidemmän päälle niistä ja niihin sekaantumisesta ei varmasti ole mitään muuta kuin harmia.

Toisaalta.. Jos ei kyse ole mistään laskujen maksusta, minkä hoitamattajöttämisestä oikeasti voi seurata ongelmia, vaan kyse on jostain ruokailuista tai muista, en olisi niin ankara itselleni. Teidän kaikkien masut varmasti muistuttavat kun ruoka-aika alkaa lähestyä ja jääkaappi muistuttaa tyhjyydellään siitä että kaupassa olisi käytävä. Aina ei kaiken tarvitse hoitua niin "täydellisesti".

On mulla omat systeemit, joilla yritän selvitä kaikesta. Tarralaput nimittäin. Yksi asia yhdelle lapulle ja toinen toiselle. Sossusta en ole hakenut apua, kun en sieltä varmaan saisi mitään apua. Olen hyväpalkkaisessa työssä ja näennäisesti pärjään hyvin.

Lasten kanssa luovitaan arjessa, mutta harmittaa kun koulusta sitten opettajat laittavat Wilma-merkintöjä asioista joita en ole muistanut hoitaa.

 

[AivanSama]

No minä ehdottaisin, että ensin suunnittelet aina viikon ruokalistan. Sen jälkeen kirjoitat järjestykseen, mitä mihinkin ruokaan tarvitaan. Pistät kellon soimaan päivittäin, kun on aika alkaa tehdä ruokaa.
Lomakkeiden täyttöön voit pyytää apua siltä taholta, joka haluaa sinun täyttävän lomakkeen.
Aikatauluta elämäsi tarkasti.

 

[vierailija]

Jatkoa edelliseen vastaukseen: ruuan jälkeen, katsotte yhdessä lapsn repun, josko siellä olisi jotakin lippulappua, johon pitää ottaa kantaa. Samalla kertaa katsot vielä Wilman. Joka päivä tämä sama rutiini, niin ei jää mitään tekemättä.

 

[viisi lasta]

Meillä on keittiön seinällä TOOSi iso kalenteri, johon laitetaan kaikki muistettavat asiat. Kännykän hälytykset muistuttavat lapsia ja aikuisia. Itselläni lasten wilma viestit tulevat myös puhelimeen. Poistan viestin sitten kun olen oikeasti lukenut viestin. Ja olen kyllä vuosien varrella joutunut muutaman kerran selittelemään, että "sorry, mutta unohdin". Älä ole liian kriittinen itseäni kohtaan, unohtaminen on vain inhimillistä.

 

[viera.s]

Kännykän muistutukset ja tehtävämerkinnät olisi varmaan parempi tapa, tai sitten edes yksi iso seinäkalenteri joidenkin irrallisten tarralappujen sijaan.

Toisaalta vaikutat ylikriittiseltä. Miten ruoka-ajan nyt voi isojen koululaisten kanssa unohtaa, eihän se niin tarkkaa ole. Lapset varmasti osaavat kertoa, jos heillä on nälkä. Osta kaupasta sellaisia aineksia, että saat aterian nopeasti väsättyä, jos sattuu niin että havahdut ruuanlaittoon vasta kun lapset nälkää valittaa.

Lapsia voisit myös koittaa vastuuttaa huolehtimaan omista kouluasioistaan itse, kun eivät siis enää mitään ekaluokkailaisia ainakaan enää ole. Ehkä otat ne Wilma-merkinnät liikaa itseesi. Kun itse olin koululainen, ainakin tokaluokalta alkaen oli käytäntö että joka unohduksesta (läksyt, kirjat, jumppavarusteet jne.) tuli merkintä opettajan vihkoon ja jos niitä kertyi kolme olikohan lukukauden vai -vuoden aikana, lapsi sai jälki-istuntoa. Silloin ei urputettu ollenkaan vanhemmille, että miksi et pakannut lapsen reppuun sitä tai tätä tai huolehtinut hänen läksyistään, vaan vastuu annettiin lapsille itselleen jo varhain. Nykyään taitaa pikkaisen eri meno olla, eli vanhemmiltakin vaaditaan enemmän. Mutta silti, voit ainakin itse pyrkiä kasvattamaan lapsiasi siihen, että huolehtisivat asioistaan. Helpompihan se on jokaisen muistaa omat tärkeät asiansa, kuin yhden kaikkien puolesta kaikki.

 

[vierailija]

Mulle tuli kyllä mieleen ap:n tekstistä adhd. Se voisi aikuisella ihan hyvin ilmetä juuri noin. Onko vaikeus keskittyä ja muistaa alkanut vasta eron jälkeen vai oletko aina ollut samanlainen? Tunnen työni puolesta adhd aikuisia ja lääkitys voi oikeasti auttaa. Sitähän ei ole pakko syödä koko ajan, vaan esimerkiksi aina silloin kun tarvitsee erityisesti keskittyä. Olisi ainakin parempi kuin nuo panacodit.

 

[TiiBii]

Ymmärrän!

Lapset eivät rasita, niiden kanssa on kiva olla. Mutta voi jessus sitä muistamisen määrää, mitä niiden takia pitää...

Jos mä myöhästyn duunista niin saan haukut ihan itselleni. Mutta jos lapsi myöhästyy koska mä muistin väärin niin syyllisyys painaa.

 

[Hilpuri Tilli]

Miksi olette valinneet viikko-vikko -systeemin. Sinun kannattaisi varmaan ruveta etä-äidiksi, tapaat lapsiasi joka toinen vkl, etkä joudu selviytmään arjen organisoinnista siinä määrin kuin viikko-viikko -systeemissä.

 

[vierailija]

<3 Mullekin tuli se ad/hd:n hd-puoli mieleen ja niinhän sitä sanotaan, että addit pärjäävät parhaiten silloin kun heillä on oma sihteeri huolehtimassa ja muistittamassa kaikesta Monet isot tärkeät ihmiset on addeja, koska omaavat harvinaislaatuisen hyvän kyvyn keskittyä heitä kiinnostaviin asioihin, -muun muistamisen ja muistuttamisen hoitaa se sihteeri ja hyvin pärjäävät!

Lue ihmeessä asiasta enempi

 

[vierailija]

http://addinainen.blogspot.fi/?m=1

Osaatko yhtään samaistua tämän äidin teksteihin? Oon ite tuntenu niin myöten näiden tekstien kanssa