U
Uuppunutt
Vieras
Täällä varmaan kyllä ketään kiinnosta aloitus, jossa ei puhuta mamuista
Mutta yritän kuitenkin.
Olen 35-vuotias kahden jo vähän isomman, ala-asteikäisen koululaisen äiti. Avioero oli kaksi vuotta sitten ja siitä alkaen mun elämä on ollut tosi kaaosta. Avioliitossa mies hoiti kaikki käytännön asiat, aikataulutukset, paperiasiat jne. Mä olen sellaisissa tosi huono, kuten esimerkiksi ihan arjen organisoinnissa. Lomakkeiden täyttäminen on ihan mahdotonta, kun en niihin pysty keskittymään.
No, eron jälkeen lapset on mulla joka toinen viikko ja ne viikot ovat henkisesti aivan kauheita. Siis ihanat ja rakkaat lapset, mutta se kaikki organisointi ja muistaminen, mitä en osaa. Mitä vanhemmaksi lapset kasvaa, sitä enemmän on koulun puolelta muistettavaa jotka minun pitäisi muistaa. Nuorempi on vielä samanlainen viiripää kuin minä, joten saan hänen puolestaan muistella ja hoitaa asioita tuplasti. En osaa tarkemmin kuvata, mutta se arjen pyörittäminen, ruoka-aikojen muistaminen, kaupassa käynti ja tarvittavien asioiden ostaminen jnejne, ihan perusasiat eivät vaan multa onnistu. Ehkä olen liian tyhmä sellaiseen.
Jossain vaiheessa turrutin tuohon liittyvää ahdistusta Panacodilla ja sitä tekee aina ajoittain mieli, kuten nytkin. Jotain, joka helpottaisi edes hetken. auttaisi jaksamaan ja keskittymään. Mulla on keskustelukontakti yhdelle psykiatrille, jolle voin laittaa tarvittaessa tekstarin jos tilanne menee hankalaksi. Perjantaina laitoin, mutta mitään ei ole kuulunut takaisin. Ärsyttää ja ketuttaa ja uuvuttaa.
Olen 35-vuotias kahden jo vähän isomman, ala-asteikäisen koululaisen äiti. Avioero oli kaksi vuotta sitten ja siitä alkaen mun elämä on ollut tosi kaaosta. Avioliitossa mies hoiti kaikki käytännön asiat, aikataulutukset, paperiasiat jne. Mä olen sellaisissa tosi huono, kuten esimerkiksi ihan arjen organisoinnissa. Lomakkeiden täyttäminen on ihan mahdotonta, kun en niihin pysty keskittymään.
No, eron jälkeen lapset on mulla joka toinen viikko ja ne viikot ovat henkisesti aivan kauheita. Siis ihanat ja rakkaat lapset, mutta se kaikki organisointi ja muistaminen, mitä en osaa. Mitä vanhemmaksi lapset kasvaa, sitä enemmän on koulun puolelta muistettavaa jotka minun pitäisi muistaa. Nuorempi on vielä samanlainen viiripää kuin minä, joten saan hänen puolestaan muistella ja hoitaa asioita tuplasti. En osaa tarkemmin kuvata, mutta se arjen pyörittäminen, ruoka-aikojen muistaminen, kaupassa käynti ja tarvittavien asioiden ostaminen jnejne, ihan perusasiat eivät vaan multa onnistu. Ehkä olen liian tyhmä sellaiseen.
Jossain vaiheessa turrutin tuohon liittyvää ahdistusta Panacodilla ja sitä tekee aina ajoittain mieli, kuten nytkin. Jotain, joka helpottaisi edes hetken. auttaisi jaksamaan ja keskittymään. Mulla on keskustelukontakti yhdelle psykiatrille, jolle voin laittaa tarvittaessa tekstarin jos tilanne menee hankalaksi. Perjantaina laitoin, mutta mitään ei ole kuulunut takaisin. Ärsyttää ja ketuttaa ja uuvuttaa.