mä olen niiiin allerginen tolle lapselle välillä....

[hivenenhullu]

|O |O
V**tu
kun kommunikoidaan sillä raivostuttavalla itkunsekaisella narinalla.. kun mikään ei kelpaa ja mitää ei halua, mutta silti haluaa kaikkea ja vaatii kokoajan jotain |O

miten yksi lelujen keräys ja ruuansyönti voi olla niin helkakrin hermojariipivää ja rasittavaa että tekis meili nakata sekä lelut,ruuat että lapsi ulos? |O

kun kehoitan keräämään lelut niin vastaukseksi saan EI, sitten totaalista ignoreerausta, jätkä jatkaa leikkiään... kehoitan uudelleeen käskevämmällä äänensävyllä.. sama juttu.. viimeisellä kerralla sanon tiukasti että kerää lelut NYT tai ne lähtee jäähylle.. äiti laskee kolmeen... jälleen sitä mulkoilua,EI,ja istuksii vana lattialla...
mulla menee hermot ja lasken kolmeen, alan kerätä leluja... alkaa hirveä itkurutina... ei lelut mene jäähylle, ei leluja kerätä.. äiti siivoo, äiti kerää.. EUIEIEIEIEI... ÄÄÄÄÄÄ... YHYYYYYY... sitten itketään kun lelut on jäähyllä.. kun selitän miksi näin kävi niin sitten taas mulkoillaan ja rutistaan.. sitä iloa kesti 10min... sitte aloin sitä ruokaa laittamaan... tahtoo mehua,tahtoo maitoa... ÄÄÄÄÄ....YHYYYY...IHIII... rutinaa ja rähjäystä.. kokoajan selitän että sitä juotavaa saa sitten ruuan kanssa... ei auta... sitten halutaankin jo syliin, mutta ei sitten haluttakkaan.. sitten halutaan auttaa ja kun kiellän niin taas YHYYÄHÄÄHHÄÄÄÄ... heittäytymistä, kikkailua.. rutinaa.. siirrellään tuoleja, jätetään jalka tuolin alle kun sitä tuolia oli PAKKO siirtää vaikak kielsin |O
nostin jätkän pöytään... alkoi.. TASHTOO MAITOA... maitoa.. äiti anna maitoa... maitoa... mehua....mehuaaaaaaaaa
edelleen rauhallisesti selitän että juotavaa saa sitten ruuan kanssa.. ei auta... sitten lentää lusikka lattialle (siis itse heitti sen) ja sitten itketään kun lusikka tippus.... |O
kun saan vihdoin ruuan nenän eteen niin alkaa... ei osaa.. ei halua... maitoa... maitoa... tahtoo maitoa... edelleen pysyn kannassani että syödään pikkasen ennenkuin saa sitä maitoa... ottaa 2 pikkulusikallista, saa maitoa.. ja sitten loppuu kaikki yhteistyö ipanan ja äidin väliltä.... yhtäkkiä ei osaa enää syödä (ei kait se ruoka pysy siinä lusikassa jos se lusikka on 90 asteen kulmassa |O) sitten halusi vaan maitoa... ja itkua ja rutinaa... tässä vaiheessa mun mitta täytty ja jätkä lens yläkertaan nukkumaan... matkalla tosin jätkä sai hermoromahduksen kun olis halunnutkin syödä!!!!

tiedän että kyseessä on 2,5v lapsi, tiedän että se on kipeä, tiedän että se on väsynyt ja nälkäinen... ja tilanne pysyy sellaisena jos se ei syö... |O
minen aina vaan jaksa.. voisko toi jo kasvaa isoks...?

 

[Oddball]

Ei se helpota vaikka isoks kasvaa....sit alkaa tää"Emmä voi tota syödä kun on niin rasvasta" "Meil on väärän merkkistä maitoo, limua,voita...."jne ja sitten huoneetkin sen näkösiä että huh vaan ja kun komennat siivoo vastaus on "Ei sun tarvii tänne tulla jos sotku häiritsee...." :kieh:

 

[APua]

Kamalaa että et anna kipeälle lapselle juotavaa. Kipeä lapsi tarvitsee enemmän juotavaa mieluiten tunnin välein, syöminen vie energiaa parantumiselta, tämä on tutkittua tietoa: anna juomaa janon tunteen mukaan vapaasti ja ruokaa nälän tunteen mukaan kipeälle. Hyväksy lapsesi ja anna ehdotonta rakkautta. Kuulostaa että olet ajatunut valtataisteluun jossa alistat lapsesi ja lapsesi kieltäytyy yhteistyöstä ja voin kertoa että tie on synkkä: nuorisovankilaa jne tiedossa. Hellyys ja joustavuus voivat parantaa tuosta. Hellitä ja osoita rakkautta ja että hänellä on väliä. Janolla on väliä, leikki on tärkeää ja kaikki järjestyy.

 

[hivenenhullu]

Kamalaa että et anna kipeälle lapselle juotavaa. Kipeä lapsi tarvitsee enemmän juotavaa mieluiten tunnin välein, syöminen vie energiaa parantumiselta, tämä on tutkittua tietoa: anna juomaa janon tunteen mukaan vapaasti ja ruokaa nälän tunteen mukaan kipeälle. Hyväksy lapsesi ja anna ehdotonta rakkautta. Kuulostaa että olet ajatunut valtataisteluun jossa alistat lapsesi ja lapsesi kieltäytyy yhteistyöstä ja voin kertoa että tie on synkkä: nuorisovankilaa jne tiedossa. Hellyys ja joustavuus voivat parantaa tuosta. Hellitä ja osoita rakkautta ja että hänellä on väliä. Janolla on väliä, leikki on tärkeää ja kaikki järjestyy.

siis juotavaa saa kyllä muutoin iha kun haluaa.. mutta ei 10min ennen ruokaa niin että maha täyttyy... ja ruuan aknssa juomista kontrolloidaan jotta se ruoka menis alas... meillä on jatkuva taistelu tän syömisen kanssa.. ja lapsen täytyy syödä jotta jaksaa... jopa kipeän... on se kumma kun sen mahan voi täyttää kyllä herkuilla mutta ei kunnon ruualla...
meillä on valtataistelut käynnissä tasan siksi että minä olen aikuinen aj se on lapsi, sillä on uhmaikä... lapsi oppii että elämässä on auktoriteetteja joita tulee totella.. niin lapsena kuin aikuisenakin.. ja juuri siksi minä sen opetan että ei kasva nuorisokriminaaliksi ja häiriköksi...
kas kun kaikella elämässä on hintansa.. ja jos ei sitä opi niin se maksu voipi käydä turhan suureksi...
ja nyt en edes vaatinut mitään kohtuutonta ruoka määrää (niinkuin en yleensäkkään) ja mitä tulee tuohon lelujen siivoukseen.. kipeä tai ei, jos ne KAIKKI lelut pitää levittää ympäri alakertaa niin sitten ne jaksetaan myös siivota... varsinkin kun se jaksaminen kuitenkin riittää riekkumiseen,kiipeilyyn ym.

 

[hivenenhullu]

Ei se helpota vaikka isoks kasvaa....sit alkaa tää"Emmä voi tota syödä kun on niin rasvasta" "Meil on väärän merkkistä maitoo, limua,voita...."jne ja sitten huoneetkin sen näkösiä että huh vaan ja kun komennat siivoo vastaus on "Ei sun tarvii tänne tulla jos sotku häiritsee...." :kieh:

eli mä hankin tulevaisuudessa vain korvatulpat ja anna selkeät kirjalliset ohjeet ja aikarajan?? huoh... tuleville vanhemmille pitäis näyttää ennen lapsen alulle laittoa video niistä PAHIMMISTA vaiheista... eikä sitä ruusunpunaista vauvahötöä ja söpöilyä

 

[maissihiiri]

Kamalaa että et anna kipeälle lapselle juotavaa. Kipeä lapsi tarvitsee enemmän juotavaa mieluiten tunnin välein, syöminen vie energiaa parantumiselta, tämä on tutkittua tietoa: anna juomaa janon tunteen mukaan vapaasti ja ruokaa nälän tunteen mukaan kipeälle. Hyväksy lapsesi ja anna ehdotonta rakkautta. Kuulostaa että olet ajatunut valtataisteluun jossa alistat lapsesi ja lapsesi kieltäytyy yhteistyöstä ja voin kertoa että tie on synkkä: nuorisovankilaa jne tiedossa. Hellyys ja joustavuus voivat parantaa tuosta. Hellitä ja osoita rakkautta ja että hänellä on väliä. Janolla on väliä, leikki on tärkeää ja kaikki järjestyy.

siis juotavaa saa kyllä muutoin iha kun haluaa.. mutta ei 10min ennen ruokaa niin että maha täyttyy... ja ruuan aknssa juomista kontrolloidaan jotta se ruoka menis alas... meillä on jatkuva taistelu tän syömisen kanssa.. ja lapsen täytyy syödä jotta jaksaa... jopa kipeän... on se kumma kun sen mahan voi täyttää kyllä herkuilla mutta ei kunnon ruualla...
meillä on valtataistelut käynnissä tasan siksi että minä olen aikuinen aj se on lapsi, sillä on uhmaikä... lapsi oppii että elämässä on auktoriteetteja joita tulee totella.. niin lapsena kuin aikuisenakin.. ja juuri siksi minä sen opetan että ei kasva nuorisokriminaaliksi ja häiriköksi...
kas kun kaikella elämässä on hintansa.. ja jos ei sitä opi niin se maksu voipi käydä turhan suureksi...
ja nyt en edes vaatinut mitään kohtuutonta ruoka määrää (niinkuin en yleensäkkään) ja mitä tulee tuohon lelujen siivoukseen.. kipeä tai ei, jos ne KAIKKI lelut pitää levittää ympäri alakertaa niin sitten ne jaksetaan myös siivota... varsinkin kun se jaksaminen kuitenkin riittää riekkumiseen,kiipeilyyn ym.

Vähän liikaa kyllä vaadit noin pieneltä. Mikset siivoa leluja yhdessä lapsen kanssa? Tai sekin jo auttais jos olisit itse vieressä ja sanoisit tyyliin "autot autokoriin", ei noin pieni välttämättä hahmota noin isoa kokonaisuutta kuin lelujen keräystä.

Ja syömisestä on turha tehdä mitään valtataistelua, tämän voin sanoa ihan omasta kokemuksesta. Meillä oli tosi huonosti syövä taapero, ja kun itse lopetin ruokailuista stressaamisen ja painostamisen ja tuputtamisen, niin poika alkoi syömään. Nyt meillä on kota 4v joka syö päivän aikana varmaankin enemmän kuin minä.

 

[hivenenhullu]

siis faktasti tuo lapsi osaa kerätä ne lelut... sitä vaan ei huvita uhmakiukussaan... ja syöminen.. no, mä olen kyllä kokeillut mitä seuraa kun tuota ei komenna syömään... ja siitä seuraa sellanen kaaos että sitä ei uudelleen kokeilla... sillä on siis uhmaikä.. ja se on suurin syy tälle kaikelle kiukkuamisella ja tottelemattomuudelle...

 

[Meillä]

On vuotta vanhempi pikkumies ja aika lailla samanlaista meininkiä, tosin ei ehkä ihan noin paha. Aloitti noin vuoden vanhana ja jatkuu vain. Isoveli on ihan toista maata, joten varmaankin on vain luonnekysymys meillä eli ei liene uhmaa, vaan on äijämäinen luonteeltaan, inhoaa auktoriteetteja ja on totaalisen minäittetyyppi.

Sen verran uskon tietäväni, että jos yhdenkin kerran antaisin periksi, olisi jatkossa kahta kauheampaa vinkunaa ja vaatimista. Poika puntaroi jo nyt kovasti jäähyllä, josko taistelu kannattaa, kun kurkku tulee huutamisesta kipeäksi ja jalanpolkemisesta kantapää. Hän tajuaa, ettei hyötyä ole, mutta jos joskus antaisin periksi, yrittäisi auktoriteetin murtamista uudestaan vielä suuremmalla sisulla ja pian meillä mentäisiin 3,5-vuotiaan tahdissa.

 

[hivenenhullu]

On vuotta vanhempi pikkumies ja aika lailla samanlaista meininkiä, tosin ei ehkä ihan noin paha. Aloitti noin vuoden vanhana ja jatkuu vain. Isoveli on ihan toista maata, joten varmaankin on vain luonnekysymys meillä eli ei liene uhmaa, vaan on äijämäinen luonteeltaan, inhoaa auktoriteetteja ja on totaalisen minäittetyyppi.

Sen verran uskon tietäväni, että jos yhdenkin kerran antaisin periksi, olisi jatkossa kahta kauheampaa vinkunaa ja vaatimista. Poika puntaroi jo nyt kovasti jäähyllä, josko taistelu kannattaa, kun kurkku tulee huutamisesta kipeäksi ja jalanpolkemisesta kantapää. Hän tajuaa, ettei hyötyä ole, mutta jos joskus antaisin periksi, yrittäisi auktoriteetin murtamista uudestaan vielä suuremmalla sisulla ja pian meillä mentäisiin 3,5-vuotiaan tahdissa.

tää on suht rasittavaa.. varsinkin kun todella välillä tekis mieli luovuttaa ihan vaan siks kun se on helpompaa...
nyt on meillä onneks päikkärit nukuttu ja katsotaan sujuisko loppupäivä helpommin... ehtihän tuo jo tuolta sohvalta rääkyä että äiti ei saa tulla viekkuun... tulin siis koneelle (tosiasiassa olisin tuostakin voinut taistelun aloittaa, lähinnä siksi että mua ei vaahtosammutin käskytä omassa kodissa mutta se katsoo tomi traktoria niin mä voin siis hyvällä omalla tunnolla istuksia koneenääressä

 

[vieras]

Tuo alkuperäinen kirjoitus on kun suoraan meidän perheestä. Meillä siis on myös 2,5 vuotias poika, jolla temperamenttia riittää ja siihen päälle vielä kauhea uhma. Olen samaa mieltä hivenenhullun kanssa, että lelut on sivottava (autan toki välillä itsekin), tai muuten saavat mennä. Syöminen on kans ollut jatkuvasti sellaista taistelua (mikään muu kun herkut ei mee omatoimisesti alas). Olen aina ollut sitä mieltä että kaikkea on maistettava, ja kotiruokaa on myös syötävää. Meillä lapsi ei syö mitään puuroa (ei edes riisipuuroa ) , yritäpä siinä sitten kehitellä terveellistä aamupalaa (Se kun ei syö edes muroja ja vaikka mitä kaikkea ollaan kokeiltu).

Taistelut on meilläkin joka asiasta., pukeutumisesta lähtien, ja välillä tuntuu, että koko päivä on yhtä suurta taistelua. Hermot meinaa mennä montaa kertaa ja välillä tekis vaan mieli vaan lähteä jonnekin tuulettumaan ja jättää lapsi kotiin "miettimään asioita" . Mutta en tieteenkään tee niin, yritän vain miettiä, että tämä on väliaikainen vaihe, ja kyllä se menee ohi (toivottavasti jo pian).

Joten hivenenhullu, voimia sinulle sinne arkipäivään, kyllä tämä taas tästä helpottuu, ja vaikka jotkut sanoisi, että teet väärin tässä ja tuossa, niin älä välitä, kyllä 2.5 vuotiaalta voi ja pitääkin pystyä vaatimaan pieniä asioita, ja omien lelujen siivoaminen on sellainen asia