Mä olen ihan oikeasti ruvennut miettiin että miten outoja parisuhteita ja ihmisiä,varsinkin miehiä onkaan

[Henrietta]

kun jatkuvasti saa lukea ( en tie jos osa provojakin ) kaikenmaailman miesten sanomisia,loukkaamisia,alistamisia etc.

Että kuinka paljon jotkut naiset sietääkin?

Aina olen ollut sitä mieltä ettei mitään voi tietää ennenkun itse kokenut,mutta pistää silti mietityttämään toisinaan.

Ja on meilläkin siis ollut kaikenlaista probleemaa ,ei sillä.

Jotenkin tosi surullista,kunpa pystyis auttaan kaikkia jotka elää huonossa suhteessa.

 

[vieras]

äiti teresa

 

[samperi]

Mä olen nuorempana juuri tuollainen, hyväksyin vaikka mitä kakkaa niskaan :ashamed:

Tämä parisuhde toimiikin sitten paljon paremmin :heart:

 

[Henrietta]

äiti teresa

Häh?

 

[Henrietta]

Mä olen nuorempana juuri tuollainen, hyväksyin vaikka mitä kakkaa niskaan :ashamed:

Tämä parisuhde toimiikin sitten paljon paremmin :heart:

Kiva juttu :flower:

 

[Jimida]

Kun on itseluottamus jo valmiiksi nollassa, niin se miehen alistaminen, haukkuminen yms. ei todellakaan sitä nosta. Nämä naiset varmaan ajattelevat/luulevat etteivät he kelpaa muille tai varsinkaan ansaitse parempaa. Kun vaan tietäisivät, että he voivat ITSE hallita omaa elämäänsä ja lopettaa se alistuminen.

 

[Ärrimurri]

Jep, oon huomannut ton ihan saman ja mun on tosi vaikeaa ymmärtää miksi joku haluaa olla jonkun törpön kanssa. Tai siis... jos mies sanoo/tekee jotain tosi tosi typerää ja loukkaavaa, eikä osaa edes anteeksi pyytää, niin eikö se tarkoita että miehen täytyy olla aika ilkeä tai ääliö. Ja kuka haluaa olla ihmisen kanssa jota pitää ilkeänä tai ääliönä??

 

[vieras]

Joskus kyse on narsistista ja läheisriippuvaisesta, tai alkoholistista ja läheisriippuvaisesta ihmisestä tai molemmista.

 

[Emilyn]

Samaa olen ihmetellyt. Varmaan jotain probleemaa on joskus kellä tahansa, mutta monet jutut menee kyllä yli ymmärryksen että miten joku sietääkin niin huonoa käytöstä. Joittenkin mielestä on ihan arkista ja tavallista, että mies huutaa, haukkuu ja menee miten lystää..

 

[Henrietta]

Samaa olen ihmetellyt. Varmaan jotain probleemaa on joskus kellä tahansa, mutta monet jutut menee kyllä yli ymmärryksen että miten joku sietääkin niin huonoa käytöstä. Joittenkin mielestä on ihan arkista ja tavallista, että mies huutaa, haukkuu ja menee miten lystää..

Just näin

 

[TUNDRA-arjen sankari-]

Siinä olen kyllä samaa mieltä, että on olemassa todella outoja parisuhteita.
Mutta ihan pelkästään palstan jutuista ei kannata kovin tiukkoja päätelmiä tehdä. Pitänee aina muistaa, että täälläkin niistä jutuista kuullaan vain sen toisen osapuolen kertomus ja hänen kokemuksensa. Siltikin, vaikka vaimon teksteistä vois päätellä, että miehensä on täys retku, niin ei se välttämättä ole. Asiat voivat saada vähän turhan suuret mittasuhteet. Se retku mies voi jossain toisessa asiassa olla suurenmoinen. Ja sitten taas sellainen vaimo, joka ei koskaan miehestään kerro tai saattaa jopa häntä ylistääkin, voi elää ihan helvetillisessä parisuhteessa.

Mutta siltikin, otsikko on ihan totta, että on olemassa mitä ihmeellisempiä suhdecoctaileja.

 

[Maamikki]

Yhdyn aloittajan ajatuksiin.
Ja siis jotenkin tuntuu, että ihmiset unohtaa sen, että täällä eletään vaan kerran. Ei kannata tätä yhtä ja ainutta elämää viettää nyrkkeilysäkkinä taikka kynnysmattona.

 

[harmaa]

No kun ei itseään osaa arvostaa niin sietää mitä vain.Mä olin läheisriipuvainen ja pelkäsin yksin jäämistä.Elämänlaatu noussu rytinällä eron jälkeen.Ja itsetunto myös.

 

[Koviakokenut777]

minä olen elänyt 3 pidempää parisuhdetta. Yhden narsistin kanssa,yhden adhd-miehen kanssa ja viimeisin maanisdepressiivisen kanssa. Eli olen kyllä hörhömagneetti.
Missä piileksii normaalijärkiset miehet ? Vai olenko vain tarkoitettu elämään yksin.

 

["..."]

Joskus sitä vaan tottuu pitämään normaalina jotain mikä ei ole normaalia ja uskoo ja toivoo, että toinen muuttuu ja alkaa arvostaa parisuhdetta/minua...tämä oli minun syyni pysyä huonossa suhteessa liian ptikään. Itsetuntoni on aina ollut hyvä, mutta taisi murentua tuon suhteen kourissa.

 

[Maanantaikappale]

[QUOTE="...";24502666]Joskus sitä vaan tottuu pitämään normaalina jotain mikä ei ole normaalia ja uskoo ja toivoo, että toinen muuttuu ja alkaa arvostaa parisuhdetta/minua...tämä oli minun syyni pysyä huonossa suhteessa liian ptikään. Itsetuntoni on aina ollut hyvä, mutta taisi murentua tuon suhteen kourissa.[/QUOTE]

Allekirjoitan tämän ihan täysin. Tosin oma itsetuntoni ei ole alkujaankaan ollut kovin vahva. Lisäksi kun se mies on joskus välillä ollut ihan ihana, niin ehkä sitä on ajatellut, että normaaliin parisuhteeseen kuuluu myös se kaikki muu paska. Lisäksi jos olen miehelle joskus huomauttanut, että noin ei voi puhua toiselle tai noin ei voi käyttäytyä toista kohtaan, niin olen saanut useimmiten vastaukseksi olevani vaan huumorintajuton tai muuten vaam tyhmä.

Jep, jep. Sitä paskaa kohtelua keskikin sitten useampi vuosi ja jotenkin aina vaan ajattelin, että kyllä se mies vielä joskus siitä muuttuu. Niinhän se muuttuikin, mies halusi vapautensa ja otti ja lähti. Minä yritän täällä kerätä itseäni kokoon ja toinen kohtelee edelleen paskamaisesti (tavaroiden jako yms.)

 

["eee"]

Tuntuu että iso osa naisista on jonkin sortin läheisriippuvaisia ja pelkää yksin jäämistä.

 

["luppis"]

Kun on itseluottamus jo valmiiksi nollassa, niin se miehen alistaminen, haukkuminen yms. ei todellakaan sitä nosta. Nämä naiset varmaan ajattelevat/luulevat etteivät he kelpaa muille tai varsinkaan ansaitse parempaa. Kun vaan tietäisivät, että he voivat ITSE hallita omaa elämäänsä ja lopettaa se alistuminen.

itse elin reilun vuoden suhteessa jossa mies haukkui mua joka päivä.. aluksi se oli sanoja kuten "olen sun kans vaa säälist ku ei kukaa muukaa viitti noin ruman akan kans olla" "voisit alkaa pukeutuu samalla tavoin ku mun kavereidenki muijat ja voisit laihduttaa ittes saman kokoseks mitä neki on" etc etc.. kun sanat eivät enää riittäneet alko tulla nyrkin iskuja ympäri kehoa.. ja sitä se sitten olikin.. hakkaamista ja haukkumista.. itsetunto katosi tyystin.. kunnes vihdoin uskalsin pitää puoleni.. hermoni menivät täysin miehen käytökseen ja löin.. tein väärin mutta en nähnyt muutakaan vaihtoehtoa enää selvitä tilanteesta.. kun kerroin et suhde on ohi mies uhkasi henkeäni puukolla..

se että elin tuon suhteen vaikuttaa vieläkin minuun.. olen edelleen mielestäni se ruma ja säälittävä idiootti jota kukaan ei voi aidosti rakastaa saati pitää kauniina koska olenhan läski ja ruma ku suohirviö.. nykyinen mieheni on aivan toista luokkaa.. hänen kanssaan olen ollu kohta kolme vuotta.. joka päivä hän sanoo minulle kuinka olen kaunis ja seksikäs.. en usko.. eksäni sanat kaikuvat vieläkin mielessä vaikka niistä on kulunut jo monta vuotta.. ei se ole helppoa lähteä suhteesta jossa mies todellakin hallitsee naista kaikin keinoin.. luulin aina etten sellaiseen suhteeseen joutuisi.. toisin kävi.. se että uskalsin todellakin siitä lähteä vaati itseltäni enemmän kuin uskoinkaan.. mutta nyt olen onnellinen olen saanut itseluottamustani pikkuisen takaisin.. ja joka päivä teen töitä et sen saisin täysin takaisin..

 

[että näins]

Ja pitää muistaa muuten sekin että kolikolla on kaksi puolta.

Minun äitini on koko elämänsä ajan (aloitti mullekin jo lapsena valittaa) miten isä alistaa häntä, kuinka kamala isä on jne jne. Mä kuitenkin kasvoin siinä kodissa ja näin tilanteen "ulkopuolisin" silmin. Aina kun isäni teki vähänkin jotain mikä ei sopinut minun äitini tiukkapipoiseen linjaa - isä oli paha. Isä oli hyvä vain silloin kuin alistui äitini tahtoon. Mitään muuta ei ollut. Isäni oli kuulema narsisti, niin kuin minäkin kun kasvoin isoksi (ja omasin oman mielipiteen)...samoin äitini sisko, narsisti hänkin, kun ei tanssinut äitini pillin mukaan.

Meillä kotona vallitsi yksi ainoa totuus - äidin totuus. naapureille ja ystäville äiti esitti/esittää edelleen kärsijää, hän on "reppana" joka on miehensä vallan alla....

 

[mua ärsyttää]

Kun on itseluottamus jo valmiiksi nollassa, niin se miehen alistaminen, haukkuminen yms. ei todellakaan sitä nosta. Nämä naiset varmaan ajattelevat/luulevat etteivät he kelpaa muille tai varsinkaan ansaitse parempaa. Kun vaan tietäisivät, että he voivat ITSE hallita omaa elämäänsä ja lopettaa se alistuminen.

Tollaiset besserweis ihmiset! Tietää kaiken. Niin elämä kilpailuja ja ne jotka alistettu jo valmiiksi ottaa sen huonomman miehenkin. Jos ne eroisi niin todennäköisesti ne alistettaisiin taas ruotuunsa ja saisi taas jonkun luuseri alistaja miehen. Kato naiset on susia. Ei niihin voi luottaa niinkuin ei miehiinkään.

 

["Karju"]

No ei hirveesti tunnu arvostusta löytyvän kunnollisillekaan miehille, mielenkiintoista sekin. Jos mies kunnioittaa naista, lapsia ja perhettä, eikä käytä alkoholia juuri nimeksikään, aletaan ongelmia vaan kaivamaan pienemmistä asioista. Nainen nostaa rimaa, kunnes alkaa löytä jotain moittimisen arvoista. Kyllä, miehistä se vika aina löytyy.