mä mietin usein kuolemaa vaikka samalla pelkään sitä. ei ole yksioikoinen asia.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

...

Vieras
mä mietin todella usein kuolemaa. tosin en hakua kuolla ja pelkäänkin sitä. mutta usein on ajatus päässä et tässäkö tää on, en saa mielihyvää, en tunne juuri mitään. kunhan olen ja menen päivä toisensa jälkeen. olen yrittänyt itsemurhaakin mutta palstan mukaan hain huomiota koska siinä en onnistunut. en onnistunut koska mulla ei ollut pokkaa, en uskaltanut hyppää junan alle kuten piti tehdä. lopputulos: kädet viillellyt loppuelämäksi, istuin raiteilla viina ja pilleripäissäni ja itkin kun musta ei ole ottamaan edes henkeä itseläni.

elän sinällään ihan normaalia perhe-elämää mutta sisälläni en tunne mitään. en muuta kuin että olen sellainen ihminen jonka ei kuulu elää. joskus harvoin puhun tästä miehelleni mutta kuten arvata saattaa, ei hän osaa ottaa puheitani oikein mitenkään. onhan se kamalaa kun oma puoliso puhuu moisia.
 
Onko sulla hoitosuhdetta johonkin, lääkitystä? Mäkin mietin kuolemaa usein, muttei olis rohkeutta tehdä mitään itselleni... Enkä mäkään voi tai "saa" puhua ajatuksistani, on kuulemma turhaa valitusta. Toivon sulle voimia jokaiseen päivään!!!
 

Yhteistyössä