mä luovutan.

[paskaa niskaan vaan]

mä en jaksa enää, en vaan jaksa, ja sillä selvä.

en jaksa vittu koko ajan käskeä lapsia siivoomaan jälkiänsä, en käsitä miksei se hemmetti vieköön mene perille että ne jäljet siivotaan.
4vuotiaan pitäisi jo tajuta.
en jaksa että olen yksin kaikesta vastuussa, kaikesta, 24h.
sen lyhyen ajan kun mies on kotona se vaan vaikeuttaa kaikkea. ja mua vituttaa entist enemmän.

oon raskaana, maha painaa, muutenkin terveydessä vikaa. en yksinkertaisesti pysty keräillä lattialta leluja sun muuta ja kukaan muu ei sitä tee.

taas sain totaalisen raivariromahduksen, huusin lapsille, kelles muullekaan.

vihaan itseäni, ja kaikkia muitakin, koko tätä elämää.

apua en jaksa enää edes yrittää hakea, vituttaisi vaan mennä lässyttämään jonnekin toimistoon jollekin idiootille.
läheiset vaan hyssyttelee kun eivät tajua että mä en oikeasti enää jaksa vaikka olen ihan hermoraunio ja olen sanonutkin monta kertaa etten jaksa.

mä' en jaksa tehdä enää ruokaa, en jaksa käskeä ketään enää tekemä'än yhtään mitään, en jaksa edes nousta, en saa yöllä nukuttua.
päivällä oon ihan poikki.

ei voisi vähempää kiinnostaa siivoaminen kun yhden tavaran nostamisesta saati imuroimisesta lähtee hyvä ettei taju ja saan sydänkohtausken.
vituttaa todella katella tätä sotkua koko ajan.

vituttaa nähdä kun lapset on ulalla että mikä äitiä taas vaivaa. Vituttaa nähdä kun miestä ei kiinnosta koska sen oma työ on tärkeämpää. enkä sitä kyllä enää edes jaksa yrittää rakastaa, ällöttää koko mies.

mutta kun ei siitä ole mitään apua, ei edes henkisät.

mulla oli ystävä jolle luulin voivani purkaa edes jotain ja se ymmärsi, muka.
kunnes eräänä päivänä antoi ymmärtää ettei jaksa kuunnella, ystävyys toimii paremmin nyt sen osalta kun en enää puhu sille mitään.
mikä vitun ystävyys. halveksin koko ihmistä, miten se voi olla niin teennäinen ja pinnallinen.


mä en jaksa, mä luovutan, en edes yritä selvitä enää. nyt vaan enää mietin että mitä teen. itseäni en halua enkä pysty tappaa.
todennäköisesti hyväksyn tilanteen joka pahenee päivä päivältä ja loppuu siihen että joudun psykoosiin, saan sydänkohtauksen tai lähden, yksin ja kauas, kunhan saan tämän lapsen maailmaan.
siitä en nimittäin enä selviä että joutuisin yksin kaiken hoitaa vielä vauvankin. en.

kukaan ei tätä varmaan jaksa lukea mut kirjotinpa silti, itselleni.

 

[mii]

Mä jaksoin lukea loppuun asti ja säälin sua. Sun pitäis hakea apua, puhua miehellesikin. Anna miehes lukea vaikka tämä teksti, tulosta se, ei miehes tarvitse tietää, että nettiin olet sen kirjoittanut.
Yritä nyt kuitenkin jaksaa!
Voimahali!

 

[Aleksara]

:hug: :hug: :hug:

 

[The titityy]

Pyytäisitkö perhetyöntekijää avuksi?
Ei tarvitse mennä sossuun kyselemään, riittää kun soitat ja kerrot tilanteesta.

Voimia sinulle. :hug:

 

[ystävä]

Mut vittu mäpä jaksoin. Mulla kanssa maha ja kaikki pyörryttää. Missäpäin asut?

mä en jaksa enää, en vaan jaksa, ja sillä selvä.

en jaksa vittu koko ajan käskeä lapsia siivoomaan jälkiänsä, en käsitä miksei se hemmetti vieköön mene perille että ne jäljet siivotaan.
4vuotiaan pitäisi jo tajuta.
en jaksa että olen yksin kaikesta vastuussa, kaikesta, 24h.
sen lyhyen ajan kun mies on kotona se vaan vaikeuttaa kaikkea. ja mua vituttaa entist enemmän.

oon raskaana, maha painaa, muutenkin terveydessä vikaa. en yksinkertaisesti pysty keräillä lattialta leluja sun muuta ja kukaan muu ei sitä tee.

taas sain totaalisen raivariromahduksen, huusin lapsille, kelles muullekaan.

vihaan itseäni, ja kaikkia muitakin, koko tätä elämää.

apua en jaksa enää edes yrittää hakea, vituttaisi vaan mennä lässyttämään jonnekin toimistoon jollekin idiootille.
läheiset vaan hyssyttelee kun eivät tajua että mä en oikeasti enää jaksa vaikka olen ihan hermoraunio ja olen sanonutkin monta kertaa etten jaksa.

mä' en jaksa tehdä enää ruokaa, en jaksa käskeä ketään enää tekemä'än yhtään mitään, en jaksa edes nousta, en saa yöllä nukuttua.
päivällä oon ihan poikki.

ei voisi vähempää kiinnostaa siivoaminen kun yhden tavaran nostamisesta saati imuroimisesta lähtee hyvä ettei taju ja saan sydänkohtausken.
vituttaa todella katella tätä sotkua koko ajan.

vituttaa nähdä kun lapset on ulalla että mikä äitiä taas vaivaa. Vituttaa nähdä kun miestä ei kiinnosta koska sen oma työ on tärkeämpää. enkä sitä kyllä enää edes jaksa yrittää rakastaa, ällöttää koko mies.

mutta kun ei siitä ole mitään apua, ei edes henkisät.

mulla oli ystävä jolle luulin voivani purkaa edes jotain ja se ymmärsi, muka.
kunnes eräänä päivänä antoi ymmärtää ettei jaksa kuunnella, ystävyys toimii paremmin nyt sen osalta kun en enää puhu sille mitään.
mikä vitun ystävyys. halveksin koko ihmistä, miten se voi olla niin teennäinen ja pinnallinen.


mä en jaksa, mä luovutan, en edes yritä selvitä enää. nyt vaan enää mietin että mitä teen. itseäni en halua enkä pysty tappaa.
todennäköisesti hyväksyn tilanteen joka pahenee päivä päivältä ja loppuu siihen että joudun psykoosiin, saan sydänkohtauksen tai lähden, yksin ja kauas, kunhan saan tämän lapsen maailmaan.
siitä en nimittäin enä selviä että joutuisin yksin kaiken hoitaa vielä vauvankin. en.

kukaan ei tätä varmaan jaksa lukea mut kirjotinpa silti, itselleni.

 

[vieras]

No voi ei. Tosi kurja tilanne! Missä sä asut? Mä voin tulla teille siivoo ja kuuntelee valitusta

 

[paskaa niskaan vaan]

ei sitä kiinnosta, sanoo vaan että mitä se muka vois tehdä.
kiitos kun jaksoit lukea.

mä oon ihan umpikujassa. en edes pyydä neuvoja enää koska ei ole mitään ulospääsyä. mä en vaan jaksa enää. jos vois hypätä yli muutaman vuoden ja siihen väliin mahtuis ero, lasten kunnialla kasvattaminen isommiksi jne niin se ois ainut.

mulla ei oo enää voimaa yhtään, pieniä rippeitä vaan jotka riittää kaupassa käyntiin ym. kotona taas sitten räjähdetään ja joskus jo kaupassakin.

 

[Pumpharmailee]

Mäkin jaksoin lukea! Eikö se ukko näe että olet ihan rikki? Tee vaan välttämätön eli syötä se lapsesi ja syö itse ja käy suihkussa, että olette puhtahia ja jätä kaikki muut tekemättä....luulis ukon huomaavan että nyt on jotain meneillään....

 

[vieras]

Sä tarvitset nyt ihan välttämättä kunnon lepoa masus kanssa!

 

[ystävä]

Mut et halua kertoa missäpäin asut? Tai haluatko tutustua?

ei sitä kiinnosta, sanoo vaan että mitä se muka vois tehdä.
kiitos kun jaksoit lukea.

mä oon ihan umpikujassa. en edes pyydä neuvoja enää koska ei ole mitään ulospääsyä. mä en vaan jaksa enää. jos vois hypätä yli muutaman vuoden ja siihen väliin mahtuis ero, lasten kunnialla kasvattaminen isommiksi jne niin se ois ainut.

mulla ei oo enää voimaa yhtään, pieniä rippeitä vaan jotka riittää kaupassa käyntiin ym. kotona taas sitten räjähdetään ja joskus jo kaupassakin.

 

[ap]

Pyytäisitkö perhetyöntekijää avuksi?
Ei tarvitse mennä sossuun kyselemään, riittää kun soitat ja kerrot tilanteesta.

Voimia sinulle. :hug:

kai mä oon niin vitun ylpeä tai jotain että tuntuu että mulle nauretaan jos valitan turhasta. kun ei kai mulla ole mitään syytä valittaa. mullahan pitäis kai olla kaikki hyvin vaikka terveys ei ookaan.
mut koti ja auto ja lapset terveitä ym ym.

kaikki on tähän asti käännetty aina mun syyksi joten en jaksa uskoa että joku jaksais välittää.
enkä kehtaa edes pyytää apua mistään koska olisin luuseri koska mun syytähän kaikki on.

 

[kevytmelankolia]

Täällä kans yksi ihan loppu ja väsynyt raskaana oleva hormoonihirviö.... osittain sun tekstisi oli kuin minun elämästäni.
Neuvolassa minä purin tilannetta, mutta totesivat johtuvan hormooneista.
Ehkä sullakin maailma näyttää valosammalta, kun saat synnytettyä.
Mä uskon, että nää hormonit tekevät tepposen, koska oonhan mä ennen raskauttakin jaksanut.
Koita nyt vaan etsiä edes jotakin positiivista elämästäsi ja voit aina yy-viestiä laittaa, jos siltä tuntuu :hug:

 

[muumi]

Oletko lasten kanssa koko ajan kotona, olisiko mahdollista laittaa joku vaikka hoitoon? Hae ainakin apua jotenkin, esim. neuvolankautta, lääkäristä, psykiatrilta tai kun kerrot asioista jollekin että järjestävät jotain apua että pääset joskus yksinkin johonkin tai saisit levättyä.

 

[vieras]

Sä tarvitset ihan välttämättä kunnon lepoa masun kanssa!!

 

[ap]

Mäkin jaksoin lukea! Eikö se ukko näe että olet ihan rikki? Tee vaan välttämätön eli syötä se lapsesi ja syö itse ja käy suihkussa, että olette puhtahia ja jätä kaikki muut tekemättä....luulis ukon huomaavan että nyt on jotain meneillään....

se kattelee sitä viikon ja alkaa sitten naljailemaan että koska ajattelit siivota tuon.
aikanaan sille yritin kertoa, mutta vastaus oli vaan siihen tyyliin että kaikki on mun syytä.

 

[mii]

ei sitä kiinnosta, sanoo vaan että mitä se muka vois tehdä.
kiitos kun jaksoit lukea.

.

Sitten vaan koitat jaksaa luetella sille, mitä se vois tehdä.
Räjähdä sille miehellekin oikein kunnolla. Älä lapsille rähjää, ne on syyttömiä.

 

[vieras]

Vitun miehet seisokkeineen ja laiskuuteineen

 

[ystävä]

Montako lasta sulla on? Mulla kohta 6 joista vanhin 7v.
Lisäksi joka lapsella suunnilleen joka tutkimusta ja juoksuttamista vaativa vika. Itse en pääse yhtään lasta kuljettamaan, kun asumme maaalla ja mulla ei korttia

 

[ap]

Täällä kans yksi ihan loppu ja väsynyt raskaana oleva hormoonihirviö.... osittain sun tekstisi oli kuin minun elämästäni.
Neuvolassa minä purin tilannetta, mutta totesivat johtuvan hormooneista.
Ehkä sullakin maailma näyttää valosammalta, kun saat synnytettyä.
Mä uskon, että nää hormonit tekevät tepposen, koska oonhan mä ennen raskauttakin jaksanut.
Koita nyt vaan etsiä edes jotakin positiivista elämästäsi ja voit aina yy-viestiä laittaa, jos siltä tuntuu :hug:

jos mä pääsisin tästä ruumiillisesta olotilasta eroon raskauden päätyttyä mut luulen et se vaan pahenee, sairaudesta ei oo vielä varmaa tietoa.

onhan mulla positiivisia asioita elämässä mut ei ne auta mua jaksamaan. mä oon vaan niin loppu nyt että missään ei näy valonpilkahdusta.

hyvä etten ala karjumaan tälle mahassa olevallekin jo kun mönkii niin että meinaa oksennus tulla. mulla ei oo yhtään kärsivällisyyttä eikä mitään enää jäljellä enkä tiedä mistä niitä saisin. en kai mistään. lasteni elämän vaan pilaan tässä lisäksi, oma on jo pilalla.

 

[ap]

ei sitä kiinnosta, sanoo vaan että mitä se muka vois tehdä.
kiitos kun jaksoit lukea.

.

Sitten vaan koitat jaksaa luetella sille, mitä se vois tehdä.
Räjähdä sille miehellekin oikein kunnolla. Älä lapsille rähjää, ne on syyttömiä.

en mä haluaisikaan lapsille rähjätä, mä en vaan enää saa pidettyä itseäni kurissa ja heti aina käduttaa. kun tuo 4vee on vielä niin vaikeassa iässä ja pahimpaan aikaan.
ei se lasten syy ole, kaikki on mun syytä. miehelle ei voi edes räjähtää ellen sit mene työpaikalle räyhäämään. eikä se auta, ei se tajua.

 

[mie]

Mä kans luin sun tekstis.Meillä eletään aikas lailla samaan malliin.Minä kotona 3 pienen lapsen kanssa,nuorin 3kk.Miehestä ei mitään apua kotona,ei sitte mitään.Pieni elekkin riittäis mut ku ei!!!

 

[Desdemona]

No onko se äijä niin vitun tyhmä sitten? Ota lapses ja mee vaik äitis luo pariks päivää, jätä kämppä sekas ja lappu pöydälle! Et sä noin voi jatkaa, sä tarviat voimia! :hug:

 

[punatukkainen]

Sulla leviää pää, jos et soita apua itsellesi. Lapset on täysin syyttömiä tohon teidän tilanteeseen. Kun raivoat, lapset pelkäävät ja menevät ns. "lukkoon", eivätkä sitten viitsi edes yrittää siivota. Jos haluat pelastaa lapsesi ja itsesi HAE APUA!!! ET OLE LUUSERI, jos et jaksa yksin. Kyllä mies on myös vastuussa teidän perheestä ja kodista.

 

[ystävä]

Kun et kerro et haluisit, kun kyselen.

 

[ap]

on se, ihan vitun tyhmä. ja kyllä mä eron otankin, kun en edes rakasta enää.
väkisin sen kanssa "sekstailin" eli siis suomeksi annoin panna pitkän tauon jälkeen kun en jaksa sitä marinaa ja uskokaa tai älkää, mulla oli morkkisja huono olo sen jälkeen koko päivän. ihan kuin olis tehnyt jotain väärin. siis oman miehen kanssa. mut kunmä vihaan sitäkin.

äitin työ menisin mut se on niin masennusherkkä ja miettii vaan lapsia mikä on tietysti hyvä, mut se saa aina mut jotenkin tuntemaan oloni mitättömäksi ja syylliseksi my7ös.
ihan kun mulla ei olis merkitystä. mun nyt vaan pitää jaksaa, lasten takia, eikä saisi edes erota.