Mä luovutan. En enää edes yritä etsiä kavereita tai ystäviä.

[varjo]

Mä en oikeasti tiedä mikä mussa on vikana Tai tiedän joo, että on erilaisia kiinnostuksen kohteita mutta silti tuntuu että eikö muut muka halua olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä

Kuinkahan moneen äitikaveriin olen yrittänyt tutustua. Niillä lopahtaa aina kiinnostus ennen kuin edes ehditään tavata. Viimeisimmän kanssa sama juttu, ehdotteli itse että olis kiva tavata naamatusten kun asutaan aika lähellä, mutta eipä kuulu enää mitään ja jos näkee mut jossain sattumalta niin on kuin ei huomais :/

Olkoon. Ehkä mä en vaan osaa olla kiinnostava :/

 

[vieras]

Eihän sinun tarvii olla kuin sille yhelle ihmiselle kiinnostava. Minä en ole kiinnostunut monien ihmisten jutuista, etenkään vauvakeskeisestä jäkätyksestä. Tulen paremmin toimeen ihmisten kanssa töissä kun on jotain järkevää puhuttavaa.

 

[etsiväkaksoset harmaana]

Missä päin asut? Jospa vaikka palstalta löytyisi sulle äitikaveri!

 

[mutsi]

Mistä sä oot kiinnostunut? Mistä tykkään jutella? Mitä puuhailla?

 

[ap]

Missä päin asut? Jospa vaikka palstalta löytyisi sulle äitikaveri!

Oon kuule palstankin kautta monen monta kertaa jo koittanut!



Ei muakaan nyt niin kauheatsi vauvajorinat kiinnosta, mutta oon ihan mielelläni erilaisten ihmisten seurassa. Mutta ilmeisesti mun seura ei kiinnosta :/

 

[Lilii lisänimetön]

Eihän sinun tarvii olla kuin sille yhelle ihmiselle kiinnostava. Minä en ole kiinnostunut monien ihmisten jutuista, etenkään vauvakeskeisestä jäkätyksestä. Tulen paremmin toimeen ihmisten kanssa töissä kun on jotain järkevää puhuttavaa.

Peesi. Ja joskus mietin, että olenko liian jäykkä jutuissani ja siksi en ole saanut esim. "äitikavereita". En osaa jutustella niitä näitä aiheesta, joka ei kiinnosta p*skan vertaa... Ja juuri ne aiheet on usein "äitilkavereiden" huulilla. Vauvat, mahat, tarvikkeet. :$ :$ :$

 

[ap]

Mistä sä oot kiinnostunut? Mistä tykkään jutella? Mitä puuhailla?

Mä oon kiinnostunut kirjallisuudesta, käsitöistä, maalauksesta, filosofiasta, ihmisoikeuksista, museoista, teattereista, musiikista, runoudesta, mustasta huumorista, sarjakuvista, musiikista... Joo, tiedän että oon sitten muiden mielestä kuiva ihminen :/

 

[lumi]

Mistä sä oot kiinnostunut? Mistä tykkään jutella? Mitä puuhailla?

Mä oon kiinnostunut kirjallisuudesta, käsitöistä, maalauksesta, filosofiasta, ihmisoikeuksista, museoista, teattereista, musiikista, runoudesta, mustasta huumorista, sarjakuvista, musiikista... Joo, tiedän että oon sitten muiden mielestä kuiva ihminen :/

Ei kannata luovuttaa, eiköhän joku samanhenkinen vielä löydy, vaikka jonkun harrastuksen kautta.

 

[vieraana]

Mä en oikeasti tiedä mikä mussa on vikana Tai tiedän joo, että on erilaisia kiinnostuksen kohteita mutta silti tuntuu että eikö muut muka halua olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä

Kuinkahan moneen äitikaveriin olen yrittänyt tutustua. Niillä lopahtaa aina kiinnostus ennen kuin edes ehditään tavata. Viimeisimmän kanssa sama juttu, ehdotteli itse että olis kiva tavata naamatusten kun asutaan aika lähellä, mutta eipä kuulu enää mitään ja jos näkee mut jossain sattumalta niin on kuin ei huomais :/

Olkoon. Ehkä mä en vaan osaa olla kiinnostava :/

Mä en ole tuollainen. En tutustu ihmiseen ollakseni vain pinnallinen kaveri, vaan toivoisin itsekin merkitseväni enemmän.

 

[ap]

Ei kannata luovuttaa, eiköhän joku samanhenkinen vielä löydy, vaikka jonkun harrastuksen kautta.

Ei ole löytynyt sitäkään kautta, en vaan jotenkin istu siihenkään porukkaan. suurin osa sitä kautta löytyneistä kavereista on lapsettomia, joita ei voisi vähempää kiinnostaa tavata niin, että mulla on lapsia mukana :/

Kyllä mä alan olla taipuvainen sen suuntaan, että toiset ei vaan kuulu joukkoon.

 

[Keittiönoita]

Mä oon kiinnostunut kirjallisuudesta, käsitöistä, maalauksesta, filosofiasta, ihmisoikeuksista, museoista, teattereista, musiikista, runoudesta, mustasta huumorista, sarjakuvista, musiikista... Joo, tiedän että oon sitten muiden mielestä kuiva ihminen :/

Koita etsiä kavereita sellaisista äideistä, joilla lapset on jo vähän isompia. Moni ei jaksa siinä vauva-arjen tai taaperoarjen lomassa kovin syvällisiä pohtia ja harrastuksetkin on voineet heillä jäädä odottamaan aikaa parempaa.

 

[vieras]

Mistä sä oot kiinnostunut? Mistä tykkään jutella? Mitä puuhailla?

Mä oon kiinnostunut kirjallisuudesta, käsitöistä, maalauksesta, filosofiasta, ihmisoikeuksista, museoista, teattereista, musiikista, runoudesta, mustasta huumorista, sarjakuvista, musiikista... Joo, tiedän että oon sitten muiden mielestä kuiva ihminen :/

No hei, meillähän on ihan samanlaiset kiinnostuksen kohteet
Ja myös minulla on vaikeaa saada ystäviä muista kuin oman alan ihmisistä. Missä sinä asustat?

 

[ap]

Pirkanmaalla asun.

 

[vieras]

Entäs käytkö ikinä lenkillä, uimassa tai muuta vähän tavallisempaa. Näin monet mun kaveruudet ovat alkaneet, kun olen kysynyt mukaan lenkille tai ihan vaan ehdottanut, että tavataanko kaupungilla ja juodaan kahvit. En usko, että moni olisi kiinnostunut, jos ehdottaisin jotain museokierrosta, vaikka eihän siinä tietysti mitään vikaa ole, mutta ehkä moni ei tunne intohimoa kulttuuririentoihin. Vaikka ihan varmasti monet tuntee.

 

[ap]

En mä oikein ymmärrä, että miksi lenkkeily on jotenkin tavallisempaa kuin kirjallisuus tai musiikki tai käsityöt? Mutta kyllä mä käyn lenkillä, ja oon jopa ehdottanut joillekin lähellä asuville että mentäiskö joku ilta kävelylenkille, niin eipä ole kiinnostanut.

Mua vaan ärsyttää sellainen, että miksi pitää sitten käyttäytyä niin lapsellisesti, että pitää olla niin kuin ei huomaisi, vaikka selvästi tunnistaan. Onko se niin vaikea sitten sanoa, että "sori, musta meillä ei oikein synkkaa, en pidä sinusta", ei kai se ainakaan nolompaa ole kuin tuollainen välttely?

 

[vieras]

Pirkanmaalla asun.

vähän kaukana minusta. mutta itse olen oppinut puhumaan myös tavallisista aiheista ja toki on niitä, jotka katsovat heti kieroon, kun käytät edes jotain epätavallisempaa sanamuotoa jutellessa yms. mutta on myös niitä, jotka pitää pientä erilaisuutta ihan mukavana. On ihan turha yrittääkään ystävystyä ihmisen kanssa, joka ei selvästikään pysty kestämään erilaisuutta. Luota minuun, on olemassa ihan äiti-ihmisiä, jotka pystyy kestämään erilaisuuden, kunhan sinäkin pystyt kestämään sen, että he eivät puhu filosofiasta tai ihmisoikeuksista.

 

[bella]

Kyllä mä alan olla taipuvainen sen suuntaan, että toiset ei vaan kuulu joukkoon.

Tän mäkin olen oivaltanut aikoja sitten.

 

[vieraana]

Pirkanmaalla asun.

vähän kaukana minusta. mutta itse olen oppinut puhumaan myös tavallisista aiheista ja toki on niitä, jotka katsovat heti kieroon, kun käytät edes jotain epätavallisempaa sanamuotoa jutellessa yms. mutta on myös niitä, jotka pitää pientä erilaisuutta ihan mukavana. On ihan turha yrittääkään ystävystyä ihmisen kanssa, joka ei selvästikään pysty kestämään erilaisuutta. Luota minuun, on olemassa ihan äiti-ihmisiä, jotka pystyy kestämään erilaisuuden, kunhan sinäkin pystyt kestämään sen, että he eivät puhu filosofiasta tai ihmisoikeuksista.

Missä sä sit "vieras" asut? Minäkin kaipaan seuraa, asun helsingissä..

 

[ap]

Pirkanmaalla asun.

vähän kaukana minusta. mutta itse olen oppinut puhumaan myös tavallisista aiheista ja toki on niitä, jotka katsovat heti kieroon, kun käytät edes jotain epätavallisempaa sanamuotoa jutellessa yms. mutta on myös niitä, jotka pitää pientä erilaisuutta ihan mukavana. On ihan turha yrittääkään ystävystyä ihmisen kanssa, joka ei selvästikään pysty kestämään erilaisuutta. Luota minuun, on olemassa ihan äiti-ihmisiä, jotka pystyy kestämään erilaisuuden, kunhan sinäkin pystyt kestämään sen, että he eivät puhu filosofiasta tai ihmisoikeuksista.

Mä puhun kyllä tavallisista asioista, en siis ala tuputtaa toiselle mitään mutta kerron tietysti jos multa kysytään harrastuksia yms, että mitä mä teen.

 

[Äiti kahdelle]

Pirkanmaalla asun.

Voi harmi kun asut liian kaukana! Mulla vähän sama vika, että ei löydy kavereita.

 

[vieras]

Pirkanmaalla asun.

vähän kaukana minusta. mutta itse olen oppinut puhumaan myös tavallisista aiheista ja toki on niitä, jotka katsovat heti kieroon, kun käytät edes jotain epätavallisempaa sanamuotoa jutellessa yms. mutta on myös niitä, jotka pitää pientä erilaisuutta ihan mukavana. On ihan turha yrittääkään ystävystyä ihmisen kanssa, joka ei selvästikään pysty kestämään erilaisuutta. Luota minuun, on olemassa ihan äiti-ihmisiä, jotka pystyy kestämään erilaisuuden, kunhan sinäkin pystyt kestämään sen, että he eivät puhu filosofiasta tai ihmisoikeuksista.

Missä sä sit "vieras" asut? Minäkin kaipaan seuraa, asun helsingissä..

jyväskylässä

 

[mä]

Pirkanmaalla asun.

Minä asun myös Missäpäin Pirkanmaata?

 

[Riitta]

Hei, mäkin ole kiinnostunut kirjallisuudesta/runoudesta, käsitöistä ja sarjakuvista! Fiksun ihmisen merkkejä, minun mielestäni

(Maailmanparannusta en kuitenkaan harjoita, enkä kykene nauttimaan mustasta huumorista, joten täydellistä sielunsiskoa ei ainakaan täältä kuitenkaan löydy...)

Olen kyllä monesti miettinyt, että munkin on todella vaikea ellei mahdotonta löytää samanhenkistä ystävää. Yhtään ei ole ollut vuosiin, paitsi vähäistä yhteydenpitoa pariin kaukana asuvaan opiskeluaikaiseen tuttavaan (miehiä). Itse asiassa sisareni on ainoa ystäväni, ja hän taas on aivan erilainen ihminen, mutta yhteinen henkilöhistoria ja keskinäinen välittäminen avittavat asiaa. En ole myöskään mikään friikki, joten työpaikoilla olen kuitenkin ollut aina porukoissa mukana ja viihtynyt.

Tsemppiä itse kullekin, olosuhteista huolimatta!?

 

[bud]

Mäkin kaipaan kavereita ja nimenomaan juuri sellaisia, joilla pienet lapset! Hämeenlinnassa asun.

 

[vieras]

Kuulostat kyllä vähän negatiiviselta ihmiseltä. Ihan kuin katsoisit toisia nenäsi vartta pitkin kun olet niin sivistynyt, ja olet ihan opetellut puhumaan tavallisista aiheista. Et itse taida pystyä kestämään erilaisia ihmisiä. Sitä paitsi kaikille tulee takapakkeja, ja on aina näitä jotka unohtaa kaveruuden alun. So what, and move on. Etsitkö todella kaveria jonka kanssa voit jauhaa ihmisoikeuksista ja filosofiasta?